Uimaharjoituksia ja retki Tavarataloon

Blogin kirjoittaminen on kuulkaa raskasta puuhaa. Viikon ajan elän koiranelämääni, tarkkailen maailmanmenoa ja hauskuutan laumani ihmisiä. Tavallisesti sunnuntaisin sihteerini istuutuu koneen ääreen ja näpyttelee tarinani tähän ruudulle. Parhaimpina hetkinä minä meditoin pöydän alla sihteerini jaloissa, kuten kuvassa. Toisinaan minulla on iltavillit meneillään, sinkoilen ympäriinsä ja yritän purra tietokoneen johtoja.

Sanovat, että meidän koiranpentujen tulisi tavata mahdollisimman monenlaisia ihmisiä, jotta emme myöhemmin ärhäköisi minkäänlaisille ihmisille. Olen tavannut paljon koululaisia, ja huomannut heidän olevan ihan sivistynyttä porukkaa. Oman pihan päiväkotilapset ovat arvaamattomia: kaksivuotias potkaisi minua naamaan, nelivuotiaat juoksivat kirkuen ympärilläni (siitä minä todella innostun) ja kuusivuotias työnsi sormea naamaani maistettavaksi ja minä myös maistoin. Viime viikolla tapasin Maisan kummit lapsineen. Olen tutustunut erilaisten ihmisten jalkoihin, mutta tämän kikuyu-heimon naisen jalat ovat olleet kaikkein tummimmat. Hänellä oli pitkähelmainen kenialaishame, jonka helmojen heilumiseen hullaannuin. Poukkoilin hänen helmojensa alla ja kurkistelin sieltä päälläni helmaa veikeästi nostellen. Emäntääni vähän jännitti, sillä tämä nainen tulee maasta, jossa koirat kulkevat kadulla puusta tippuneita avocadoja syöden. Mutta huoli oli turhaa, kyllä me tulimme ihan hyvin toimeen keskenämme. 

Sitten alkoi isännän loma. Lähdin hakemaan häntä kotiin Tavaratalosta emännän ja Simon kanssa. Tavaratalo on siitä erikoinen paikka, että sinne on koirilla lupa tulla. Kiertelin eri osastoilla näyttäytymässä ja keräilemässä ihastelua. Aikamoista kujertelua sainkin aikaiseksi! Asiantuntevimman huomion sain kennelosastolla, jossa henkilökunta meni sananmukaisesti polvilleen edessäni. Sain siellä aivan erityisen herkun, kuivattua kalannahkaa. Vetäydyin rouskuttamaan sitä sivummalle, sitten join kaikkien koira-asiakkaiden yhteisestä kupista, ja sitten olimme valmiit lähtemään kotiin. Isäntäni piti minua tarkasti silmällä kävellessämme pitkin Tavaratalon käytäviä, sillä epäonninen retkeni Lippulaivaan oli vielä tuoreena hänen mielessään. En saanut edes pistäytyä haistelemassa tolppia tai roskiksia Tavaratalossa sisällä. Paheksun moista koiran rajoittamista syvästi! 

Viimeeksi kerroin teille veteen totuttautumisestani. Nyt asia on edennyt hieman, kun lasten vanha muovinen allas puhallettiin ilmaa  täyteen. Nyt jo kahlaan vedessä lelun perässä. Tarkasti ottaen en kyllä mennyt sinne itse, vaan Simo nosti minut kylmästi altaaseen. Eikä se vesi sitten niin kamalaa ollutkaan, turhaan olin sitä arastellut. Kyllä teinit yrittivät minulle istu- ja maahan-käskyä ollessani vedessä, mutta minä en totellut. Hahhah, olipa huonoa huumoria heiltä. 

Aiemmat naapurimme tulivat minua katsomaan yhtenä kauniina päivänä. Minä vain kuljeskelin jaloista toisiin ja otin vastaan rapsutuksia tai vaihdoin makuupaikkaa auringonpaisteen mukaan.

Pöytään oli laitettu marengista tehtyä sitruuna-Pavlovaa. Minulle riitti vain muruja siitä makupalaksi. Ei mukamas sovi koiralle herkuksi.

Sitruuna-Pavlova: marenkipohja, sitruunakiisseli, kermavaahto, tuoreet mansikat ja sulatettua suklaata.
Ihmiset tykkäävät oudoista jutuista.

Ihan tyhmää tuo herkkujen rajoittaminen. Minä tympiinnyin tuosta rajoittamisesta ja jatkoin sitä, minkä parhaiten osaan eli makaamista. 

No jaa, onhan minulla paljon paremmat herkut, kuten rakkaat puruleluni. Tämä nautinto minulle sentään sallitaan. Kuumia kesäpäiviä teille kaikille!