Tapaus lelukori

Kuin koululaisten kiusaksi, näyttää kesä nyt parhaita puoliaan. Erityisesti emäntäni oli ollut käärmeissään siitä, että hänen lomallaan ei tarennut olla nahkasillaan. Luoja kuuli hänen valituksensa, ja näemmä päätti laittaa lämmöt ja auringot päälle. Tällä toimenpiteellä saadaankin syksyn rukouksiin varmasti positiivisempi sävy. Isäntäparini viettää viimeistä kesälomaviikkoaan, työläinen-Atte ja koululaiset lähtevät aamulla omille teilleen.

Koulujen alku näkyy älyllisen toiminnan lisääntymisenä kotonamme. Lukiolainen on ollut olevinaan hämmästynyt, että lukiossa todellakin pitää lukea. Kuvassa olen kannustamassa Simoa hänen ponnistuksessaan lukea Kari Hotakaisen Juoksuhaudantietä.

Aiemmin keväällä Maisan seinällä oli julistus hänen tulevaisuudentoiveistaan. Tässä kohtaa haaveena oli vielä kosmetologian opinnot mummin jalanjäljissä.

Nyt hevoshulluuden vallattua Maisan aivot, on suunta ihan toinen. Tämä ratsastus ja hevosenomistaja -teema kuulostaa varsin paljon kalliimmalta. Vasta pari kuukautta sitten Maisa oli ratsastuksen alkeiskurssilla. Nyt hän käy ratsastustunneilla säännöllisesti, ja seuraava vinkumisen aihe on ollut rahan säästäminen yhteiseen hevoseen kavereiden kanssa. Mitähän on seuraavaksi? Ehkä hän pyytää omaa ravirataa!

 Tähän asti minun lelujani on säilytetty olohuoneessa lipaston alalaatikossa. Ajoittain minä aina seisahdin lipaston luo, ja painostin ihmisiä hienovaraisesti jurottavalla asennollani antamaan leluja laatikosta.

Kun sitten ihminen tympiintyi painostukseeni, laatikko aukesi ja minä kiipesin valitsemaan aarteitani. Tavallisimmin lelujani oli hujan hajan lattialla.

Isäntäparini on keksinyt mielestään oivan idean, lelukorin. He eivät ottaneet alkuunkaan huomioon herkkää koiransieluani, ja miltä asia näyttää minun kannaltani. Nyt on niin, että tämä lelukori on osoittanut olevansa leluja syövä hirviö. Se haisee oudolle (todennäköisesti Prismalle), kolisee epäilyttävästi ja on ominut kaikki leluni syleilyynsä. Kun yritin tassulla läpsimällä saada sitä luopumaan omaisuudestani, se keikahti ja näytti hyppäävän hyökkäykseen minua kohti. Kuinka se kehtaakin!

Olin todella pöyristynyt lelulaatikon käytöksestä. Aloin tuuppia sitä kuonollani, raapia tassuillani ja haukkua mitä ihmeellisimmin haukahduksen sävyin.

Myllykoskelaiselle tuttavaperheellemme on tullut karvaista perheenlisäystä. Tässä näette Gubben (=ukko) ensimmäisen trimmauksensa jäljiltä. Hän on rodultaan kääpiösnautseri. Herttainen kun mikä. Hänen silmissään näkyy vielä viattomuus. 

Kuvakaappaus Gubben emännän facebookista

Näin isompana poikana minun on varoitettava sinua Gubbe poikakoiran elämän raskaista asioista. Suurinpana niistä on mielessäni esinahan tulehdus, joka minua nyt taas vaivaa. Kotihoitona siihen on esinahan huuhtelu puhdistavalla aineella. Tilanne on ihmisistä koominen, minulle se on silkkaa alistumista. 

Kyseessä on näet tilanne, jossa toinen aikuinen pitelee minua aloillani ja toinen ruiskuttaa Betadine-liuosta esinahan sisään 5ml ruiskulla. Niin eläväisiä on tämän Gubbenkin isäntäväki, ettei siitä tulla ilman nöyryyttävää naurua selviämään. 

"Maailma on avara, pikku pikku Gubbe"