Talviloma Kesäkaupungissa

Edellinen kirjoitukseni päättyi siihen, että sain lääkäriltä diagnoosiksi aknen. Olen syönyt lääkkeeni kiltisti, ja alistunut melko suotuisasti huuliin laitettavan linimentin asettamiseen. Sen levittämisen jälkeen minua on pidettävä kuonosta kiinni, jotta lääke ehtii ollenkaan vaikuttaa. Minun kiireinen kieleni näet pyrkii hetkessä lipsimään voiteen suuhuni. Vaikka olenkin melko lyttynokka, on minulla kuitenkin kirsuni päällä pieni paikka peukalolle. En tiedä, miten tämä asia hoidetaan bulldogeilla.

Hammaspesu ei ole muodostunut meillä vielä rutiiniksi. Minä vastustelen minkä kerkeän, ja isäntäni pesee parhaansa mukaan. Emäntäni haistoi vahingossa naudanmakuista hammastahnaani, mutta hänestä se haisi hernekeitolle. Älkää siis ihmetelkö, etten innostu hammaspesusta. Ette itsekään pesisi hampaitanne hernekeitolla!

Perheen talvilomalla suuntasimme Kesäkaupunkiin, joka oli muuttunut Talvikaupungiksi. Sellainen se oli enimmäkseen ollut isäntäparini kasvun vuosina, mutta heidän muistoissaan se oli aina kesäinen: kiireetön ja kaikki ihmiset vapaina tapaamaan juuri heidät. Tosiasiassa sen kaupungin arkipäivää ovat verkkaisesti liikkuvat seniorit ja Prismassa, Lidlissä ja Raja-Marketissa tax freetä jonottavat venäläiset. Niin pakattiin minunkin reppuni, kuten kaikkien perheen teinien.

Sitten pakkauduimme autoon. Takapenkki kuhisi mielipiteitä ja arvostelua (Maisa ja Simo) sekä tasapainottelua näiden välillä (emäntäni). Minun paikkani oli lattialla pelkääjän paikalla. Otin tämän pelkääjän paikan tosissani, sillä ratissa oli tuore kuski.

Pelkääminen tai muu tarkkaavaisuus osoittautui tarpeettomaksi, sillä tuore kuski tuntui osaavan asiansa. Perillä Kesäkaupungissa hän altistui vielä papan ajokoululle, jonka myöskin läpäisi puhtaasti. Kinkkisiä mäkilähtöjä tämä nuori kuski harjoitteli siinä nimenomaisessa risteyksessä, jossa hänen äitinsä aikanaan epäonnistui vakuuttamaan ajo-opettajansa ja ajoa arvioivan insinöörin. Vaikka kysymys nouseekin, oliko tämä ajokokeen hylännyt virkamies oikeasti insinööri vai ei sittenkään?

Kun huomasin vahtimisen tarpeettomaksi,  vetäydyin unille. Kerran matka katkaistiin ihmisten vessareissun ajaksi, minun vuokseni ei olisi tarvinut tehdä niin. En tiedä, oliko kyse näennäisestä rentoudestani vai piilotetusta stressistäni, mutta minä laskettelin aikamoisia hajupommeja pienen auton sisätilaan. Takapenkillä hajupommini aiheuttivat hysteriaa. Auto liikkui 100km/h eikä pienestä tilasta päässyt pois. Minusta tuo nirpistely oli kohtuutonta.

Hitto, mikä haju Beni!

 Matka oli kyytiläisille pitkä, vaikka siihen oli kukin varautunut erilaisin viihdykkein. Välillä ikkunalasissa luki "tylsää", välillä siihen oli kirjoitettu minun nimeni peilikirjoituksella.

Perillä minun osoittautui mahdottomaksi pitää laumaani kasassa. Vaihdoimme osoitetta koko ajan, ja perheenjäseneni jakautuivat kukin eri paikkoihin. Sain myös tavata uudelleen kesälomallamme tapaamiani sukulaisia ja tuttavia. Asiaa kutsutaan kyläilyksi. Minä kutsun sitä stressilomaksi. Yritin pysyä tiukasti laumani jäsenten kintereillä ja nuolla heitä kiintymyksen merkiksi, mutta lauman kokoonpano ja sijainti muuttuivat jatkuvasti. 

Mummoloissa parasta on mielestäni se, että siellä tuoksuu tauotta ruoka. Hyvin pian minäkin havaitsin, kuka missäkin keittiössä oli hallitsijana. Toisessa mummolassa aloin seurata ruoalle tuoksuvaa naista, ja loin häneen niin anovia katseita, että hänen oli katsottava muualle. Tässä suvussa on ollut perinteenä antaa koiralle herkkupalaksi rieskansyväntä eli pehmeän ohraleivän keskustaa. Nyt tämän perinteen oli katkettava, sillä isäntäväkeni oli asiasta tiukkana. Emäntäni jopa muistelee olleensa viemässä tätä rieskansyväntä syönyttä yorkshirenterrieriä hammaskivenpoistoon tästä hemmottelusta johtuen. Niinpä minun oli pärjättävä ilman.

