Beni 2v

Ei tullut keväisen aurinkoista viikkoa, ei ainakaan tänne päin Suomea. Välillä tuuli niin, että takajalkani vapisivat. Lumipyrytkin olivat jäisiä, ja saivat minut kiirehtimään kotiin iltalenkillä. 

Eräänä iltana tulimme lenkiltä, ja minä jäin syömään illallista. Muu perhe oli kotona ja emäntäni lähti viemään roskia ja jätti oven auki tuulettaakseen parsakaalin hajuja pois. Sillä hetkellä, kun lopetin ruokani rouskuttamisen, pinkaisin armottomaan vauhtiin emännän perään. Hän oli ehtinyt jo roskiksen läheisyytteen parkkipaikalle, kun saavutin hänet. Hän yllättyi valtavasti minut nähtyään, heitti roskat ja hanskat käsistään maahan ja tarttui minua tarpeettoman kovakouraisesti turkista kiinni. Hän kantoi minut kotiin, etten livistäisi enää. Matkalla minä nuolin hänen kasvojaan, mutta emäntäni sanoi, ettei minun pitäisi yrittää mielistellä, sillä pian saisimme kumpainenkin saarnan isännältäni. Ja niin saimmekin.

Viikon sairastaja on Simo. Loppuviikon vietin hänen kainalossaan. Jälkimmäisenä sairauspäivänä Simo oli jo niin tympiintynyt kotona olemiseen, että haaveili kouluun menosta. Kotona tylsää?! Minun vieressäni!?

Posti toi kotiimme erikoisuuden. Se oli kortti, jossa kerrottiin kesällä tulevista häistä. Se oli siis hääkutsun varoituskortti. Kortin "save the date" tarkoittaa, että sille päivälle ei tule sopia mitään menoa. Varsinainen kutsu kuuluu tulevan myöhemmin. Isäntäparini oli tästä tiedosta ja tulevasta kutsusta valtavan iloisia. Ihanat kesäjuhlat tulossa!

Viikonloppuna isäntäni jumppasi lattialla. Se on minulle kertakaikkiaan vastustamaton tilanne. Kun ihminen menee lattiatasoon, niin minä riennän heti paikalle. Yleensä nuolaisen naamasta, mutta nyt lipaisin jumppaajaa kainalosta. Siihen loppui jumppa ja vaihdoimme lajin painiksi. Nyt oli minun vuoroni elämöidä: "Ei saa kutittaa".

Viikonloput on tarkoitettu rentoutumiseen. Tänä viikonloppuna oli kireyttä ilmassa, sillä emäntäni opiskeli lääkehoidon kokeeseen. Se on pakollinen juttu, ja emännälleni ylivoimaisen kamalaa. Hän ei meinaa niellä sitä, että voidakseen tehdä työtään, hänen on osattava laimentaa suoneen laitettavia liuoksia pilkun tarkasti ja määritellä oikea tiputusnopeus tunnissa. Ja sama homma tulee toistumaan muutaman vuoden välein. Voi itku ja hammastenkiristys. Tämä on liian arka aihe lisää puhuttavaksi.

Sunnuntaina meille odotettiin tärkeitä vieraita, lastemme pikkuserkkuja vanhempineen. Emäntäni varaili vauvalle ja kolmivuotiaalle sopivia leluja näkyville. Olin ihan pistoksissa näistä valmisteluista, sillä ne lelut olivat kuin minulle tehtyjä. Perheen tultua minä olin villi ja huonokäytöksinen, ja jouduin lopulta alakertaan. 

Tässä teille suloisuutta seuraavasta polvesta! 

Vielä siivoamisen aikaankin minä olin tohkeissani kaikista nukenvaatteista ja muista. En tiennytkään, että meillä on ollut joskus tällaista tavaraa lattiat täynnä. Nyt ne pakattiin pussiin ja laitettiin kaappiin seuraavia leikkijöitä varten.

Leluista löytyi minun pienoiskopioni. Me ystävystyimme heti, tunnen sielujen sympatiaa. Nyt alkaa pääsiäisen odotus, perjantaina tulee Eeva-mummi meille. Ehkä sitten otetaan puheeksi minun syntymäpäiväni. Oikeasti se oli perjantaina, mutta ohitin sen juhlimatta. Eivät kaksivuotiaat urokset ole enää niin tarkkoja merkkipäivistään. Minä olen jo aika karski jätkä.