Talviloma Kesäkaupungissa

Edellinen kirjoitukseni päättyi siihen, että sain lääkäriltä diagnoosiksi aknen. Olen syönyt lääkkeeni kiltisti, ja alistunut melko suotuisasti huuliin laitettavan linimentin asettamiseen. Sen levittämisen jälkeen minua on pidettävä kuonosta kiinni, jotta lääke ehtii ollenkaan vaikuttaa. Minun kiireinen kieleni näet pyrkii hetkessä lipsimään voiteen suuhuni. Vaikka olenkin melko lyttynokka, on minulla kuitenkin kirsuni päällä pieni paikka peukalolle. En tiedä, miten tämä asia hoidetaan bulldogeilla.

Hammaspesu ei ole muodostunut meillä vielä rutiiniksi. Minä vastustelen minkä kerkeän, ja isäntäni pesee parhaansa mukaan. Emäntäni haistoi vahingossa naudanmakuista hammastahnaani, mutta hänestä se haisi hernekeitolle. Älkää siis ihmetelkö, etten innostu hammaspesusta. Ette itsekään pesisi hampaitanne hernekeitolla!

Perheen talvilomalla suuntasimme Kesäkaupunkiin, joka oli muuttunut Talvikaupungiksi. Sellainen se oli enimmäkseen ollut isäntäparini kasvun vuosina, mutta heidän muistoissaan se oli aina kesäinen: kiireetön ja kaikki ihmiset vapaina tapaamaan juuri heidät. Tosiasiassa sen kaupungin arkipäivää ovat verkkaisesti liikkuvat seniorit ja Prismassa, Lidlissä ja Raja-Marketissa tax freetä jonottavat venäläiset. Niin pakattiin minunkin reppuni, kuten kaikkien perheen teinien.

Sitten pakkauduimme autoon. Takapenkki kuhisi mielipiteitä ja arvostelua (Maisa ja Simo) sekä tasapainottelua näiden välillä (emäntäni). Minun paikkani oli lattialla pelkääjän paikalla. Otin tämän pelkääjän paikan tosissani, sillä ratissa oli tuore kuski.

Pelkääminen tai muu tarkkaavaisuus osoittautui tarpeettomaksi, sillä tuore kuski tuntui osaavan asiansa. Perillä Kesäkaupungissa hän altistui vielä papan ajokoululle, jonka myöskin läpäisi puhtaasti. Kinkkisiä mäkilähtöjä tämä nuori kuski harjoitteli siinä nimenomaisessa risteyksessä, jossa hänen äitinsä aikanaan epäonnistui vakuuttamaan ajo-opettajansa ja ajoa arvioivan insinöörin. Vaikka kysymys nouseekin, oliko tämä ajokokeen hylännyt virkamies oikeasti insinööri vai ei sittenkään?

Kun huomasin vahtimisen tarpeettomaksi,  vetäydyin unille. Kerran matka katkaistiin ihmisten vessareissun ajaksi, minun vuokseni ei olisi tarvinut tehdä niin. En tiedä, oliko kyse näennäisestä rentoudestani vai piilotetusta stressistäni, mutta minä laskettelin aikamoisia hajupommeja pienen auton sisätilaan. Takapenkillä hajupommini aiheuttivat hysteriaa. Auto liikkui 100km/h eikä pienestä tilasta päässyt pois. Minusta tuo nirpistely oli kohtuutonta.

Hitto, mikä haju Beni!

 Matka oli kyytiläisille pitkä, vaikka siihen oli kukin varautunut erilaisin viihdykkein. Välillä ikkunalasissa luki "tylsää", välillä siihen oli kirjoitettu minun nimeni peilikirjoituksella.

Perillä minun osoittautui mahdottomaksi pitää laumaani kasassa. Vaihdoimme osoitetta koko ajan, ja perheenjäseneni jakautuivat kukin eri paikkoihin. Sain myös tavata uudelleen kesälomallamme tapaamiani sukulaisia ja tuttavia. Asiaa kutsutaan kyläilyksi. Minä kutsun sitä stressilomaksi. Yritin pysyä tiukasti laumani jäsenten kintereillä ja nuolla heitä kiintymyksen merkiksi, mutta lauman kokoonpano ja sijainti muuttuivat jatkuvasti. 

