Linnunlaulua pihapuussa

Minä olen raju rakastaja. Minulla on varsin intensiivinen suhde poniini, ja sillä intensiivisyydellä on hintansa. Ponini sisusvillat paistoivat taas useammasta kohdasta. Emäntäni otti ponin ommeltavakseen, ja minusta se näytti kamalan raa'alta. Istuin hievahtamatta vaanimassa tilannetta. Jokainen neulanpisto viilsi sydäntäni. Lopputulos oli kuitenkin hyvä, enkä jättänyt rakasta silmistäni parsinnan jälkeen.

Kesäkaupungista kantautui viesti, että Marssitien mummi oli tavannut kävelyreissullaan vanhan tuttunsa, jolla oli ollut oikea sulotar mukanaan. Tämä sulotar oli bostoninterrieri Lempi. Olin heti toiveikas: voisiko Lempi olla heilini Karjalasta? Lempi, jos luet tätä: pane merkille kesälomalla satamaraitille ilmaantuva lyttynokkainen, mustavalkoinen hurmuri. Äh, miten tämän nyt tähän laittaisi? Kaikki bostonithan ovat niin samannnäköisiä!

Tässä uneksin Karjan heilistä

Viimeviikolla kirjoitin, että minulla on uhkana joutua tottelevaisuuskouluun. Ajattelin asian unohtuvan, mutta nyt minulle on varattuna paikka kurssilta, joka alkaa kesäkuussa. Minkähänlaiseen alakynteen tässä vielä joutuu...

Viikonloppu tuli taas oikeaan aikaan perheeni mielestä. Maisa vietti vapaa-ajan hevostellen ja menipä vielä yökyläänkin toisten heppahullujen seuraan. Meille oli tarkoitus tulla vieraaksi entiset naapurimme, mutta se tapaaminen kaatui naapurinrouvan sairastumiseen. Koitahan tervehtyä Jaana!

Kun vieraita ei tullutkaan, muuttettiin leipomissuunnitelmaa. Yhteishyvästä löydettiin uusi ohje. Sillä tehtiin tahmapullaa. Se on kuin bostonpullaa (kyllä, bostonpa hyvinkin) kinuskikastikkeella ja pekaanipähkinällä. Se saavutti niin suuren suosion, että sitä tehdään uudelleenkin.

Tahmapullaa

 Seuraava ilahduttava kevään merkki on ollut valkovuokot. Jo nyt, vaikka äitienpäivään on vielä useampi viikko.

Tämä perhe hahmottaa kevään tuloa paitsi kukkien myös muuttolintujen kautta. Simo näki takapihalla punarinnan ja me emäntäni kanssa kevään ensimmäisen västäräkin. Voi, miten iloinen havainto se olikaan! 

Suurinta meteliä pihapiirissämme on pitänyt mustarastas. Sen laulu on aivan liian kaunista ja mutkallista kirjaimin kuvailtavaksi. Avatkaa uusi sivu ja googlatkaa "youtube blackbird singing". Se on kyllä sievää kuultavaa. Sellaista joikua kuuluu pikkumetsässä talomme edustalla. 

Isäntäni yritti tehdä ensimmäisiä pihatöitä eräänä kauniina iltana viime viikolla. Mustarastas oli selvästi kiusaantunut, että isäntäni tuli HÄNEN pihalleen. Se tossi nokallaan maahan pudonneita lehtiä ja heitteli niitä mielenosoituksellisesti ympäriinsä. Sitten se lennähti kuusen latvaan ja aloitti monimutkaisen laulun. Isäntäni järjesteli pihaa ja sijoitti mm. kivenmurikoita uusiin paikkoihin. Viimein kiveen ilmestyi märkä valkoinen vastalause. Sen viesti tuntui olevan: "Ihminen, poistu pihaltani. Olet ylittänyt rajan". 

On ihmeellistä, miten kovaa ääntä voi suhteellisen pieni eläin pitää. Vielä lauantaisaunan lauteilla istuessaan kuuli emäntäni selvästi sen luikutusta. Ääni kantautui saunaan ilmanvaihtoreittiä pitkin, vaikka sauna sijaitsee sentään maan alla.

Kuvan mustarastas ei liity tapahtumiin pihallamme

Matruusi pääsi viikonloppulomalle oltuaan palveluksessa kaksi viikkoa yhteen menoon. Palvelukseen oli kuulunut pinnanalaista valvontaa luolassa pitkin yötä. Yövuoron jälkeen oli pieni lepo, mutta päivä saattoi silti jatkua pian liikuntakoulutuksella. 

Viimeviikolla porukka oli ollut Russarön saarella tykkileirillä. Siellä harjoiteltiin tulitoimintaa. Seuraavalla viikolla saatetaan päästä jo ampumaan. Siis aivan tykillä. Nyt on myös siirrytty kesäpäähineeseen, se on baretti.

Sunnuntaina isäntäni sai vieraakseen parturinsa. He ovat tuttuja jo reilun 20 vuoden takaa. Isäntäni puutarhaintoilut olivat kantautuneet kampaaja-Janan korviin, ja nyt isäntäni oli mukana suunnittelemassa kukkapenkkiä Janan mökille. Puhe vilisi punahattuja, päivänliljoja ja jättipoimulehtiä.

Maisa ja äitinsä lähtivät sunnuntaina ihan vain piipahtamaan paikallisesa Citymarketissa. Poistullessa heillä oli mukanaan kuudet kengät. Todellakin, kuudet. Ja emäntäni pitää vielä itseään surkeana shoppailijana. Tosin puolet näistä kengistä tuli Maisalle. Kaupasta poislähtiessään he törmäsivät pariin Maisan luokkakaveriin ja naapuriluokan tyyppeihin. Tämä kohtaaminen sai Maisan huomattavan punaposkiseksi ja noloksi. Emäntäni ihmetteli, mikä tässä nyt niin noloa oli. Ilmeni, että noloustekijä oli se, että Maisa näyttäytyi julkisesti Äitinsä kanssa. Kuka ymmärtää teinin mieltä! Hitsi, vähänkö hävettää...