Kesäisiä päiviä on riittänyt. Päivisin on liian kuuma lähteä kunnon kävelylle, ainakin minulle, lyttykuonoiselle koiralle. Kuten tiedätte, niin me koirat jäähdytämme itseämme läähättämällä. Lämmönsäätely sijaitsee nenässämme. Meillä lyttykuonoilla sille lämmönsäätelylle on vain niukasti tilaa, joten vaarana on ylikuumeneminen.
Yhtenä kuumana iltana perheeni yritti saada minua vatiin viilentymään. He heittelivät palloa ämpäriin, jotta saisin vilvoitusta vedessä. Pallo minua kyllä kiinnosti, mutta vesi oli melko ällöttävää. Koirakuiskaaja Erna kertoi myöhemmin töissä emännälleni, että veteen totuttelu onnistuu paremmin järven tai meren rannalla. Ehkä kokeilemme tätä viikon kuluttua Saimaan rannalla.
Vaikken kuumana päivänä lähdekkään pitkälle lenkille, niin parveke on minusta mukava. Siellä hakeudun hetkeksi aurinkoon, ja jo pian taas varjoon. Parvekkeelle siirretty iso huonekasvimme kiinnostaa minua myös. Olen syönyt multaa sen juurelta ja näyttänyt valtavan hämmästyneeltä, kun emäntäni on yllättänyt minut seisomassa etutassut mullassa. Lisäksi haluan parvekkeella ollessani kommentoida pihalla kulkijoita haukkumalla. Haukkumisesta joutuu kyllä sisälle. Hö!
Olen oppinut uuden taidon. Olen jo pitkään noussut sohvaa vasten anelevasti tuijottamaan. Mutta nyt pääsen hyppäämään sinne itse! Huomasin tämän aivan sattumalta, kun juoksin hepulissa rinkiä yhtenä aamuna. Hups vain, ja olin sohvalla. Sama onnistuu myös isäntäväen sänkyyn, jos vauhtia ottaa eteisestä saakka. Ihmisten reaktio on mainio: teinit nauravat, mutta aikuiset työntävät minut melkein säikähtäneenä alas. Kauaa he eivät voi minua enää estää...
Perjantai oli rokotuspäivä. Menimme emäntäni ja Simon kanssa SoVet-eläinlääkäriasemalle. Minut punnittiin: 16 viikon ikäisenä painan 4.1kg. Eläinlääkäri antoi minulle rokotteen, josta on apua parvoa, tarttuvaa maksatulehdusta, kennelyskää ja rabiesta vastaan. Hän antoi minulle naksuja, joten rokotuksen hetki meni huomaamatta. Mutta sitten se iski, valtava kirvely! Minut oli jo nostettu tutkimuspöydältä lattialle, ja eteeni tehtiin oikein keko naksuista, jotta en huomaisi kirvelyä. Mutta kyllä minä huomasin! Olen oikea monilahjakkuus, sillä samanaikaisesti ahmin naksuja ja kiljuin täyttä kurkkua toisesta suupielestä.
Sitten kuunneltiin sydäntä, ja jo aiemmin kuultu sivuääni kuului siellä taas. Eläinlääkäri oli varsin mietteliäs, ja sanoi äänen olevan voimakkuudeltaan kohtalainen. Se tarkoittaa sellaista sivuääntä, joka voi tietää hankaluuksia. Minulle sovittiin aika sydänlääkärille parin viikon päähän. Silloin sydämeni toimintaa tarkastellaan ultraäänellä. Koska olen aika kiireinen pikkukoira, on minut rauhoitettava lääkkeellä ennen tutkimusta. Voi hellurei, mitähän tästä seuraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.