Kesäkuun toinen viikko (onko otsikon aiheet vähissä?)

Hei teille kaikille. Kevät meni sukkelasti, ja kesä on todentotta täällä. Kuten tiedätte, minuun kevättäni varjosti ihmisenkaipuuni ja taipumus pureskella ovenkarmeja. Tästä johtuen minulle määrättiin lääkkeeksi lisätekemistä. Siitä innostuneena isäntäväkeni alkoi laittaa toisen jokapäiväisistä aterioistani palloon minun metsästettäväkseni. Lopputulos on se, että ruokanaksuja vierii myös huonekalujen alle. Niitä minä sitten vahdin ja vaadin ihmistä auttamaan minua. Toisinaan naksuja etsitään sananmukaisesti kissojen ja koirien kanssa. Se edellyttää fyysistä notkeutta ihmisiltäni, kuten tuossa kuvassa.

Isi, etsi etsi!

Kesälomat ovat alkaneet eikä minun tarvitse enää olla yksin. Se on huumaavan ihanaa. Tällä viikolla Simo on ollut luonani päivittäin. Parhaimmillaan se merkitsee halailua ja rentoa lekottelua. Maisa vietti viikon ponileirillä ja viihtyi mainiosti. Myöhemmin kesällä hän menee vastaavanlaiselle leirille ohjaajaksi. Aikamoista ylenemistä minun mielestäni.

Näin otetaan rennosti, tehkääs perässä!

Emäntäni viikko alkoi hulppeasti koulun penkillä. Hän osallistui Synnytyksen jälkitarkastus -koulutukseen Helsingissä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mitä sillä kurssilla tapahtui. Perheemme poikien ollessa pieniä emäntäni sanoi heille toivovansa, että toisesta tulisi pappi ja toisesta gynekologi. Tuolloin alakoulun luokilla ollut Atte sanoi, ettei hänestä ainakaan pappia tule, joten mitäs se gynekologi tarkoittaa. Emäntäni kertoi gynekologin olevan naisten pyllylääkäri, ja Atte ilmoitti, että nämä haaveet voi kuopata. No, Simo on nyt käynyt seurakunnan isoskoulutuksen ja emäntäni suunnittelee puuhailevansa kuvassa esitettyjä juttuja, joten lähemmäksi tätä aiemmin esitettyä haavetta perheemme ei pääse.

 Maisa palasi ponileiriltä loppuviikolla. Hän oli ratsastanut päivittäin, grillannut ja väistellyt hyttysiä (epäonnistuen siinä surkeasti, tuloksena 17 hyttysenpuremaa). Tuliaisina hän toi leiriltä vatsataudin. Perjantaipäivän Maisa vietti vessanpönttöä halaillen. Tauti oli raju, oksentaminen kesti iltapäivästä pitkälle iltaan. Lisänä oli kuume, joka nosti elohopean mittariin 38.7* saakka.

Minäkin otin osaa pahoinvointiin. Pihalla söin sammalta laattojen välistä sekä palanpainikkeeksi ötököitä. Tämä cocktail alkoi lopulta velloa mahassani, ja annoin ylen olohuoneen lattialle. 

Atelta tuli alkuviikosta viesti kasarmilta, että hänet oli ylennetty ylimatruusiksi. Kotiväki ja Marssitien isovanhemmat olivat haljeta ylpeydestä. Myöhemmin Atte sanoi, ettei tämä ylennys ole mitenkään niin kovin ihmeellistä. Mutta kyllä se vaan meidän porukoisamme on kunnianosoituksen paikka. Hienoa Atte!

Pihallamme nähdään kasvun ihmettä. Kukkivat vartetut syreenit näyttävät hetken aikaa ilotulitukselta. Ja Erja-tädin tuoma raparperin alku on myös noussut kukoistukseensa. Ensi pyhänä tehdään siitä piirakkaa, kun Eeva-mummi tulee kylään. Maltan tuskin odottaa.