Pyhäinpäivä vai Halloween?

Näin loppusyksystä ihmiset vetäytyvät sisätiloihin, ja etsivät kaikenlaisia syitä juhlia. Vuosikymmenien vai jopa vuosisatojen ajan synkkämieliset suomalaiset ovat viettäneet Pyhäinpäivää. Sen sijaan karnevaalihenkiset amerikkalaiset ovat viettäneet kummitusjuhlaa eli Halloweeniä. Heillä siihen on liittynyt kurpitsat ja kaikenlaisten kepposten tekeminen.

Meidän suvussamme on ollut kuluvana vuonna koiramenetyksiä. Aiemmin kerroin teille haukilahtelaisten Leevin ja Röllin elämän päättymisestä. Mikä suru mahtaakaan siinä perheessä olla, kun on yhdessä eletty yli kymmenen vuotta. Me koirat emme muistele paljoakaan eilistä, mutta ihmiset ovat toisenlaisia. Onneksi isäntäväen suvussa ei ole ollut ihmismenetyksiä.

Minä olen aistinut Kummitusjuhlan tulon heti pimeiden kelien alettua. Pimeällä olen ulkona kulkiessani hermostunut ja säikky. Olen yrittänyt viestittää ihmisille möröistä, joita näen, mutta he eivät tunnu huomaavan mitään. Sitten lauantaina oli upea ilma, minäkin ulkoilin ilman villapukua tai sadetakkia, jotka olen nyt niellyt pakollisina. 

Lauantaina isäntäparini saivat viimein laitettua pihansa talvikuntoon. Kesäkukanraadot kaivettiin kukaruukuistä, lehdet lakaistiin ja nurmikkokin leikattiin vielä kertaalleen. Pihan pieneen puuhun laitettiin valotuikut, joita epäluuloisena nyt tiirailen ulosmenon aikaan rappusilta. 

Mutta kun aurinko paistoi kunnolla, tuli minun mörköni esiin. Onneksi Simo oli paikalla ikuistamassa sen niin, että tekin voitte sen nähdä. Minä olin koko ajan oikeassa! Minua seuraa dobermanni tai dinosaurus! En ole uskaltanut katsoa sitä silmiin, joten en tiedä, kumpi se on. Jo loppuu koiran pelkuruudelle nauraminen!

Perjantaina Maisa lähti "Kaikkien aikojen kauheimpiin Halloween-juhliin", jotka hänen luokkakaverinsa Elina järjesti. Juhliin Maisa lähti nättinä ja kärttyisenä omana itsenään, mutta takaisin tuli Frankensteinin morsian. Arvelen, että tämä tyttö on muutamaa meikkaustuntia vailla...

Aiemmin puhuin suvun edesmenneistä koirista. Samassa perheessä on ollut koiria vuosikymmenten ajan. Monia tarinoita olemme kuulleet, mutta seuraava on vertaansa vailla ja täyttä totta. Yksityiskohdista ei aivan voi vannoa, sihteerini huomauttaa, mutta pääkohdat ovat todellisia.

Tapahtui nimittäin niin, että aikanaan perheellä oli newfoundlandinkoira Turre ja yorkshirenterrieri Rekku, molemmat Brasiliasta tuotuja. Ison kokonsa ja paksun turkkinsa vuoksi Turrelle oli järjestetty ulkokoppi, jossa oli lämmitys. Joku naapureista epäili, että Turrella on koiralle sopimattomat olot, ja pyysi eläinsuojelua vierailemaan perheessä asiaa tarkistamassa. 

Hetkeä aiemmin Rekun elämä oli päättynyt, ja hän odotti maan sulamista ja hautaamistaan, perheen kaappipakastimessa. Niinpä sitten eläintensuojelu vieraili takapihalla, jossa perheen poika esitteli Turren ihan mukavia oltavia, ja pelkäsi koko ajan, että eläintensuojelu haluaisi kurkistaa pakastimeen!

Siinäpä teille Pyhäinpäivä ja Halloween yhdistettynä suoraan koiramaailmasta! Huhuu!!