8/20/2017

Arki alkaa armollisesti.




Paluu arkeen tapahtui tällä viikolla, kun viimeisinkin lomailija palasi töihin. Rehellisesti sanottuna ensimmäinen viikko oli minulle armelias, sillä työläisille osui vapaapäiviä myös arkipäiviin. Lisäksi Simolla on abivuonnaan myös arkivapaa, jolloin hän opiskelee kotoa käsin. 

Kovasti tuntuu tuon abin koulunkäynti silti kiihtyvän, sillä tänä viikonloppuna hän on tehnyt kirjoitelmia sekä espanjaksi että englanniksi. Ja autokoulukin on alkamassa.

Perjantaina tuli 50v Riitta-mummin ja Eero-papan häistä. Morsian vietti päivää maan päällä, sulhanen pilven päällä. Häävieraita kävi sentään ainakin kaksi, ja saivat "juhlamaljat" käteensä. Tosin kumpikaan näistä vieraista ei ollut edes syntynyt noiden häiden aikaan.


Maisa yllätti perheeni aktiivisuudellaan ja oma-aloitteisuudellaan hankkimalla itselleen työn lehdenjakajana. Hän piti koko suunnitelman salassa, kunnes saattoi kertoa suunnitelman onnistumisesta. Isäntäväkeni on pökertyä onnesta! 


Ovellemme ilmestyy nyt kahdesti viikossa pinkka ilmaisjakelulehtiä, jotka Maisan tulee lajitella nippuihin ja jakaa alueen postiluukkuihin ja -laatikoihin. Sitten tekstiviestillä kuittaus tehdystä työstä, ja homma on siltä erää valmis.


Aurinko on näyttäytynyt niukasti tämän kesän aikana. Näin elokuussa se näyttäytyy harvoin, ja on siksi niin haluttu lämmön lähde minulle. Se tarkoittaa sitä, että minun on kuljeskeltava ympäri kotia saadakseni edes tilkan tuota lämpöä.

Oih, onhan täällä tilkka auringonsäteitä.

Voi, nyt se siirty taas tänne.
Syksyn alku kutsuu minua ja emäntääni taas metsään. Emäntäni otti kunnianhimoiseksi suunnitelmaksi lähteä sunnuntaina lähimetsään minun ja kameran kanssa aikeina löytää mustikkaa ja sieniä.


Tosiasiassa minä tärvelin suunnitelman juoksentelemalla hysteerisenä mustikkapuskasta toiseen. Se oli siinä mielessä arveluttavaa, että vielä eilen minä ripuloin ja oksentelin. Mitä mahtavat tehdä mustikat toipuvalle vatsalleni.




Sunnuntaina perhe kokoontui ruokapöytään. Atte osallistui myös. Hän kertoili, millainen tutustumispäivä uuteen kouluun oli ollut. Näin on elämä pyörähtänyt taas yhden pykälän eteenpäin. Lapsistahan sen kuulemma huomaa, elämän eteenpäin menemisen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.