Valo maaliskuinen

Viimein on koittanut se suloinen hetki, kun maaliskuun aurinko alkaa tehdä taikojaan. Joka vuosi emäntäni laulaa lapsuutensa iskelmää "Valo maaliskuinen", ja viimevuonna hän taisi kirjoittaa ne sanat tähän blogiinkin. Tämä lapsekas innostus kertoo siitä kaipuusta, jota perheeni tuntee kesäkelejä kohtaan. Minä olen samaa maata, etsin ympäri kotia sitä kohtaa, mihin syntyy minun paikkani auringossa.

Kyllä se vaan joka vuosi ilahduttaa, kun lumi alkaa paeta kasvejen ympäriltä. Pihalla kukkivat jo ensimmäiset lumikellot, ja sekä tulppaanit, narsissit ja jättilaukankin piipat näkyvät kylmästä maasta.

Talven sateet olivat kerääntyneet minun vesikuppiini. Kun kupin käänsi nurinpäin, paljastui sieltä luonnon taideteos, jääkakku. Maaliskuun auringossa se suli hiljalleen yhä avarammaksi sisältä.

Talitiaisilla on jo keväinen sävel laulussaan. Valtavaa iloa tuotti myös kevään ensimmäinen hyönteinen. Tämä kärpänen oli vielä aika kankea kintuistaan.

Minäkin paistattelin päivää takapihalla. Ei aurinko vielä terassilautoja lämmittänyt, mutta lupaus keväästä tuntui jo ilmassa. Minun elinpiirini laajenee kummasti, kun pääseen vahtimaan maailmanmenoa omalta pihalta.

Emäntäni innostui lauantaina kenkien huollosta. Samalla kun pitkävartiset talvikengät laitettiin varastoon odottamaan seuraavaa talvea, otettiin esiin astetta kevyempiä kenkiä. Maisa on jo siirtynyt lenkkarikauteen, vaikka joutuukin näin liukastelemaan paikoittain jäisillä kaduilla. Hänen muotiinsa kuuluu nilkat paljastavat sukat ja lyhyehköt housut. Tyttö kulkee siis todellakin nilkat paljaana. Tähän ei kukaan pysty vaikuttamaan, sillä monina aamuina Maisa lähtee kotoa viimeisenä. Emäntäni on myös perinyt virallisesti ensimmäiset kengät tyttäreltään, nuo musta eturivissä. Että lapsella on niin iso jalka (39) että äiti perii häneltä kengät! Enää 1cm, niin emäntäni on virallisesti perheen pienin ihminen.

Olen saanut huomata, että matruusit ovat ylen sairasta porukkaa. Edellisen flunssan jäljiltä Atte tuli kotiin silmätulehduksessa ja mittasi seuraavana päivänä 39.4*. Miten voi lohduttaa armeijan miestä, kun vapaa-ajat menevät sairastamiseen kotona tai kasarmin pedissä? Kyllä säälittää tuo iso poika.

Ensi viikoksi on luvattu lisää lämmintä säätä ennen takatalvea. Kesästä haaveilu tuntuu ihanalta. Suunnittelen nyt jo niitä viikonloppuaamuja, jolloin isäntäparini juo toista kahvikupillistaan varaston seinustaan nojaten ja puutarhahommia suunnitellen. Ja minä kuljen vuorotellen aurinkoon ja varjoon päivänliljan alle. Voi ihanuus.