Märkä uni ja sekasortoa ratsastustallilla

Elokuun viimeinen viikko oli tänä vuonna varsin kaunis. Erityisen sopivasti oli isäntäparini saanut siihen vielä viimeisen kesälomaviikkonsa. Alkuviikosta oli niin kuuma, että minun päiväkävelyni pituutta rajoitettiin, jotten läkähtyisi. Koirien jäähdytysjärjestelmä sijaitsee kirsun tienoilla, ja minulla lyttynokkaisena se toimii melko vajavaisesti.

Pitkien kävelyiden sijaan minä olin sisällä, vaikka ihmiset olivat ulkona auringossa. Onneksi minulla oli tekemistä, sillä sain leikittäväkseni jääpaloja, joita oli aikanaan tehty Aten juhlia varten. Niinpä minä sitten jahtasin lattialla kiitäviä jääpaloja ja pureskelin niitä. Jäljelle jäi vain märkiä jälkiä lattiaan ja jääpalan sisältä paljastuneita koristeena olleita orvokin retkuja.

Perheeni on asunut tällä alueella jo yli kymmenen vuotta, mutta aikuiset eivät ole käyneet tutustumassa kunnan rantaviivaan. Tämä niemi oli aikoinaan venäläisten hallinnoima, ja tuo aika päättyi 60v sitten. Atte on käynyt alueella poikaporukassa telttailemassa ja nauttimassa grillaamisesta ja virvokkeista. Mahtoi olla aikamoinen vapauden tunne, kun aikuisia ei näkynyt mailla eikä halmeilla, eikä ollut vaaraa virvokkeitten menettämisestä. Tarinan mukaan alueella oli niin härskejä lokkeja, että ne veivät makkaratkin grilliltä.

Tällä kertaa ei lokkeja näkynyt. Hiljaisuuden rikkoi vain kuivien oksien rapina, kun sievä peura käyskenteli metsässä. Se näytti miltei uteliaalta tarkastellessaan, mitä ihmisillä oli mielessä.

Tuolle edelliselle reissulle minä en päässyt mukaan, mutta läheisessä metsässä minä olen kulkenut vapaana. Kun pääsen luonnon helmaan, minä ikävä kyllä lumoudun tuoksuista enkä muista minkäänlaisia tottelevaisuussääntöjä. Nyt minä juokselin kirsu sammaleessa kiinni niin, että emäntäni näki minut. Hän yritti kyllä kutsua minua, mutta minä en millään saanut päähäni, mitä se "tule" tarkoittikaan. Kun sitten lopulta tulin emäntäni luo, jouduin heti talutushihnaan. Se oli harmi, sillä pian me kohtasimme kolme valkohäntäpeuraa. Ajatelkaa, miten minä olisin ilahtunut!

Maisa oli perjantaina taas viikottaisella ratsastustunnillaan. Siellä oli tapahtunut kamalaa. Nuoret ratsastajat olivat hakemassa poneja tarhasta. Tuntemattomaksi jääneestä syystä yksi poneista oli vapaana, ja se lähti laukkaamaan lapsia kohti. Sen esimerkin mukaisesti kaikki paikalla olleet ponit villiintyivät ja karkasivat. Sekasorron jälkeen kaikki konit, anteeksi ponit, saatiin kuitenkin kiinni ja tilanne hallintaan. Maisa tunnusti, että hän oli pelästynyt pahasti eikä kyyneliltäkään oltu vältytty. Rohkeasti tyttö nousi kuitenkin heti ratsun selkään, eikä tilanteesta jäänyt mitään kammoa. Hermostuttaa ajatellakin, miten villiintyneet ponit olisivat voineet rusikoida lapsia. Maisalla on onneksi edes kypärä ja turvaliivi varusteina.