Mummoloissa parasta on mielestäni se, että siellä tuoksuu tauotta ruoka. Hyvin pian minäkin havaitsin, kuka missäkin keittiössä oli hallitsijana. Toisessa mummolassa aloin seurata ruoalle tuoksuvaa naista, ja loin häneen niin anovia katseita, että hänen oli katsottava muualle. Tässä suvussa on ollut perinteenä antaa koiralle herkkupalaksi rieskansyväntä eli pehmeän ohraleivän keskustaa. Nyt tämän perinteen oli katkettava, sillä isäntäväkeni oli asiasta tiukkana. Emäntäni jopa muistelee olleensa viemässä tätä rieskansyväntä syönyttä yorkshirenterrieriä hammaskivenpoistoon tästä hemmottelusta johtuen. Niinpä minun oli pärjättävä ilman.

Kun nyt lomasta kuitenkin oli kyse, kyllä minuakin hemmoteltiin. Sain pari uutta lelua, jolta otin hetkessä luulot pois. Kyseessä oli kuvan majava, jonka hännän irrottamiseen minulta meni vajaa minuutti. Majava on nyt siirretty talteen, mutta sen häntää minä kuljetan aarteenani. 

Lisäksi sain köyteen kiinnitetyn pallon, jonka muovisen keskiosan olen raadellut niin, että saan siitä teräviä muovihippuja irti. Minä kysynkin, miten voi olla mahdollista, että nämä ovat koirille suunniteltuja leluja! Millaiset lelut pitää olla isoilla koirilla, kun minä alle 10kg sintti sain näiltä leluilta nirrin pois hetkessä?
Tämä "nirri" on paikallinen murreilmaisu, sillä sikäläisessä katekismuksessa sanotaan käskyssä viisi:"Älä vie toise nirrii".

Perheeni teinit jaettiin mummoloihin yöpymään, mutta minä pääsin isäntäväkeni kanssa paikalliseen hotelliin. Minusta maksettin erillinen maksu 10€/yö. Lisäksi minua odotti "Best friend" -pakkaus, jossa oli puruluita, makutikkuja sekä aina niin tarpeelliset kakkapussit. 

Petipaikkani hotellissa

Isäntäväkeni aamupalan ajaksi jäin hotellihuoneeseen. Heidän palatessaan esitin sellaisen shown, etteivät he enää jättäneet minua siihen huoneeseen yksin pieneksikään aikaa. Seuraavina aamuina pappa tuli hakemaan minut lenkille, kuten kesälläkin tehtiin, enkä minä lellipentu joutunut olemaan ollenkaan yksin.

Tässä tarkastelen hotellihuoneen ikkunasta maailman menoa.

Vaikka laumani hajoilikin stressaavasti, osasin minäkin ajoittain ottaa rennosti. Lomailuun tuntuu kuuluvan pedit lattialla. Heti, kun silmä vältti, olin minäkin koemakaamassa lattiapetejä. Ja se sallittiin! Tätä on oikea lomafiilis!

Loman aikana vierailimme kaikenlaisissa uusissa kodeissa. Kävimme mm. labradorinnoutaja-Ruutin mummolassa, jossa sain leikkiä sen leluilla. Ja koska se on iso koira, oli sen luukin valtavan kokoinen. Minä sain pureskella sitä eikä se pienentynyt ollenkaan. Minulla on kotona saman sarjan luita, mutta ne ovat kokoa suolatikku.

Sitten loma Kesäkaupungissa loppui, ja jatkoimme lomaa kotona. Loppulomaan sisältyi Maisan hammashoitolassa käymistä, auton pesua sun muuta. Suurin aika vietettiin kuitenkin sohvalla, kuten joululomallakin. Paras tallennus, jota katsoimme oli afrikkalaisista korvakoirista. Niiden pentujen vikinään minäkin havahduin.

Talvilomaviikon lopulla sää oli lauha, ja lumet alkoivat sulaa. Lumen alta alkoi paljastua kaikenlaisia kevään merkkejä. Pihassamme alkavat lumikellot nostaa päätään. Se on merkkinä siitä, että kohta alkaa vuosittainen puutarhahulluus.

