Sweet sixteen eli suloinen 16v

Joulun läheisyys alkaa tuntua kodissamme. Monet lauseet alkavat "Sitten jouluksi pitää muistaa...". Minusta tuo on kyllä aika turhaa. Ottaisivat vaan niin rennosti kuin minäkin. Ei tulisi kiristävää pipoa eikä mahahappoja.

Koululaisten syyslukukausi loppui perjantaina. Täkäläisissä kouluissa on tapana, että pienillä koululaisilla on kummit isommilla luokilla, ja heitä itseään kutsutaan pikkukummeiksi. Maisan pikkukummi Lassi antoi Maisalle näin suloisen kortin. Lassi taitaa olla näitä pikkuvanhasia, sillä kortin takana oli Maisalle osuva ja kyllin realistinen ohje: "Pysy kiltinä jouluun asti". Ei tietysti kannata tavoitella aivan kuuta taivaalta, kuten tavataan sanoa.
Jouluun on niin vähän aikaa, että tämä tavoite voi onnistuakin.

Meidän kotiamme lähestyy nykyään aivan uudenlainen lehdistö. Mahtoi postinjakaja ihmetellä näitä lehtiä. Aten palvelukseen astumiseen on aikaa 16 päivää. Johan menee jännäksi.

Sitten tuli vuoden viimeinen synttärijuhlapäivä tässä perheessä. Simo täytti viimein 16v. Luokkakaverit tuntuvat laskevan päiviä siihen, milloin heidän 17. syntymäpäivänsä koittaa. Tämä ymmärrettävästi kismittää sitä, joka on syntynyt vuoden lopussa. 

Simon syntymäpäivä oli niin kaunis, että minä asetuin auringon lämpöön. Emäntäni taas innostui niin, että otti valokuvan pelkästä sinisestä taivaasta. 

Näkymä kotirappusilta 19.12.15.

Simon juhlavastaanotto oli naapurikaupungin Chico'sissa. Ruokalistoja tarkasteltiin, ja kukin sai mieluistansa ruokaa. Ennen pääruokia perhe tilasi yhteiseksi nachoja ja vähän sipulirenkaita. Ruokailun lopuksi pöytään tuotiin nykyaikainen härpäke, johon painelemalla perhe ilmaisi tyytyväisyytensä palveluun ja ruokaan. Tyytyväisiä olivat. Ja kaiken kukkuraksi perheen pikku kullanmurut (165cm, 178cm, 182cm) saivat tikkarit suuhunsa.

Sweet sixteen, Simo suloinen

Kotona saunan jälkeen tarjoiltiin sankarin toivomaa kakkua, suklaakakkua juuri näillä koristeilla. 

Lahjaksi Simo sai maksullisen tv-kanavan. Meillä näkyy nyt Netflix. Sieltä katsotaan amerikkalaisia sarjoja, dokumentteja ja elokuvia. Ja minä hyödyn tästä niin, että sohvalla ja lasten sängyillä on aina lämmin kylki, johon painautua.

No siinä se Netflix nyt näkyy!

Meneillään on joulukorttisesonki. Minun perheeni sai vinkin myllykoskelaiselta rouvalta, että postikorttien lähettäminen ei ole nykyaikaa. Niinpä emäntäni lähetti hyvän joulun toivotukset perheen nimissä tekstiviestin muodossa. Pahoittelut niille, joiden joulumieltä se laskee. Muutama kortti oli pakko lähettää niille, jotka eivät ymmärrä tekstiviestejä. Kotiin on taas tullut  hienoja kortteja, vaikkapa tuo alla oleva Silvojen kortti Kotkasta. Tässä kohtaa emäntäni koki piston sydämessään.

Jouluvalmistelut on nyt virallisesti aloitettu: kuusi on paikallaan. Viime vuonna perheessä oli pikkuinen kuusi pöydälle nostettuna siksi, että kyseessä oli minun ensimmäinen jouluni. Tänä vuonna ollaan uskaliaampia ja kuusi on lattialla. Kun kuusesta lähetettiin kuva Kesäkaupunkiin, tuli sieltä huvittunut viesti Marssitien mummilta ja papalta. He seuraavat mielenkiinnolla, miten minun ja kuusen yhteiselo sujuu. Kaikki näyttävät luulevan, että minä pidän kuusta täydellisenä joululahjana, nimittäin, sisävessana. Ja onhan tuokin ajatus kyllä käynyt mielessäni...

Enää muutama päivä, kunnes voidaan sanoa: "Joulu se tulla jollottaa". Nyt jo jännittää, tuleeko yhtään lahjaa. Ja se myös jännittää, jaksaako Maisa olla kiltti jouluun asti!

Tonttua on siinä monenlaista, monenlaista.