Kuvan eläimet eivät liity mainittuun tapaukseen

Perjantai-iltana minä näin sanamukaisesti märän unen. Tämä on nyt hieman kiusallinen asia kerrottavaksi, mutta kerron sen pääpiirteittäin kuitenkin. Minä havahduin iltauniltani, että takajalkojeni välissä tapahtui jotain kummallista. Näytti siltä, että värkkini eli omaa elämäänsä. Nousin vaivalloisesti lattialle seisomaan, mutten oikein päässyt liikkumaan mihinkään. Kuten kuvasta näette, minun korvani olivat aivan takaviistossa. Olin todella hämmentynyt. Kuva on otettu hienotunteisesti niin, ettei "tilanteen" suuruus välity silmiinne. Köpöttelin emäntäni jalkoihin, nojasin häneen ja otin vastaan hämmentyneitä silityksiä. Tilanne kesti miltei tunnin. Lopulta Simo tuli paikalle ja vei minut suihkuun. Tämä kaikki oli tapahtunut eräänä iltapäivänäkin Simon ollessa kotona. Silloin emäntäni sai töihinsä hätääntyneen soiton Simolta. Silloisen märän unen määrää Simo kuvaili kiljumalla puhelimeen:"Sitä on kokonainen Saimaa!". Kylmä suihku rauhoitti kuitenkin tilanteen, ja niinhän perimätietokin kertoo. Kyllä teini aina toista teiniä ymmärtää.

Isäntäparini teki vielä viikonloppuna kaksistaan retken kesäkaupunkiin. Minä jäin teinien kanssa kotiin. Minulle näytettiin kuvia satamasta ja tämän kesän hiekkalinnan teemasta. Teemana olivat sankarit.

Koittakaas itse tehdä samanlainen hiekkalinna teidän rannallenne.

Arjen sankari, palomies.

Arjen sankari: keksijä Einstein.

Elokuvasankari supermies.

Elokuvasankari Lassie.

Tosielämän sankari, äiti

Tästä minun mieleeni tulikin kuva, jonka näimme edellisellä reissulla kesäkaupunkiin. Silloin yövyimme Gasthaus Tixan mummolassa. Talon emäntä näytti meille kuvia kerralta, jolloin Tixa oli ollut äitiään tapaamassa. 

Taitaa olla sittenkin Disneyn värittämää tämä emojen suhtautuminen pentuihinsa. Siltä ainakin näyttää tämä tosielämän otos. Tixan emä näyttää siinä sanovan: "Häivy, mä olen sut jo vierottannu". Tixan hämmästyneestä ilmeestä päätellen hän otti emänsä sanat todesta. Ja minä kun luulin aina, että kohtaisin vielä joskus emäni Nätin hempeissä merkeissä. Tämä ei kyllä lupaa hyvää.

Ehkä minun on jatkossakin turvallisinta olla ihmisten halauksessa. Onneksi näitä hellijöitä riittää meillä!

Tapaus lelukori

Kuin koululaisten kiusaksi, näyttää kesä nyt parhaita puoliaan. Erityisesti emäntäni oli ollut käärmeissään siitä, että hänen lomallaan ei tarennut olla nahkasillaan. Luoja kuuli hänen valituksensa, ja näemmä päätti laittaa lämmöt ja auringot päälle. Tällä toimenpiteellä saadaankin syksyn rukouksiin varmasti positiivisempi sävy. Isäntäparini viettää viimeistä kesälomaviikkoaan, työläinen-Atte ja koululaiset lähtevät aamulla omille teilleen.

Koulujen alku näkyy älyllisen toiminnan lisääntymisenä kotonamme. Lukiolainen on ollut olevinaan hämmästynyt, että lukiossa todellakin pitää lukea. Kuvassa olen kannustamassa Simoa hänen ponnistuksessaan lukea Kari Hotakaisen Juoksuhaudantietä.

Aiemmin keväällä Maisan seinällä oli julistus hänen tulevaisuudentoiveistaan. Tässä kohtaa haaveena oli vielä kosmetologian opinnot mummin jalanjäljissä.

Nyt hevoshulluuden vallattua Maisan aivot, on suunta ihan toinen. Tämä ratsastus ja hevosenomistaja -teema kuulostaa varsin paljon kalliimmalta. Vasta pari kuukautta sitten Maisa oli ratsastuksen alkeiskurssilla. Nyt hän käy ratsastustunneilla säännöllisesti, ja seuraava vinkumisen aihe on ollut rahan säästäminen yhteiseen hevoseen kavereiden kanssa. Mitähän on seuraavaksi? Ehkä hän pyytää omaa ravirataa!

 Tähän asti minun lelujani on säilytetty olohuoneessa lipaston alalaatikossa. Ajoittain minä aina seisahdin lipaston luo, ja painostin ihmisiä hienovaraisesti jurottavalla asennollani antamaan leluja laatikosta.

