Odotettu pääsiäisloma

Koko työ- ja kouluviikko kului siinä, että kaikki perheenjäsenet odottivat alkavaa pääsiäislomaa. Ja niin se viimein tulikin. Atte oli ollut kaksi viikkoa putkeen armeijassa, joista jälkimmäisen viikon leirillä. Kotiin palattuaan hän esitteli jäljelle jääneitä retkieväitä. Viikon pääateriat oli sekoitettu pussista kuumaan veteen. Kaikkien aterioiden nimi oli siten Blåband. Sitten vaan kinkkutahnaa näkkileivälle, ja niin matruusien vatsat täyttyivät. Mukana muonapakkauksessa oli myös rusinoita, pähkinöitä, kahvia ja kaakaota taistelijoille.

Torstaina isäntäväkeni lähti kauppaan. Kasseja kannettiin autosta urakalla. Näillä eväillä ei pääsiäisenviettäjät varmasti jäisi nälkäisiksi. Ja lisäksi emäntäni tähtäimessä oli pitää anoppinsa kylläisenä.

Vapaapäivien ikävä puoli on se, että joutilaat ihmiset saavat ikäviä ideoita. Yksi sellaisista on minun korvieni puhdistaminen. Inhoan sitä valtavasti, mutta alistun kuitenkin, kiltti ja säyseä kun olen.

Maisa kuljeskeli pääsiäisen ajan tietysti ratsastamassa. Siellä hän väsyi niin, että joutui lepäämään rappusilla. Suihkuun meno on nimittäin valtavan raskasta hänen mielestään. Häntä itseään ei haittaa, vaikka hän tuoksahtaisi voimakkaastikin hevonp****lle. Muita se kuitenkin haittaa.

Eeva-mummi tuli sovitusti meille pääsiäiseksi. Emäntäni mietti, ettei mummi vaan säikähtäisi eteiseemme astuessaan, sillä vastassa oli Manu-papan takki naulakossa. Tosiasiassa mummi oli antanut takin Aten käyttöön. Ja vaikka pappaa ei ole neljään kuukauteen näkynytkään, niin ei hän meille ole muuttanut. Tai toisaalta onkin, nimittäin hän pitää vahtia kuvassaan lipaston päällä.

Me olemme Eeva-mummin kanssa hitusen verran lähentyneet toisiamme. Hän on tipauttanut minulle toisinaan pienen palan juustoa ja jutteleekin jo minulle. Hän on niin innokas facebookin käyttäjä, että odotankin, milloin saan häneltä kaveripyynnön dogbookiini. Sitten ruudulla komeilisi: mummi ja Beni ovat nyt dogbook-kavereita. No ehkä tätä pitää vielä hiukan odottaa.

Sunnuntaina isäntäväkeni lähti Eeva-mummin kanssa talvipuutarhaan. Paikka oli somisteltu pääsiäisaihein. Kallojen keskeltä löytyi strutsin munat. On se ollut näky, kun strutsi on pyllistänyt kasvien keskellä.

Kotiinpäin ajaessaan he ajoivat vielä Seurasaaren kautta. Toiveissa oli nähdä nimipäiväänsä viettävä presidentti Niinistö ulkoiluttamassa Lennua. Samalla olisivat voineet juoda nimpparikahvit Jenni-rouvan keittämänä. Ei näkynyt presidenttiä eikä Lennua, joten kahvit jäivät juomatta.

Kauppojen vapautetut aukiolot ovat tehneet perheestäni yhä pakanallisemman. Talossa ei noudateta enää pääsiäisen kaavaa, vaan yhteiset ateriat on syötävä silloin, kun isäntäni on kotona. Niinpä sunnuntaina syötiin lammaspaistia eikä oltu ollenkaan surullisia, vaikka Jeesus oli vielä haudassa. Tämä porukka vaikutti oppineen, että uskontunnustuksessa olisi sanottu "ja nousi toisena päivänä kuolleista". Emäntäni varoitti kyllä ruokailijoita, että salama saattaisi iskeä koska vaan...

