Ystävänpäivää odotellessa

Niin vierähti viikko yksin kotona. Tällaista en ollut kokenut useampaan viikkon, sillä talossa on ollut koko ajan joku sairaana. Perhe jännitti, tarttuuko Atteen perheen virustauti, joka aiemmin oli jo iskenyt Maisaan, Simoon ja emäntääni. Atella oli torstaina kevään ensimmäinen ylioppilaskoe, äidinkielen aineistokoe. Tästä selvittyään yo-kokelas lähti perjantai-iltana baariin ( niin, tämä on nyt tätä aikaa) kuuntelemaan yhtyettä Likainen Etelä. Kuka näitä bändien nimiä oikein keksii? Hän kotiutui aamun varhaisina tunteina, mutta heräsi silti lauantaiaamuna kahdeksalta, nyt maantiedon kokeeseen, vaikka oli siis lauantai. Emäntäni oli vaikuttunut tästä yllättävästä napakkuudesta.

Virus kuitenkin saavutti nuorenmiehen sunnuntaina. Tämä armoton virus on nyt tavoittanut neljä viidestä perheenjäsenestä. Voi voi, sillä tälle viikolle on Atella paljon menoja. Viikolla on autokoulun jatko-osa: palauteajoa (?), ryhmäteoriaa ja ryhmäajoa. Torstaina olisi sitten vuorossa penkkarit ja perjantaina abiristeily. Tämän viikon nuorukainen käynee siis ibuprofeiinin voimin. Abiristely on vuosittainen, risteilyhenkilökunnan pelkäämä tapahtuma, joka tänä vuonna on vielä perjantaina 13. päivä. Ne risteilyt ovat kuuluisia siitä, että laivan sisäpuolella on tiettävästi yhtä kosteaa kuin ulkopuolella aallokossakin. Isäntäväkeni on jo aloittanut kaikenkattavat varoittelutoimet.

Tällä viikolla minä olen ollut vimmattu ulosmenijä. Kuvassa esitän jurottamista, joka on tavallisesti yleisilmeeni ulosmenon yhteydessä. Menen usein jopa ruokapöydän alle piiloon, mikä on sikäli ihan hullua minulta, kun ainoa vessani on kuitenkin ulkona. Kadehdin vieläkin niiden entisten naapurinkissojen sisävessaa. 

Alueen tyttökoirien juoksuaika on saanut minut raiteiltani. Ulkona vedän niin, että kaikki neljä jalkaa muodostavat x-kirjaimen ja mahani osuu maahan, kun haluan jäädä haistelemaan jonkin sulottaren jätöstä. Olen myös välillä raapimassa ulko-ovea ja vinkumassa päästäkseni sulottarien luokse. Eräänä iltana uloslähtiessä isäntäni sanoikin, että Beni lähtee nyt katsomaan kiimaisia narttuja. Tämä nauratti emäntääni, sillä se kuulosti hänestä aivan aikuisviihde-elokuvalta. Hollywoodissa elokuvan nimi olisi ollut "Bitches in heat", ja ikäraja 16v.

Hyvää viikonloppua, äiti!

Koko perhe oli valtavan onnellinen, kun viikonloppu viimein alkoi. Se olikin ensimmäinen koko perheen yhteinen viikonloppu sitten joulun. Ennenkuin isäntäväelläni oli mahdollisuus aloittaa viikonlopun vietto mozzarellasalaatin ja punaviinin voimin, oli arjen todistusaineisto siivottava keittiöstä. 

Viikonloppuun kuuluvat rauhallisesti käynnistyvät aamut. Minäkin pystyn nyt olemaan jo 12h ilman ulkoreissua. Maisasta on tullut siinämäärin teini, että hänkin nukkuu viikonloppuaamuna kauan. Minulle se sopii, sillä ulkolenkin jälkeen minä pääsen pujahtamaan hänen lämmittämiinsä lakanoihin.

Minun ja Hello Kittyn välinen herkkä hetki.

Kun koko perhe kerran on koolla, minä edellytän leikkimistä miltei koko hereilläoloaikani. Leikki ei aina edellytä ihmisen mukana oloa. Toisinaan saa raadeltavakseni paketteja, joista paljastuu herkkuja. Tässäkin sain kalaliemikuutiopaketin, josta paljastui pari koirankeksiä. Sotku on tietysti kamala, mutta henkilökuntani hoitaa sen.

Simo kävi jäällä lämäilemässä kiekkoa. Palatessaan hän esitteli minulle jääkiekkohanskojaan. Minulla on tunnetusti viha-rakkaus-suhde kaikenlaisiin hanskoihin, joten jääkiekkohanskoista me saimmekin aikamoisen kisan. Yhtä suuria tunteita minussa herättävät myös patakintaat ja tiskihanskat.

Rauhalliseen viikonloppuumme on mahtunut paljon yhteistä lököilyä. Välillä tämä perhe on niin sopuisa, että he mahtuvat miltei kokonaisuudessaan sohvalle. Näin oli tänäänkin. Emäntäni ja Maisa neuloivat, me miehet röhnötimme sohvalla. Maisa innostui neulomaan kaulaliinaa niin pitkillä puikoilla, että me muut olimme vaarassa. Iso tyttö kun on, niin hän tajusi käydä suoraan lattialle. Olipa opettaja koulussakin kehunut hänen neulomistaitojaan.

Telkkaria katsellessamme ruutuun tuli valtakunnan tunnetuin bostoni, presidentin Lennu. On meissä samaa näköä, voisimme olla veljeksiä.

Presidentin Lennu

 Alkavan viikon lopuksi tulee Ystävänpäivä. Maisa on aloittanut jo korttivalmistelut. Emäntänikin leipoi kakun työtovereilleen vietäväksi heti jo alkuviikosta.

 Minä pyysin Maisaa avuksi kortinteossa, sillä hän on niin kokenut kortintekijä. Ja tässä poseeraankin Maisan avulla tehdyn kortin kanssa. Hyvää ystävänpäivää teille, rakkat lukijani!