Kun sitten ihminen tympiintyi painostukseeni, laatikko aukesi ja minä kiipesin valitsemaan aarteitani. Tavallisimmin lelujani oli hujan hajan lattialla.

Isäntäparini on keksinyt mielestään oivan idean, lelukorin. He eivät ottaneet alkuunkaan huomioon herkkää koiransieluani, ja miltä asia näyttää minun kannaltani. Nyt on niin, että tämä lelukori on osoittanut olevansa leluja syövä hirviö. Se haisee oudolle (todennäköisesti Prismalle), kolisee epäilyttävästi ja on ominut kaikki leluni syleilyynsä. Kun yritin tassulla läpsimällä saada sitä luopumaan omaisuudestani, se keikahti ja näytti hyppäävän hyökkäykseen minua kohti. Kuinka se kehtaakin!

Olin todella pöyristynyt lelulaatikon käytöksestä. Aloin tuuppia sitä kuonollani, raapia tassuillani ja haukkua mitä ihmeellisimmin haukahduksen sävyin.

Myllykoskelaiselle tuttavaperheellemme on tullut karvaista perheenlisäystä. Tässä näette Gubben (=ukko) ensimmäisen trimmauksensa jäljiltä. Hän on rodultaan kääpiösnautseri. Herttainen kun mikä. Hänen silmissään näkyy vielä viattomuus. 

Kuvakaappaus Gubben emännän facebookista

Näin isompana poikana minun on varoitettava sinua Gubbe poikakoiran elämän raskaista asioista. Suurinpana niistä on mielessäni esinahan tulehdus, joka minua nyt taas vaivaa. Kotihoitona siihen on esinahan huuhtelu puhdistavalla aineella. Tilanne on ihmisistä koominen, minulle se on silkkaa alistumista. 

Kyseessä on näet tilanne, jossa toinen aikuinen pitelee minua aloillani ja toinen ruiskuttaa Betadine-liuosta esinahan sisään 5ml ruiskulla. Niin eläväisiä on tämän Gubbenkin isäntäväki, ettei siitä tulla ilman nöyryyttävää naurua selviämään. 

"Maailma on avara, pikku pikku Gubbe" 

P**** juttu

Perhe aloitti viikon toipumalla edellisen viikonlopun hääjuhlista. Elokuisen illan hiljaisuudessa ainakin emäntääni ja Maisaa olivat purreet melko kiukkuiset hyttyset. Ihan tavallisesta lajikkeesta ei voinut olla kyse, sillä pureman ympärille muodostui pieniä verenpurkaumia. Aikamoisia verenimijöitä tämä uusi hyttyssukupolvi. 

Koko kesän oli odotettu kauniita kelejä, ja nyt ne sitten tulivat. Tätä harmittelivat eritoten koulunsa aloittaneet lukiolainen Simo ja kuudesluokkalainen Maisa. Minua koulujen alussa jännittää eniten se, miten Maisa ehtii käyttää minut lenkillä ennen bussille juoksemistaan. Hän kun on ajoittain melkoinen vitkuttelija.

Isäntäparilleni sattui tällä viikolla iltavuoro yhtä aikaa. Sen ja hyvän kelin kunniaksi aamupala katettiin pihalle. Eikä aikaakaan, kun minä jo tungin apajille. On kätevää, kun nyt osaan hypätä istujan syliin.

Sama hyvä homma toistui lauantaiaamuna. Sillä välin, kun olin emäntäni kanssa aamukävelyllä, oli pihalle ilmestynyt pöytä liinoineen. Nämä ihmiset haluavat imeä itseensä kaikki mahdolliset auringonsäteet.

Oikeastihan tämän pitäisi olla minun paikkani

 Lauantaiaamun kävelylenkki meni mallikkaasti pitkän matkaa. Aamuisin, kun kulkijoita on vähän, emäntäni antaa minun juosta vapaana pitkiä matkoja. Olimme jo saapuneet omalle pihallemme, kun huomasin kävelytiellä p****kikkareen. Siinä samassa unohdin kaikki käytössäännöt ja nappasin kikkareen suuhuni ja juoksin varsin leikkisästi leikkikentälle sitä syömään. Emäntäni tuli erittäin tuohtuneena sisälle ilmoittaen, ettei minua kannata nyt suudella. Ei johtunut pesemättömista hampaista, mutta minulla tosiaankin oli p****nmaku suussani.

