Ratsastusta ja naimaonnea

Tämän viikon loppua odotettiin perheessä hartaasti. Tai ainakin Maisa odotti, sillä hän oli aloittamassa ratsastus-harrastusta. Suunnitelmaan kuuluu, että emäntäni alkaisi siinä ohessa harrastaa ratsastamaan viemistä. Harrastuksensa kullakin.

Tämä talli sijaitsee maalaiskuntamme yhä vaan maalaisemmassa maisemassa. Kotoa sinne on 25km, autolla sen taittaa puolessa tunnissa halki kiemuraisten teitten.

Maisa oli käynyt aiemmin useasti seuraamassa ystäviensä ratsastusta, joten hän tiesi heti, miten tallilla kulloinkin toimitaan. Kukin kerta alkaa sillä, että tarkastetaan listasta, kenellä sillä kertaa on tarkoitus ratsastaa. Maisa aloitti harrastuksensa ratsastamalla Siirillä. Emäntäni silmin kyseessä oli pieni hevonen, mutta Maisa tunsi tarkemman määritelmän. Siiri on "whels part bred". Huonopa tuota on kiistääkään.

Tallikoira Luna, jotain paimenkoirarotua näköjään.

Sillä aikaa, kun Maisa valmisteli Siiriä ja itseään ratsastustunnille, emäntäni päätti mennä lähimetsiin tarkastamaan mustikka- ja kanttarellitilanteen. Tarkoitus oli pitää kylätien suunta kirkkaasti mielessä. Metsässä samoillessaan hän kuitenkin hävitti suunnan aika pian. Kanttarelleja ei ollut, ei myöskään mustikoita. Mutta puita ja vaihtuvia maastoja oli valtavasti. Suuntavaistosta sen sijaan ei ollut jälkeäkään. Tunnin ajan harhailtuaan, emäntäni kuuli lasten ääntä, ja alkoi suunnistaa siihen suuntaan.

Tiheässä metsässä kuului kaikenlaisia metsän ääniä. Rasahdukset olivat emäntäni mielestä hermostuttavia, ja kuuluivat luvattoman läheltä. Hänen oli alettava pitää melua, jottei yllättäisi jotain metsäneläintä tämän kotimaastossa. Lähistöltä ampaisikin peura matkaan. Jäljelle jäi vain kasa papanoita. Selvittyään rämeisestä metsästä metsänreunaan emäntäni huomasin selvinneensä takaisin tallille. Aikamoista ihmeen kauppaa, vai liekö tuo paremminkin ollut johdatusta. Emäntäni uskoo jälkimmäiseen.

Kentällä emäntääni odotti näin uljas näky. Maisa meni mukana aivan luotevasti, vaikka on vasta äskettäin ollut ensi kertaa hevosen selässä. Emäntäni kuuli erään kaverin päivittelevän asiaa ääneen: "Kuinka Maisa voi ratsastaa noin hyvin, vaikka on juuri vasta aloittanut". Tämä sai tytön posket yhtä punaisiksi kuin hänen upouudet ratsastushousunsa.

Seuraavana aamuna minä menin hoitoon naapuriin, sillä koko muu perhe pynttäytyi parhainpiinsa ja suuntasi Kotkaan, jossa oli alkamassa Maisan kummitädin häät.

Juhlapaikka oli koristeltu rennosti, mutta valtavan taitavasti. Morsiamen määrätietoinen ote ja esteettinen silmä näkyi kaikkialla.
Tanssilavalla oli kymmenen pöytää, istumajärjestykset suunniteltu ja esille laitettu. Kunkin pöydän koristelu oli yksilöllistä, mutta sopusoinnussa toisiin pöytiin.

Pöydissä oli myös tehtäviä hääkansalle. Hääbingossa tarkoitus oli seurata tilannetta ja tehdä merkintöjä. Kuten oikeassakin bingossa rivin sai, kun rastit olivat vierekkäin, allekkain tai viistossa. 

Pienille lapsille oli varattuna saippuakuplan puhaltamista, ja esiteinitkin saivat hommia. Maisalla, sulhasen pojalla Iivarilla ja morsiamen toisella kummilapsella oli salainen valokuvaustehtävä. Heille oli varattuna kertakäyttökamerat, joilla heidän tuli ikuistaa tilanteet, jotka tehtävälistassa kerrottiin. Aivan lyömätön suunnitelma! Näin kaikki viihtyivät, kun kaikille oli tekemistä.

Maisa ja Iivari, sulhasen poika, ikätovereita

Voisi ajetella, että tanssilava olisi kolho paikka pitää juhlia, mutta asia oli juuri päinvastoin. Koristelulla ja pienillä jipoilla paikka oli täydellisen rento ja juhlava yhdellä kertaa.

Paperilyhtyjä

Itsepalvelubaari, prosenteilla sekä ilman

Herkkubuffet

 Tämä hääpari oli ajatellut kaikkea. Miestenvessasta löytyi salapullot. Niissä oli Jägermaisteria ja salmiakkikossua. Ja kuulemma näiden alla levyllinen Panadolia. No niinpä niin.

Naistenvessassa oli korillinen hätätarvikkeita: hiuslakkaa, pinnejä, laastareita, allergia- ja kipulääkettä, purkkaa ja vanupuikkoja meikin korjaamiseen. Kuvitelkaa!

Perheeni viihtyi todella hyvin. Suloinen morsian kävi asiaa jopa tiedustelemassa oman juhlapäivänsä lomassa.

Hääparin tytär Lilo

 Illan tummetessa pihalta löytyi uusia viehättäviä yksityiskohtia.

Viimein oli tullut aika vaihtaa vieläkin vapaammalle. Morsian viskasi juhlakengät jalastaan ja vaihtoi häätennareihin. Niillä kelpasi tanssia. Juhlien ollessa parhaimmillaan perheeni oli lähdettävä ajamaan kotiinpäin. Atte oli kuskina. Viimein he noutivat minut naapurista puoli yhden aikaan. Niin me kaikki kotona pääsimme yöpuulle.

Sunnuntai oli kesän parhaita päiviä säiden puolesta. Isäntäni vietti sen auringonvalossa kylpien. Emäntä poimi mustikoita läheisessä metsässä. Samoja rasahduksia kuului sielläkin kuin eksymämetsässä perjantaina. Emäntääni kohtasi yllättävä näky, kun metsäiselle kävelyreitille astui rauhallisesti peura. Se oli ihmeellinen hetki. Ihminen ja metsäneläin olivat siinä vastakkain, välissään korkeintaan kolme metriä. Peura katseli emäntääni uteliaana, sitten se kipsutteli junaradan yli.

Näin sievä kotilo löytyi terassiltamme 

Kuuma päivä huipentui raikkaaseen juomaan. Tämä limonaadi on hienosta herkkukorista, jonka emäntäni sai asiakkaaltaan, tämän ollessa tyytyväinen palveluun.