Emäntäni oli luvannut, että hän leipoisi pääsiäisen jokaiseksi päiväksi tuoretta kahvileipää. Lupaus on pitänyt. Pääsiäismaanantaiksi tulee vielä vieraita, joten on alettava leipomaan vielä luvattua viimeistä leivonnaista.

Pääsiäisenä on syöty ja juotu runsaanlaisesti. Lammaspaistista riitti palasia minullekin. Näiden syöminkien jälkeen useimmat meistä ovat olleen valmiita käymään makaamaan mahansa viereen. Minä näytän tässä siitä mallia. Röyh, makoisaa pääsiäistä kaikille.

Beni 2v

Ei tullut keväisen aurinkoista viikkoa, ei ainakaan tänne päin Suomea. Välillä tuuli niin, että takajalkani vapisivat. Lumipyrytkin olivat jäisiä, ja saivat minut kiirehtimään kotiin iltalenkillä. 

Eräänä iltana tulimme lenkiltä, ja minä jäin syömään illallista. Muu perhe oli kotona ja emäntäni lähti viemään roskia ja jätti oven auki tuulettaakseen parsakaalin hajuja pois. Sillä hetkellä, kun lopetin ruokani rouskuttamisen, pinkaisin armottomaan vauhtiin emännän perään. Hän oli ehtinyt jo roskiksen läheisyytteen parkkipaikalle, kun saavutin hänet. Hän yllättyi valtavasti minut nähtyään, heitti roskat ja hanskat käsistään maahan ja tarttui minua tarpeettoman kovakouraisesti turkista kiinni. Hän kantoi minut kotiin, etten livistäisi enää. Matkalla minä nuolin hänen kasvojaan, mutta emäntäni sanoi, ettei minun pitäisi yrittää mielistellä, sillä pian saisimme kumpainenkin saarnan isännältäni. Ja niin saimmekin.

Viikon sairastaja on Simo. Loppuviikon vietin hänen kainalossaan. Jälkimmäisenä sairauspäivänä Simo oli jo niin tympiintynyt kotona olemiseen, että haaveili kouluun menosta. Kotona tylsää?! Minun vieressäni!?

Posti toi kotiimme erikoisuuden. Se oli kortti, jossa kerrottiin kesällä tulevista häistä. Se oli siis hääkutsun varoituskortti. Kortin "save the date" tarkoittaa, että sille päivälle ei tule sopia mitään menoa. Varsinainen kutsu kuuluu tulevan myöhemmin. Isäntäparini oli tästä tiedosta ja tulevasta kutsusta valtavan iloisia. Ihanat kesäjuhlat tulossa!

Viikonloppuna isäntäni jumppasi lattialla. Se on minulle kertakaikkiaan vastustamaton tilanne. Kun ihminen menee lattiatasoon, niin minä riennän heti paikalle. Yleensä nuolaisen naamasta, mutta nyt lipaisin jumppaajaa kainalosta. Siihen loppui jumppa ja vaihdoimme lajin painiksi. Nyt oli minun vuoroni elämöidä: "Ei saa kutittaa".

Viikonloput on tarkoitettu rentoutumiseen. Tänä viikonloppuna oli kireyttä ilmassa, sillä emäntäni opiskeli lääkehoidon kokeeseen. Se on pakollinen juttu, ja emännälleni ylivoimaisen kamalaa. Hän ei meinaa niellä sitä, että voidakseen tehdä työtään, hänen on osattava laimentaa suoneen laitettavia liuoksia pilkun tarkasti ja määritellä oikea tiputusnopeus tunnissa. Ja sama homma tulee toistumaan muutaman vuoden välein. Voi itku ja hammastenkiristys. Tämä on liian arka aihe lisää puhuttavaksi.