Lauantaipäivä meni valmisteluja tehden. Emäntäni ystävä Sari oli tulossa kylään Porista. Tarkoitus on, että nämä ystävykset lähtevät juhlimaan laulaja Sillanpään 50-vuotispäiviä hänen konserttiinsa. Muiden valmistelujen ohella hankittiin alla olevat juomat. Emäntäni perusteli sitä sillä, että lämpimänä kesäpäivänä nesteytys on tärkeää. 

Valmistelujen lopuksi isäntäparini otti virkistävät lasilliset ja siirtyi parvekkeelle. Tunnelma oli varsin kansainvälinen: pöydällä kukki thai-basilika ja halki pihapiirin kantautui naapurin thaimaalaisrouvan karaokelaulu. Isäntäni suhtautui lauluun penseästi. Hänen mieleensä se toi minareettikutsun! Sellaista ei meilläpäin juurikaan kuule.

Aamulla syöty kikkare alkoi vaikuttaa illalla epäsuotuisasti suolistossani. Alkuyön kuljeskelin rauhattomasti isäntäväkeni pedin läheisyydessä. Kävin tervehtimässä kutakin myöhään kotiintulevaa teiniä ovella. Viimein kellon ollessa 01:45 istuin isäntäni pedin vieressä ja tuijotin hänet hereille. Niinpä hänen oli lähdettävä viemään minua kesäyön pimeyteen. Ja kannattipa viedäkin, sillä tuloksia tuli liukkaasti. Tämän jutun opetus on: kannattaa katsoa, mitä p***** sitä suuhunsa laittaa.

Ratsastusta ja naimaonnea

Tämän viikon loppua odotettiin perheessä hartaasti. Tai ainakin Maisa odotti, sillä hän oli aloittamassa ratsastus-harrastusta. Suunnitelmaan kuuluu, että emäntäni alkaisi siinä ohessa harrastaa ratsastamaan viemistä. Harrastuksensa kullakin.

Tämä talli sijaitsee maalaiskuntamme yhä vaan maalaisemmassa maisemassa. Kotoa sinne on 25km, autolla sen taittaa puolessa tunnissa halki kiemuraisten teitten.

Maisa oli käynyt aiemmin useasti seuraamassa ystäviensä ratsastusta, joten hän tiesi heti, miten tallilla kulloinkin toimitaan. Kukin kerta alkaa sillä, että tarkastetaan listasta, kenellä sillä kertaa on tarkoitus ratsastaa. Maisa aloitti harrastuksensa ratsastamalla Siirillä. Emäntäni silmin kyseessä oli pieni hevonen, mutta Maisa tunsi tarkemman määritelmän. Siiri on "whels part bred". Huonopa tuota on kiistääkään.

Tallikoira Luna, jotain paimenkoirarotua näköjään.

Sillä aikaa, kun Maisa valmisteli Siiriä ja itseään ratsastustunnille, emäntäni päätti mennä lähimetsiin tarkastamaan mustikka- ja kanttarellitilanteen. Tarkoitus oli pitää kylätien suunta kirkkaasti mielessä. Metsässä samoillessaan hän kuitenkin hävitti suunnan aika pian. Kanttarelleja ei ollut, ei myöskään mustikoita. Mutta puita ja vaihtuvia maastoja oli valtavasti. Suuntavaistosta sen sijaan ei ollut jälkeäkään. Tunnin ajan harhailtuaan, emäntäni kuuli lasten ääntä, ja alkoi suunnistaa siihen suuntaan.

Tiheässä metsässä kuului kaikenlaisia metsän ääniä. Rasahdukset olivat emäntäni mielestä hermostuttavia, ja kuuluivat luvattoman läheltä. Hänen oli alettava pitää melua, jottei yllättäisi jotain metsäneläintä tämän kotimaastossa. Lähistöltä ampaisikin peura matkaan. Jäljelle jäi vain kasa papanoita. Selvittyään rämeisestä metsästä metsänreunaan emäntäni huomasin selvinneensä takaisin tallille. Aikamoista ihmeen kauppaa, vai liekö tuo paremminkin ollut johdatusta. Emäntäni uskoo jälkimmäiseen.