Lauantaina Maisalta tuli huolestunut kuvaviesti. Hän oli ollut kaverinsa kanssa kotimme lähellä olevalla kalliolla, josta löysi kasan tuoreita jätöksiä. Pian isäntäni sai puhelimeensa kuvan ja kysymyksen:"Minkä eläimen kakkoja nää on"?  Saimme taas huomata, kuinka ihmeellinen internetin maailma onkaan. Kun hakusanaksi laittaa "eläinten ulosteet", saa kuvina erilaisia eläinten jätöksiä. Niitä sitten vertailtiin, ja lopputuksena huomasimme, että kyseessä olivat peuran jätökset. Tämä uutinen huojensi Maisaa, sillä hän pelkäsi kyseessä olevan hirvien. Hän on näet kuullut tarinaa, jonka mukaan alueella on nähty hirviemä viimevuoden vasoineen aivan asutuksen keskellä. Minä kuulin asiasta enemmänkin, mutta siitä pidän suuni visusti kiinni!

Peuranjätöksiä

Niin alkaa taas lomienjälkeinen arki. Hyvää arkiviikkoa meille kaikille!

Teinivaivoja

Heipä hei. Jännittävä viikko perheessäni on ohi. Aten kuume ei kestänyt niin kauan kuin aiemmin sairastaneilla perheenjäsenilläni, ja niin hän pääsi penkkareihin ja abiristeilylle. Isäntäväkeni ei tolkuttomalla varottelullaan saanut pilattua pojan juhlamieltä, vaan reissu oli ollut onnistunut. Aamupalalle tämä tulevaisuudentoivo oli ehtinyt niukin naukin. Eikä se aamupala niin maistunutkaan, kun aamu oli alkanut pöntön halaamisella. Kun tavoitteita ei aseta liian korkealle, voi ilahtua onnistumisesta. Aten kohdalla tämä kävi toteen, kun hän kirkkain silmin kertoi pönttöä halatessaan osuneensa pönttöön. Voi abiristelyn siivoojaparat, toivottavasti he pääsivät heti lomalle.

Alkuviikosta vietimme emännän syntymäpäivää. Minä esiinnyn tietysti kortissa.

Maisa neuloi itselleen tuubihuivin, taitava kun on. Minä tarjosin lämmintä seuraani neulojalle tueksi.

Loppuviikosta vietimme ystävänpäivää. Jos minä olisin saanut päättää, olisin järjestänyt juhlat koirapuistossa kaikille ystävilleni. Ohjelmassa olisi ollut naksujen etsintää ympäri aitausta, temppujen tekemistä ja vapaata juoksentelua sekä pyllynnuuhkintaa. Paikalle olisin kutsunut ainakin minisheltti-Timin, sekarotuisen Kolan, ruotsalais-tanskalaisen pihakoira Nupun, toy-villakoira Reetun ja sydämeni valitun tiibetinspanieli-Ellin. No ehkä sitten syntymäpäivänäni ensi kuussa.

Lauantaipäivästä tuli minulle kiireisempi kuin olisin aamulla arvannutkaan. Suuntasimme puoliltapäivin eläinlääkäriin, sillä minulle on tullut näppylöitä huuliin. Isäntäväkeni oli sitä ennen jo ollut apteekissa keskustelemassa itsehoidosta, mutta koira-asioihin perehtynyt farmaseutti kehotti hakeutumaan lääkäriin.

11kk, 7.7kg

Ennen vastaanottoa kuuluu asiaan käydä puntarissa. Se on sillä lailla hankalaa, että siinä pitäisi olla aivan paikallaan, jotta numerot pysähtyisivät. Se taas on minulle aivan mahdotonta, kun kaikkialla leijailee erilaisia eläinten hajuja. Lopulta aikuiset päättivät, että painoni oli 7700g.

Siinä minun oli sitten seisottava pöydällä, kun eläinlääkäri tutki minua. Kun hetkeksi käänsin selkäni, mittasi hän minulta kuumeen, eikä sitä mitattu suusta! No, onneksi lämpöni oli 38.5 eli normaali, joten mistään yleisinfektiosta ei ollut kyse. Lääkäri laittoi teipin näppylöitteni päälle ja nykäisi näytteen. Samoin hän otti pinseteillä hieman huulikarvojani mikroskoopissa tutkittavaksi. 

