Sukujuhlia ja sadekeliä

Tämä on Simon huumoria: Aloha!

Viikko kesäkaupungissa uuvutti meidät, ja toipuminen alkoi kodin tutuissa kuvioissa. Mustikka-aika alkoi, ja emäntäni painui metsään muutamana päivänä peräkkäin. Ei hän mikään ihmeellinen martta ole, mutta muutamia litroja on kuitenkin pakastettuna.

Toisin kävi kuulemma Riitta-mummille, joka meni mustikkaan, huomasi tutun paikan muuttuneen raivauksen myötä, melkein eksyi ja löysi kolme mustikkaa. Emäntääni nauratti ajatus, että mummi meni kolmeen mustikkaan!

Galaktobourekon ohje ja sulamassa oleva filorulla.

Kerroinkin teille aiemmin, että emäntäni kreikkalaiset asiakkaat saivat kaksoset, ja palkaksi raskausajan seurannasta he toivat emännälleni kreikkalaista leivonnaista. Myöhemmin he toivat vielä ohjeen tuon leivonnaisen tekemiseen.

Sitruunainen mannapuuro filotaikinassa: vuokaan taputeltuna ja yksittäisinä rullina.

Kyseessä oli kreikkalainen galaktoboureko, sitruunainen mannapuuro käärittynä filotaikinaan. Niinpä aloitettiin valmistelut: siirapin keitto, puuron teko ja filotaikinan valmistelu. Filotaikinaa myydään pakastettuna rullana. Vaan kylläpä se oli ohutta.

Edelliset paistettuna ja siirapin imeydyttyä.

Niin valmistuivat kreikan herkut, ja olivat ihan uskottavia. Vaan se sokerin ja rasvan määrä! Olisi ollut parempi olla tietämättä kaikkea, mitä tämän valmistamiseen tarvittiin. 

 Naapurustoomme on muuttanut paljon uusia asukkaita. Taas yhdet naapurit olivat laittaneet kämppänsä myyntiin. Kun isäntäväkeni sitten ihmetteli myynti-ilmoitusta netistä, he saivat huomata naapurin lisänneen ilmoitukseensa kuvan pihan yhteisestä kukkapenkistä, jonka isäntäväkeni on perustanut aiemman naapurin kanssa ja kitkee vielä nykyisinkin. Emäntääni tämä kismitti erityisesti, että naapuri myy kotiaan ja somistaa ilmoitusta hänen ylläpitämällään kukkapenkillä. Ei taida irrota provisiota myyntihinnasta...

Sitten alkoi kesän toinen reissu Kesäkaupunkiin. matkaan lähtivät Maisa, Atte, minä ja emäntäni. Koko ajomatkan, halki eteläisen Suomen, vettä satoi kaatamalla. Perille saavuttua keli vaikutti lohduttomalta.

Ulkoilu ja kaupunkiin tutustuminen ei tullut kyseeseen. Atte teki ratkaisunsa, puki Aino-tossut jalkaansa ja lähti alakerran kuntosalille "rankaisemaan rautaa". Miten suloinen yhdistelmä se olikaan, Aino-tossut ja nuorenmiehen karvaiset kintut.

Hetkittäin keli parani, ja minäkin pääsin rantaan. Valkoposkihanhet ovat tänäkin kesänä kirvoittaneet ihmisiä yleisönosastokirjoituksiin, sillä ihmiset ovat kyllästyneet tulosteisiin, jotka sotkevat nurmikot. Ja pakko sanoa, että pelkään joutuvani myös syytettyjen listalle, niin samankokoisia hanhentulosteet ovat pienen koiran tulosteisiin verraten. Ja minun tulosteeni kerätään sentään pussitettuna roskikseen!

Senkin hanhet!

Koimme emäntäni kanssa myös tunnelmallisia hetkiä ilta-auringon laskiessa ja ilman tyyntyessä. Miten runollisia kuvia Saimaalta saakaan.

Viikonloppuna emäntäni lähti äitinsä kanssa mummin sukulaisen kesäjuhliin. Siellä olikin aikamoinen määrä läheisiä ja kaukaisempia sukulaisia. Joukkoon mahtui monenlaisia persoonia. 

Oli lauluesityksiä, lohisoppaa ja snapsinjuontia. Ihan kaikilla eivät tekohampaat pysyneet paikoillaan, ja emäntäni kaatoi onnittelumaljansa pellavaliinalle. Esiintyjä lauloi mikrofoniin niin läheltä, että Riitta-mummi arveli läheisen hautausmaan vainajien heräävän! 

Mummin luona jatkettiin lököilyä. Lattialla olevat pedit osoittautuivat elintärkeiksi mielenterveydelleni, sillä keskiyöllä alkoi valtava pauke remufestivaalien kunniaksi. Minä pelästyin pahan kerran, sillä luulin itänaapurin saapuvat voimalla. Näinhän on aiemmin kuulemma käynyt täälläkin päin.

Kävin mummin ja emäntäni kanssa pitkällä kävelyllä. Mummi pyysi saada taluttaa minua. Se osoittautuikin aika haasteelliseksi, sillä minä en ole kovin hyvin koulutettu koira. Minä poukkoilin välin vasempaan, välin oikeaan laitaan kävelytiellä. Emäntäni pelkäsi jatkuvasti, että takaa tulee pyöräilijä, jonka minä kamppaan. Ne etuhampaat joutuisi näet emäntäni maksamaan. 

Kun Atte lähti takaisin kotiin, toi juna isäntäni ja Simon luoksemme. Sitten me olimme taas yhdessä ja nujusimme sydämen kyllyydestä. Minä olin onnellinen.

Tältä näyttää onnellinen koira.