Sunnuntaina meille odotettiin tärkeitä vieraita, lastemme pikkuserkkuja vanhempineen. Emäntäni varaili vauvalle ja kolmivuotiaalle sopivia leluja näkyville. Olin ihan pistoksissa näistä valmisteluista, sillä ne lelut olivat kuin minulle tehtyjä. Perheen tultua minä olin villi ja huonokäytöksinen, ja jouduin lopulta alakertaan. 

Tässä teille suloisuutta seuraavasta polvesta! 

Vielä siivoamisen aikaankin minä olin tohkeissani kaikista nukenvaatteista ja muista. En tiennytkään, että meillä on ollut joskus tällaista tavaraa lattiat täynnä. Nyt ne pakattiin pussiin ja laitettiin kaappiin seuraavia leikkijöitä varten.

Leluista löytyi minun pienoiskopioni. Me ystävystyimme heti, tunnen sielujen sympatiaa. Nyt alkaa pääsiäisen odotus, perjantaina tulee Eeva-mummi meille. Ehkä sitten otetaan puheeksi minun syntymäpäiväni. Oikeasti se oli perjantaina, mutta ohitin sen juhlimatta. Eivät kaksivuotiaat urokset ole enää niin tarkkoja merkkipäivistään. Minä olen jo aika karski jätkä.

Valo maaliskuinen

Viimein on koittanut se suloinen hetki, kun maaliskuun aurinko alkaa tehdä taikojaan. Joka vuosi emäntäni laulaa lapsuutensa iskelmää "Valo maaliskuinen", ja viimevuonna hän taisi kirjoittaa ne sanat tähän blogiinkin. Tämä lapsekas innostus kertoo siitä kaipuusta, jota perheeni tuntee kesäkelejä kohtaan. Minä olen samaa maata, etsin ympäri kotia sitä kohtaa, mihin syntyy minun paikkani auringossa.

Kyllä se vaan joka vuosi ilahduttaa, kun lumi alkaa paeta kasvejen ympäriltä. Pihalla kukkivat jo ensimmäiset lumikellot, ja sekä tulppaanit, narsissit ja jättilaukankin piipat näkyvät kylmästä maasta.

Talven sateet olivat kerääntyneet minun vesikuppiini. Kun kupin käänsi nurinpäin, paljastui sieltä luonnon taideteos, jääkakku. Maaliskuun auringossa se suli hiljalleen yhä avarammaksi sisältä.

Talitiaisilla on jo keväinen sävel laulussaan. Valtavaa iloa tuotti myös kevään ensimmäinen hyönteinen. Tämä kärpänen oli vielä aika kankea kintuistaan.

Minäkin paistattelin päivää takapihalla. Ei aurinko vielä terassilautoja lämmittänyt, mutta lupaus keväästä tuntui jo ilmassa. Minun elinpiirini laajenee kummasti, kun pääseen vahtimaan maailmanmenoa omalta pihalta.

Emäntäni innostui lauantaina kenkien huollosta. Samalla kun pitkävartiset talvikengät laitettiin varastoon odottamaan seuraavaa talvea, otettiin esiin astetta kevyempiä kenkiä. Maisa on jo siirtynyt lenkkarikauteen, vaikka joutuukin näin liukastelemaan paikoittain jäisillä kaduilla. Hänen muotiinsa kuuluu nilkat paljastavat sukat ja lyhyehköt housut. Tyttö kulkee siis todellakin nilkat paljaana. Tähän ei kukaan pysty vaikuttamaan, sillä monina aamuina Maisa lähtee kotoa viimeisenä. Emäntäni on myös perinyt virallisesti ensimmäiset kengät tyttäreltään, nuo musta eturivissä. Että lapsella on niin iso jalka (39) että äiti perii häneltä kengät! Enää 1cm, niin emäntäni on virallisesti perheen pienin ihminen.

Olen saanut huomata, että matruusit ovat ylen sairasta porukkaa. Edellisen flunssan jäljiltä Atte tuli kotiin silmätulehduksessa ja mittasi seuraavana päivänä 39.4*. Miten voi lohduttaa armeijan miestä, kun vapaa-ajat menevät sairastamiseen kotona tai kasarmin pedissä? Kyllä säälittää tuo iso poika.