Mikroskoopissa näkyi runsaasti bakteereita, joten diagnoosiksi tuli akne. No onko se nyt teinillä niin yllättävää? Partakarvoistani lääkäri ei löytänyt sikaripunkkia, jota hän epäili. Siitäs näette, etteivät kaikki teinit tupakoi. Minua saa tutkia vapaasti, minulla ei ole mitään salattavaa. Lopputuloksena oli antibioottihoito ja linimentti näppylöihin kahdesti päivässä 10 vrk ajan.

Lisäksi näytimme suussani olevia ylimääräisiä hampaita. Ne ovat kuulemma maitohampaita, jotka on myöhemmin poistettava. Samalla saimme muistutuksen pestä hampaitani. Ja minä kun olin ajatellut, että tästä selvittäisiin puruluulla.

 Lähdimme sitten eläintarvikeiden tavarataloon Mustiin ja Mirriin. Eteisessä meitä oli vastaanottamassa talon nelijalkaisia mannekiineja. Hammashygieniatarvikkeita oli kokonainen seinä. Minulle valittiin naudanmakuinen tahna. Ei sillä kyllä oikein hengitystä voi raikastaa, ymmärrätte varmasti. Minun mielestäni maksapasteija olisi ajanut saman asian.

Hammasharjan löydyttyä, minä siirryin kauneusosatolle. Siellä kauneushoitajani antoi minulle Benikyyrin. Etutassujen valkoiset kynnet saadaan leikattua kotonakin, mutta takatassujen mustat kynnet ovat liian jännittäviä. Dogroom-palvelussa sain kehuja siitä, miten hyvin annoin kynsiäni leikata.

Niin siitäkin kiireisestä päivästä selvittiin. Kotona lääke ei maistunut oikein hyvältä, joten sen päätymistä vatsaani on jouduttu vahtimaan. Huulilinimentti sen sijaan on oikein hyvänmakuista. Minua on pidettävä turvasta kiinni, etten pääsisi salamannopeasti nuolemaan linimenttiä pois. Vaikka lyttyturpa olenkin, on kirsuni päällä juuri sopiva paikka sormelle, ja niin kieleni pysyy kurissa hetken.

Aloittelen tässä talvilomaani, toivottavasti teillekin on sellaista luvassa. Tässä vielä kortti, jonka teksti kertoo tunteeni teitä kohtaan, rakkaat lukijani. Kuulemisiin.

Ystävänpäivää odotellessa

Niin vierähti viikko yksin kotona. Tällaista en ollut kokenut useampaan viikkon, sillä talossa on ollut koko ajan joku sairaana. Perhe jännitti, tarttuuko Atteen perheen virustauti, joka aiemmin oli jo iskenyt Maisaan, Simoon ja emäntääni. Atella oli torstaina kevään ensimmäinen ylioppilaskoe, äidinkielen aineistokoe. Tästä selvittyään yo-kokelas lähti perjantai-iltana baariin ( niin, tämä on nyt tätä aikaa) kuuntelemaan yhtyettä Likainen Etelä. Kuka näitä bändien nimiä oikein keksii? Hän kotiutui aamun varhaisina tunteina, mutta heräsi silti lauantaiaamuna kahdeksalta, nyt maantiedon kokeeseen, vaikka oli siis lauantai. Emäntäni oli vaikuttunut tästä yllättävästä napakkuudesta.

Virus kuitenkin saavutti nuorenmiehen sunnuntaina. Tämä armoton virus on nyt tavoittanut neljä viidestä perheenjäsenestä. Voi voi, sillä tälle viikolle on Atella paljon menoja. Viikolla on autokoulun jatko-osa: palauteajoa (?), ryhmäteoriaa ja ryhmäajoa. Torstaina olisi sitten vuorossa penkkarit ja perjantaina abiristeily. Tämän viikon nuorukainen käynee siis ibuprofeiinin voimin. Abiristely on vuosittainen, risteilyhenkilökunnan pelkäämä tapahtuma, joka tänä vuonna on vielä perjantaina 13. päivä. Ne risteilyt ovat kuuluisia siitä, että laivan sisäpuolella on tiettävästi yhtä kosteaa kuin ulkopuolella aallokossakin. Isäntäväkeni on jo aloittanut kaikenkattavat varoittelutoimet.

