Eläimet valokeilassa

Tällä viikolla Maisalla on ollut luottamustehtävä. Inkan perheen ollessa lomailemassa Maisa on ollut perheen kanin hoitajana. Maisa on käynyt päivittäin Honeyn luona antamassa ruokaa ja siivoamassa sen vessan. Tämä vessanpesu herätti emäntäni huomauttamaan, että meillä kotonakin olisi kaksi vessaa Maisan pestäväksi. Mutta Maisan mielestä se ei kuulemma ole sama asia. Että hän siivoaa mieluusti jyrsijän vessaa, mutta vetäytyy ihmisvessan pesusta. Tätä kuviota ei emäntäni meinannut millään tajuta.

Tähän hoitoreisuun on kuulunut myös se, että antaa Maisa Honeyn juoksennella vapaana perheen kodissa. Minä kyllä ihmettelen, miksei minua otettu mukaan. Ajatelkaa, millaiset kisat me olisimme Honeyn kanssa saaneet aikaan!

 Emäntäni on alkanut pysähdellä kävelyretkillämme poimimaan pienen määrän mustikkaa iltapiimänsä sekaan. Minä olen oppinut myös pitämään mustikoista. Nykyisin minä painan tassulla mustikanvarvut alas ja napsin marjan ihan järjestelmällisesti suuhuni. En tiedä, miten paljon mustikkaa minun tunnetusti herkkä vatsani kestää. Saamme sen tiedon sitten, kun se on jo liian myöhäistä.

Emäntäni tädin mökillä, Kesäkaupungin läheisessä maalaiskunnassa, on puheenaiheeksi noussut västäräkinpoikanen. Perhe on antanut sen nimeksi Hönö. Kaikki muut sen pesueesta ovat lähteneet pesästään ja pihapiiristä myös, mutta tämä Hönö ei ole tajunnut lähteä tai sitä ei kelpuutettu mukaan. Perhe otti Hönöstä kuviakin, mutta emäntäni ei yksinkertaisuudessaan saa niitä aukeamaan tähän koneelle. 

Tämä ei ole tarkoittamani Hönö, vaan sen lajitoveri Googlesta.

Nimensä Hönö on ansainnut sillä, että se vaikuttaa olevan niinsanottu peräkammarin poika. Sen on nähty räpistelevän rantavedessä kahdesti pudottuaan laiturilta. Emäntäni jutellessa puhelimessa tätinsä kanssa, tämä Hönö kompastui heinään. Kompastui heinään! Voitteko kuvitella mokomaa eläinrassukkaa! Emäntäni mieleen nousee vahvasti kuva toisesta hömelöstä linnusta: se on Kaustinen sarjakuvasta Tenavat.

Emäntäni on ollut viikonlopun tapaamassa ruotsalaista ystäväänsä eräässä toisessa Kesäkaupungin läheisyydessä olemassa maalaiskunnassa. Seurustelu aamuyöhön ja aikuisten saunajuoman juominen väsytti hänet niin, ettei hän kuulemani mukaan ole nyt vuolaammalla kirjoitustuulella. No, jos mitään säkenöivää ei kerran tapahdu, joudan minäkin lepäämään omaan petiini.

Osaatteko ottaa näin rennosti? Kannattaa opetella. Ei vaivaa paniikkioireilu, ahdistus eikä burnout!