11/01/2015

Yövieraita kylässä



Minä olen luontevasti arjessa mukana. Siitä tietää, että olen täysivaltainen perheenjäsen. Viikolla Maisa teki läksyjä ja koki tarvitsevansa tukeani ja neuvojani. Viksuna tyttönä hän rakensi minulle petipaikan läksyjen välittömään läheisyyteen. Tästä minä yletin antamaan hänelle neuvoja, minultahan niitä saa.

.

 Maisan viikko täyttyi ratsastuksesta. Luulisi muuten, että koululaisen viikko täyttyisi koulusta. Keskiviikkoisin hän käy tallihommissa läheisellä tallilla. Siellä hän syöttää hevosia ja kantaa hevon******. Ja tämän hän tekee vapaaehtoisesti. Mutta kotona siivoaminen on hänelle liian tuskallista. Kotiväki hämmästelee tätä. Torstaina oli sitten palkkaratsastus siis palkaksi tallihommista. Ja perjantaisin on aina ratsastusta maaseudun maaseudulla. 


Siiri ja Maisa
 Ratsastustunnin ajan emäntäni yrittää saada aikansa kulumaan. Alkusyksystä aika kului mukavasti maaseudun syrjäkylien teitä talsien. Nyt pimeys tulee jo varhain, joten kävely katulamputtomalla alueella ei tule kyseeseen. Tänä perjantaina emäntäni käpertyi nukkumaan auton takapenkille. Syksyisessä kelissä auto kuitenkin kylmenee melko nopeasti, joten tunnin kuluttua takapenkiltä herätessään emäntäni oli kohmeessa. Tähän täytyy keksiä jokin muu ratkaisu. 


Emäntäni kohmettuessa takapenkillä, maneesissa oli meneillään ratsastustunti. Tytöt hehkuivat onnesta, kun tallinomistaja Mari kehui heidän taitojaan hevosten käsittelyssä. Laukkaan nosto sujui mallikkaasti.


Suudella nyt hevosta! Hevonhumppaa ja höpöhöpöjuttua, sanoi Putoushahmo.

Inka ja Siiri

Alisa ja Sami

Tunnin lopuksi Maisa puki Siirille aamutakin, jonka nimi oli kuitenkin loimi. Tällä tavalla Maisan hiostuttama Siiri pysyi lämpimänä seuraavaa tuntiaan varten. 



Emäntäni piipahti myös tallin keittiössä. Siellä oli seinällä monenlaisia piirrustuksia. Tämän kuvan on meidän Maisa tehnyt tallinomistajalle. Ja se on päässyt näkyvästi seinälle. Mikä kunnia.



Tallin keittiössä oli myös hylly, johon joku näytti unohtaneen karvahattunsa. Tarkemmassa tarkastelussa selvisi, että se olikin tallikissa. Tuollaisen talviturkin minäkin haluaisin. Se kun on sopivasti jo oikeaa kuosiakin.



Perjantai-ilta jatkui yökyläsynttäreillä meillä. Maisan läheisimmät ystävät tulivat keppihevosineen juhlimaan. Nämä olivat varsin tervehenkiset synttärit. Vieraiden saapuessa koko kolmihenkinen juhlaväki lähti "iltamaastoon". Käytännössä se tarkoitti sitä, että nämä kolme varsajalkaista tyttöä toimivat keppareiden jalkoina. Taisi olla aika jännää lähteä ravaamaan pimeään. Inkalla oli onneksi otsalamppu valonlähteenä. Tämä iltamaasto oli aikuisista melko liikuttavaa. Ettei vain olisi viimeisiä synttäreitä, jolloin iltamaasto on näin söpöä. Jatkossa juoksut voivat olla toisenlaisia kokonaan.


Fellu, Isabella, Omppu

Iltajuoksujen jälkeen tytöt söivät karjalanpiirakoita ja todellakin karkkia. Yökyläsynttäreillä koko alakerran aula vuorattiin patjoilla. Atte lähti räpin SM-kisoihin, ja ilmoitti, ettei hänen kotiinpaluukuntonsa ehkä olisi optimaalinen. Onneksi hän sai järjestettyä yökortteerin itselleen kaverin kotoa. Muutoin yömenoista palaava korsto olisi ollut aikamoinen vaara petiinsä harppoesaan lattialla nukkuvien tyttöjen yli.


BFF, best frends forever

Synttäreihin kuuluu edelleen lahjojen aukaiseminen. Lahjat olivat mieluisia, sen näkee naamasta.






Karkinsyönti oli ryöstäytyä käsistä. Ja niin siinä kävikin. Tämäkin juhlija sammahti koulupäivän aikaisen herätyksen, ratsastamisen ja sokerinousun vuoksi ennen hammaspesua.



Tiedämme, etteivät aikuiset ole suloisen raikkaita juhlaillan jälkeen. Ja tältä näyttää koululaisten dagen efter. Hui Halloweeniä!



Sunnuntaina oli juhlapäivä. Minä jäin nuorison kanssa kotiin, kun isäntäparini lähti ristiäisiin. Heistä tuli kummeja pienelle Eve Vanessalle. Tämä Eve ja isosiskonsa Erin ovat meidän lasten pikkuserkkuja.


Kastejuhlassa pappi sytytti kastekynttilän ja laittoi sen kiertämään kädestä käteen kastejuhlavieraiden joukossa. Kukin sai sanoa yhden sanan, mitä toivoo tälle pienokaiselle. Hänelle toivottiin onnea, turvallisuutta, terveyttä ja rakkautta. Sylikummi toivoi, että pieni Eve saisi tuntea olevansa hyvä, hieno ja tärkeä. Ne sanat hän on päättänyt kuiskata Even korvaan joka kerta kun he tapaavat. Onnea elämääsi pikku-Eve!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.