Hyvät uskolliset lukijani, minulla on ollut menneellä viikolla terveyshuolia. Isäntäväkeni lepsuiltua punkkilääkkeen laitossa minusta löytyy punkkeja tuon tuostakin. Se ällöttää koko perhettä; minua lähinnä ällöttää se jatkuva turkkini kuniminen, mitä punkin löytyminen edellyttää.
Tällä viikolla sohvalta löytyi näivettynyt, mutta isoksi itsensä syönyt punkki, jonka toinen pää taitaa sijaita ihossani tuntuvan patin sisällä. Asia on kuitenkin niin, etten minä voi rajoittaa heinikossa kulkua ja muilta koirilta tulleiden viestien nuuhkimista. Eihän sellainen olisi koira eikä mikään!Muutenkin luulevat minua kadulla joskus kissaksi, lapset erityisesti.
Uuh, miten huono olo. |
Tämän punkkitilanteen lisäksi minä ripuloin ja oksentelen. Se on aika tavallista minulla kesäaikaan, mutta kylläpä se onkin ankeaa. Ruoka ei maistu, ja kun maistuukin, ei isäntäväkeni uskalla antaa minulle tavanomaista annostani.
Sunnuntaina aamulenkin jälkeen isäntäni kävikin keittämään minulle riisipuuroa muun ruoan sekaan laitettavaksi. Tarkoitus on, että riisin tärkkelys alkaisi sakeuttaa vatsani sisältöä. Voitte itse todeta, ettei mistään herkkuateriasta ole kysymys.
Gurmeeta vai karmeeta? |
Kyllä minä olen muutoin ollut oma itseni, mutta läheisyys on nyt erityisen tärkeää. Haluan kyhnyttää ihmisen kyljessä, jos vain lämmin kylki on saatavana. Ja viikonloppunahan oli.
Metsälenkillä emäntäni kiitteli minua hidastuneesta tahdistani. Nyt toipilaana ollessani kuljin metsässä sillä tapaa rauhallisesti, kuin hyvinkasvatetut koirat normaalisti kulkevat. Liekö ollut tästä johtuvaa, mutta emäntäni ehti nyt paremmin silmäillä maastoa, ja sieniäkin alkoi näkyä. Kylläpä koiran kakkapussit ovat monikäytöisiä!
Maisa on aloittanut lehdenjakotyönsä innokkaasti. Oma raha houkuttelee kovasti. Tarkoituksena on avata hänelle uusi tili, jonne palkkarahat voidaan suunnata. Tälle tilille on myös tarkoitus hankkia pankkikortti, jotta tyttö pääsee harjoittelemaan rahankäyttöä. Alkuperäisellä tilillä säilytetään mm. lahja- ja kuukausirahoja häneltä itseltään suojassa.
Lajittelua |
Tauon paikka, silloinhan ehtisi leikkiäkin... |
Kuulkaahan hyvät ystävät, luulen että meidän yhteinen taipaleemme on tullut päätökseensä. Tänä aikana kirjoitin yhteensä 175 kirjoitusta, joista tämä on viimeinen.
Haluan kiittää teitä, uskolliset lukijani, minun ja perheen elämän seuraamisesta. Tänä aikana minä olen kasvanut pennusta aikuiseksi ja vakiinnuttanut paikkani perheenjäsenteni sydämissä. Perheen lapset ovat kasvaneet; joku teinistä nuoreksi aikuiseksi, joku huolettomasta koululaisesta murrosikäiseksi ja joku tässä välissä autokouluilevaksi abiturientiksi. Perhepiirissä on koettu rajatonta iloa ja riipivää surua. Virren sanoin: "Onni täällä vaihtelee".
Jääkää siis hyvästi, perheeni ystävät ja sukulaiset. Iloitkaa onnen hetkistä, surkaa yhdessä surun sattuessa kohdalle. Olkaa toistenne lähellä ja katsokaa lempeästi, silloinkin kun sopisia sanoja ei löydy.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen koira on blogin arvoinen.
Rakkain terveisin,
Beni