Ensi viikoksi on luvattu lisää lämmintä säätä ennen takatalvea. Kesästä haaveilu tuntuu ihanalta. Suunnittelen nyt jo niitä viikonloppuaamuja, jolloin isäntäparini juo toista kahvikupillistaan varaston seinustaan nojaten ja puutarhahommia suunnitellen. Ja minä kuljen vuorotellen aurinkoon ja varjoon päivänliljan alle. Voi ihanuus.

Silakka vai sukellusvene?

Flunssa-aalto on huuhtonut perheeni alleen. Ja kyseessä on juuri ne kolme henkilöä, joilla on voimassa oleva influenssarokote. Eivät he kyllä influenssaa sairastakaan, mutta kylläpä osaa olla räkäistä ja yskäistä porukkaa.

Miksei kamerassa voisi olla sinisilmä-estoa?

Emäntäni aloitti kuluvan vuoden kolmannen flunssansa jo talvilomalla, edellisellä viikolla. Vielä tällä viikolla hänen asiakkaansa ihmetteli ohjetta emännän työpaikalla "Älä tule neuvolaan sairaana". Asiakas sanoi ihmettelevänsä sitä, että se näyttääkin koskevan vain asiakkaita. Emäntääni hävetti...

Sama flunssa tarttui sitten isäntääni. Hänen oli jäätävä pois töistä sairaan olon vuoksi. Isäntäni oli kertonut työkaverilleen, että on saanut flunssan vaimoltaan. Tämä oli kommentoinut, että tarviikos sitä vaimoa niin pussailla, että flunssat tarttuu. Supliikkimiehenä isäntäni vastasi: "Happy wife, happy life". Niin että, kun vaimo on onnellinen, koko elämä on onnellista. Tämä kuulostaa jo ihan parisuhdeneuvolta.

En minä ollut kipeänä, kunhan otin osaa.

Seuraava sairastuja oli matruusimme. Kasarmilta tuli keskiviikkona tulikivenkatkuinen viesti, että sotilaslääkäri oli antanut hänelle vapautusta koulutuksesta kolme päivää. Tässä oli kuulemma koira haudattuna. Jos sairastuu alkuviikosta, ei saa vapautusta, mutta jos sairastuu keskiviikkona, saa kolme päivää ja viikonloppuloma myöhästyy. Viesti lienee se, ettei kannata tulla raportoimaan voinneistaan. Onneksi Aten kuume kesti vain vähän aikaa 37.9*:ssä. Lauantaiaamuna hän kotiutui terveenä jo ennen yhdeksää.

Matruusi kantaa nyt kaulassaan Puolustusvoimien lätkää, johon on kaiverrettu hänen henkilötunnuksensa kumpaankin metalliseen osaan. Rintamalla kaatuessa sotilaalta taitetaan lätkä kahtia, ja toinen osa kertoo sitten, kuka sotilas oli. Tämä tarina kylmäsi emäntääni pahan kerran. Maailman tilanne kuulostaa ajoittain niin huteralta, että sodan uhka tulee toisinaan hänen mieleen.

Matruusin porukka osallistuu merivalvontaan. Sen tarkoituksena on havaita mereltä päin tuleva vihollinen. Hommasta ei ole tarkoitus paljoa kertoa, niinpä minullakaan ei ole lisävalaisua asiaan. 

Minun mielestäni hänen kannattaisi avata ensimmäisenä biologian kirja, ja opetella tunnistamaan silakka. Ettei vaan sotkisi silakkaa ja sukellusvenettä toisiinsa. Tsihhihhih.

Tämä on kuvakaappaus Puolustusvoimien sivuilta

Leikki sikseen. Emäntäni on vähän hiivatin onnellinen, ettei hänen poikansa ole ihan ensimmäistä tykinruokaa, jos tiukka paikka tulee.