Tällä viikolla minä olen ollut vimmattu ulosmenijä. Kuvassa esitän jurottamista, joka on tavallisesti yleisilmeeni ulosmenon yhteydessä. Menen usein jopa ruokapöydän alle piiloon, mikä on sikäli ihan hullua minulta, kun ainoa vessani on kuitenkin ulkona. Kadehdin vieläkin niiden entisten naapurinkissojen sisävessaa. 

Alueen tyttökoirien juoksuaika on saanut minut raiteiltani. Ulkona vedän niin, että kaikki neljä jalkaa muodostavat x-kirjaimen ja mahani osuu maahan, kun haluan jäädä haistelemaan jonkin sulottaren jätöstä. Olen myös välillä raapimassa ulko-ovea ja vinkumassa päästäkseni sulottarien luokse. Eräänä iltana uloslähtiessä isäntäni sanoikin, että Beni lähtee nyt katsomaan kiimaisia narttuja. Tämä nauratti emäntääni, sillä se kuulosti hänestä aivan aikuisviihde-elokuvalta. Hollywoodissa elokuvan nimi olisi ollut "Bitches in heat", ja ikäraja 16v.

Hyvää viikonloppua, äiti!

Koko perhe oli valtavan onnellinen, kun viikonloppu viimein alkoi. Se olikin ensimmäinen koko perheen yhteinen viikonloppu sitten joulun. Ennenkuin isäntäväelläni oli mahdollisuus aloittaa viikonlopun vietto mozzarellasalaatin ja punaviinin voimin, oli arjen todistusaineisto siivottava keittiöstä. 

Viikonloppuun kuuluvat rauhallisesti käynnistyvät aamut. Minäkin pystyn nyt olemaan jo 12h ilman ulkoreissua. Maisasta on tullut siinämäärin teini, että hänkin nukkuu viikonloppuaamuna kauan. Minulle se sopii, sillä ulkolenkin jälkeen minä pääsen pujahtamaan hänen lämmittämiinsä lakanoihin.

Minun ja Hello Kittyn välinen herkkä hetki.

Kun koko perhe kerran on koolla, minä edellytän leikkimistä miltei koko hereilläoloaikani. Leikki ei aina edellytä ihmisen mukana oloa. Toisinaan saa raadeltavakseni paketteja, joista paljastuu herkkuja. Tässäkin sain kalaliemikuutiopaketin, josta paljastui pari koirankeksiä. Sotku on tietysti kamala, mutta henkilökuntani hoitaa sen.

Simo kävi jäällä lämäilemässä kiekkoa. Palatessaan hän esitteli minulle jääkiekkohanskojaan. Minulla on tunnetusti viha-rakkaus-suhde kaikenlaisiin hanskoihin, joten jääkiekkohanskoista me saimmekin aikamoisen kisan. Yhtä suuria tunteita minussa herättävät myös patakintaat ja tiskihanskat.

Rauhalliseen viikonloppuumme on mahtunut paljon yhteistä lököilyä. Välillä tämä perhe on niin sopuisa, että he mahtuvat miltei kokonaisuudessaan sohvalle. Näin oli tänäänkin. Emäntäni ja Maisa neuloivat, me miehet röhnötimme sohvalla. Maisa innostui neulomaan kaulaliinaa niin pitkillä puikoilla, että me muut olimme vaarassa. Iso tyttö kun on, niin hän tajusi käydä suoraan lattialle. Olipa opettaja koulussakin kehunut hänen neulomistaitojaan.

Telkkaria katsellessamme ruutuun tuli valtakunnan tunnetuin bostoni, presidentin Lennu. On meissä samaa näköä, voisimme olla veljeksiä.

Presidentin Lennu

 Alkavan viikon lopuksi tulee Ystävänpäivä. Maisa on aloittanut jo korttivalmistelut. Emäntänikin leipoi kakun työtovereilleen vietäväksi heti jo alkuviikosta.

 Minä pyysin Maisaa avuksi kortinteossa, sillä hän on niin kokenut kortintekijä. Ja tässä poseeraankin Maisan avulla tehdyn kortin kanssa. Hyvää ystävänpäivää teille, rakkat lukijani!