Voi meitä elukoita

Tällä viikolla minua on huolestuttanut maailman, tarkemmin sanottuna eläinmaailman tila. Meillä eläimillä voi olla monenlaisia huolia, aivan kuten ihmisilläkin. 

Kuukausi sitten minä kärsin vakavasta läheisriippuvuudesta. Muistatte varmasti, miten ulko-ovenpieleen ilmestyi raapima- ja puremajälkiä. Samoihin aikoihin kyyhötin tiukasti ihmisen kyljessä, aina kun vain sain sellaisen sohvallemme. 

Nyt minun mielialani on asettunut, enkä koe enää samanlaista hylätyksitulemisen pelkoa. Iltaisin köpöttelen omaan petiini ja arvioin sieltä käsin kaikkea keittiössä tapahtuvaa rapinaa. Jokainen juustonkuoren rapina voi olla minun kannaltani onnekasta. Tällaista ajattelua kutsutaan optimismiksi. Vain hyvän mielenterveyden omaava koira ajattelee näin. Huono mielenterveys taas tuottaa pakko-oirehdintaa, kuten taannoinen ovenkarmin pureminen, josta edelleenkin koen häpeää.

Kotkalainen kotikissa Kamu on tällainen säihkysilmä. Hän kaipaa ajoittain maailmanrauhaa, jota onkin todella etsittävä kuudenhengen perheessä. Juurikaan korkeammalta sitä ei voi löytää kuin katonrajasta. 

Kamulle on tehty todella nokkelasti oma pesä entiseen kaiuttimeen. Kamu suhtautuu siihen kuitenkin epäilevästi, ja on hakenut vain herkkuja sieltä nopeasti. Niinpä Kamu ilmoittaakin laittavansa mökkinsä myyntiin. Asiasta voi kysellä lisää hänen emännältään Elinalta.

Myytävänä nokkela kissanmökki Kotkassa!

 Myllykoskelta kantautuu tosi huolestuttava uutinen. Kerroin aikanaan, että siellä on kääpiösnautseri Gubbe. Nyt on käynyt niin kamala asia, että saksanpaimenkoira on hyökännyt Gubben kimppuun. Pieni Gubbe-parka ja iso sakemanni! Onneksi Gubben emäntä Riina oli ehtinyt laittaa oman jalkansa Gubben suojaksi, ja sakemannin hampaat upposivat häneen. Riina on todella urheilullinen, ja mietinkin, olisiko oma emäntäni (joka on enemmänkin mallia köntys) ehtinyt pelastaa minut samalla tavalla. Pelkäänpä, että saksanpaimenkoira olisi saanut minut yhdellä puraisulla kahteen osaan hoikan vyötäröni kohdalta. Onnea Gubbe, sinua on onnistanut todenteolla! Uutisesta kertoi ensimmäisenä Riinan Facebook-sivu.

Suunnittelen parastaikaa talvilomareissua Kesäkaupunkiin. Aina, kun matkavalmisteluita tehdään, aloitetaan myös suolistomikrobien suojaaminen. Jo viimekesänä kokeilimme kuvassa olevaa tahnaa suolistoni rauhoittamiseksi. Se onnistui oikein hyvin, ja niinpä kokeilemme sitä uudestaan. 

Vielä viimevuoden talvilomalta oli kuva, jossa Simo istuu autossa ja pitelee nenäänsä. Totta onkin, että autossa on mahdotonta paeta suolikaasuja.

Koululaisten ja isäntäväkeni talviloma on alkamassa. Aiomme ottaa sen aivan rennosti. Tässä minä näytän teille laiskotelun mallia. Kas näin helppoa se on.