Kun nyt lomasta kuitenkin oli kyse, kyllä minuakin hemmoteltiin. Sain pari uutta lelua, jolta otin hetkessä luulot pois. Kyseessä oli kuvan majava, jonka hännän irrottamiseen minulta meni vajaa minuutti. Majava on nyt siirretty talteen, mutta sen häntää minä kuljetan aarteenani. 

Lisäksi sain köyteen kiinnitetyn pallon, jonka muovisen keskiosan olen raadellut niin, että saan siitä teräviä muovihippuja irti. Minä kysynkin, miten voi olla mahdollista, että nämä ovat koirille suunniteltuja leluja! Millaiset lelut pitää olla isoilla koirilla, kun minä alle 10kg sintti sain näiltä leluilta nirrin pois hetkessä?
Tämä "nirri" on paikallinen murreilmaisu, sillä sikäläisessä katekismuksessa sanotaan käskyssä viisi:"Älä vie toise nirrii".

Perheeni teinit jaettiin mummoloihin yöpymään, mutta minä pääsin isäntäväkeni kanssa paikalliseen hotelliin. Minusta maksettin erillinen maksu 10€/yö. Lisäksi minua odotti "Best friend" -pakkaus, jossa oli puruluita, makutikkuja sekä aina niin tarpeelliset kakkapussit. 

Petipaikkani hotellissa

Isäntäväkeni aamupalan ajaksi jäin hotellihuoneeseen. Heidän palatessaan esitin sellaisen shown, etteivät he enää jättäneet minua siihen huoneeseen yksin pieneksikään aikaa. Seuraavina aamuina pappa tuli hakemaan minut lenkille, kuten kesälläkin tehtiin, enkä minä lellipentu joutunut olemaan ollenkaan yksin.

Tässä tarkastelen hotellihuoneen ikkunasta maailman menoa.

Vaikka laumani hajoilikin stressaavasti, osasin minäkin ajoittain ottaa rennosti. Lomailuun tuntuu kuuluvan pedit lattialla. Heti, kun silmä vältti, olin minäkin koemakaamassa lattiapetejä. Ja se sallittiin! Tätä on oikea lomafiilis!

Loman aikana vierailimme kaikenlaisissa uusissa kodeissa. Kävimme mm. labradorinnoutaja-Ruutin mummolassa, jossa sain leikkiä sen leluilla. Ja koska se on iso koira, oli sen luukin valtavan kokoinen. Minä sain pureskella sitä eikä se pienentynyt ollenkaan. Minulla on kotona saman sarjan luita, mutta ne ovat kokoa suolatikku.

Sitten loma Kesäkaupungissa loppui, ja jatkoimme lomaa kotona. Loppulomaan sisältyi Maisan hammashoitolassa käymistä, auton pesua sun muuta. Suurin aika vietettiin kuitenkin sohvalla, kuten joululomallakin. Paras tallennus, jota katsoimme oli afrikkalaisista korvakoirista. Niiden pentujen vikinään minäkin havahduin.

Talvilomaviikon lopulla sää oli lauha, ja lumet alkoivat sulaa. Lumen alta alkoi paljastua kaikenlaisia kevään merkkejä. Pihassamme alkavat lumikellot nostaa päätään. Se on merkkinä siitä, että kohta alkaa vuosittainen puutarhahulluus.

Lauantaina Maisalta tuli huolestunut kuvaviesti. Hän oli ollut kaverinsa kanssa kotimme lähellä olevalla kalliolla, josta löysi kasan tuoreita jätöksiä. Pian isäntäni sai puhelimeensa kuvan ja kysymyksen:"Minkä eläimen kakkoja nää on"?  Saimme taas huomata, kuinka ihmeellinen internetin maailma onkaan. Kun hakusanaksi laittaa "eläinten ulosteet", saa kuvina erilaisia eläinten jätöksiä. Niitä sitten vertailtiin, ja lopputuksena huomasimme, että kyseessä olivat peuran jätökset. Tämä uutinen huojensi Maisaa, sillä hän pelkäsi kyseessä olevan hirvien. Hän on näet kuullut tarinaa, jonka mukaan alueella on nähty hirviemä viimevuoden vasoineen aivan asutuksen keskellä. Minä kuulin asiasta enemmänkin, mutta siitä pidän suuni visusti kiinni!

Peuranjätöksiä

Niin alkaa taas lomienjälkeinen arki. Hyvää arkiviikkoa meille kaikille!