Kentällä emäntääni odotti näin uljas näky. Maisa meni mukana aivan luotevasti, vaikka on vasta äskettäin ollut ensi kertaa hevosen selässä. Emäntäni kuuli erään kaverin päivittelevän asiaa ääneen: "Kuinka Maisa voi ratsastaa noin hyvin, vaikka on juuri vasta aloittanut". Tämä sai tytön posket yhtä punaisiksi kuin hänen upouudet ratsastushousunsa.

Seuraavana aamuna minä menin hoitoon naapuriin, sillä koko muu perhe pynttäytyi parhainpiinsa ja suuntasi Kotkaan, jossa oli alkamassa Maisan kummitädin häät.

Juhlapaikka oli koristeltu rennosti, mutta valtavan taitavasti. Morsiamen määrätietoinen ote ja esteettinen silmä näkyi kaikkialla.
Tanssilavalla oli kymmenen pöytää, istumajärjestykset suunniteltu ja esille laitettu. Kunkin pöydän koristelu oli yksilöllistä, mutta sopusoinnussa toisiin pöytiin.

Pöydissä oli myös tehtäviä hääkansalle. Hääbingossa tarkoitus oli seurata tilannetta ja tehdä merkintöjä. Kuten oikeassakin bingossa rivin sai, kun rastit olivat vierekkäin, allekkain tai viistossa. 

Pienille lapsille oli varattuna saippuakuplan puhaltamista, ja esiteinitkin saivat hommia. Maisalla, sulhasen pojalla Iivarilla ja morsiamen toisella kummilapsella oli salainen valokuvaustehtävä. Heille oli varattuna kertakäyttökamerat, joilla heidän tuli ikuistaa tilanteet, jotka tehtävälistassa kerrottiin. Aivan lyömätön suunnitelma! Näin kaikki viihtyivät, kun kaikille oli tekemistä.

Maisa ja Iivari, sulhasen poika, ikätovereita

Voisi ajetella, että tanssilava olisi kolho paikka pitää juhlia, mutta asia oli juuri päinvastoin. Koristelulla ja pienillä jipoilla paikka oli täydellisen rento ja juhlava yhdellä kertaa.

Paperilyhtyjä

Itsepalvelubaari, prosenteilla sekä ilman

Herkkubuffet

 Tämä hääpari oli ajatellut kaikkea. Miestenvessasta löytyi salapullot. Niissä oli Jägermaisteria ja salmiakkikossua. Ja kuulemma näiden alla levyllinen Panadolia. No niinpä niin.

Naistenvessassa oli korillinen hätätarvikkeita: hiuslakkaa, pinnejä, laastareita, allergia- ja kipulääkettä, purkkaa ja vanupuikkoja meikin korjaamiseen. Kuvitelkaa!

Perheeni viihtyi todella hyvin. Suloinen morsian kävi asiaa jopa tiedustelemassa oman juhlapäivänsä lomassa.

Hääparin tytär Lilo

 Illan tummetessa pihalta löytyi uusia viehättäviä yksityiskohtia.

Viimein oli tullut aika vaihtaa vieläkin vapaammalle. Morsian viskasi juhlakengät jalastaan ja vaihtoi häätennareihin. Niillä kelpasi tanssia. Juhlien ollessa parhaimmillaan perheeni oli lähdettävä ajamaan kotiinpäin. Atte oli kuskina. Viimein he noutivat minut naapurista puoli yhden aikaan. Niin me kaikki kotona pääsimme yöpuulle.

Sunnuntai oli kesän parhaita päiviä säiden puolesta. Isäntäni vietti sen auringonvalossa kylpien. Emäntä poimi mustikoita läheisessä metsässä. Samoja rasahduksia kuului sielläkin kuin eksymämetsässä perjantaina. Emäntääni kohtasi yllättävä näky, kun metsäiselle kävelyreitille astui rauhallisesti peura. Se oli ihmeellinen hetki. Ihminen ja metsäneläin olivat siinä vastakkain, välissään korkeintaan kolme metriä. Peura katseli emäntääni uteliaana, sitten se kipsutteli junaradan yli.

Näin sievä kotilo löytyi terassiltamme 

Kuuma päivä huipentui raikkaaseen juomaan. Tämä limonaadi on hienosta herkkukorista, jonka emäntäni sai asiakkaaltaan, tämän ollessa tyytyväinen palveluun.