Viikon yllätykset: pappi ja mitali

Joulukuu alkoi lämpimänä ja harmaana. Tällä viikolla saavutettiin joulukuinen lämpöennätys +11*. Jos oikein tarkasti muistelee, oli puoli vuotta sitten kesäkuussa aikalailla samanlainen keli. On hullua, ettei lämpömittariin katsomalla selviä, onko kesä vai talvi.

Ratsastusharrastus luo lonkeronsa kaikkialle. Alkuviikosta perheessäni käytiin tiivis taistelu hevosvarustelusta. Posti toi kotiin kuvaston, joka sekoitti Maisan pään. Pian hän oli vaatimassa, että emäntäni lähtisi hevostarvikekauppaan hankkimaan joulatarvikkeita Maisalle ja hänen hevosilleen. Riita tuli lopulta siitä, että emäntäni kieltäytyi lähtemästä ostamaan hevoselle tonttulakkia. Emäntäni mielessä raja kulkee tiukasti tässä. Maisan mielestä taas ei niinkään. Miettikää nyt tekiin, tonttulakki hevoselle!

Riita tonttulakin ostamisesta hevoselle unohtui onneksi pian. Tilalle tuli lista Maisan joululahjatoiveista. Lista oli niin pitkä, että emäntäni joutui pyytämään tyttäreltään rastin kaikkein tärkeimpien toiveiden kohdalle. 

 Kotonani joulun tulo ei vielä näy. Tämä johtuu siitä, että isäntäni on hieman jouluvalmisteluallerginen. Tämä taas johtunee siitä, että 
hän kuulee joululauluja pitkin päivää. Näitä tipetipetiptap-lauluja hän on kuunnellut työssään aina 90-luvun alusta saakka. Se on niin kauan, että Tasavallan Presidentti myönsi hänelle Suomen Valkoisen Ruusun mitalin. Mitali ei ole vielä saapunut, mutta arvelemme sen näyttävän tuolta, kuten kuvassa tuossa alla.

Tällä viikolla emäntäni koki yllätyksen noustessaan aamubussista. Siellä sateenharmaa hahmo anorakissaan antoi emännälleni pienen pussin ja toivotti hyvää joulunodotusta. Osoittautui, että kyseinen hahmo oli pappi, joka kastoi isäntäväkeni nuorimman kummityttären kuukausi sitten. Kun tämä yhteys huomattiin, antoi pappi toisenkin pussin, ja pyysi emäntääni viemään terveiset Even perheeseen. 

Kun papille jotain lupaa, on se pidettävä. Sanotaan, että omatunto on Jumalan ääni ihmisessä. Niinpä emäntäni piipahti tervehtimässä kummityttönsä perhettä. Osoittautui, että Eve oli kasvanut kovasti. Hän hymyili ja jokelteli. Vain pystyasento kelpasi hänelle, vaakataso pilasi hänen huumorintajunsa välittömästi. 

Kummityttö Eve 2kk

Isosisko Erin hoitaa nukkea

Tässä Erinille tuotu synttärilahja Maisalta vapautuneena, nuken keinu

Perheen koira, Bono

Lauantaiaamut ovat perheessäni rauhallisia. Jos keskeyttää kahvinjuonnin, voi kuulla teinin puhuvan. Tässä Simo intaantui kertomaan tulevista YO-kirjoitussuunnitelmistaan.

Rauhallista oli siksikin, että Maisa sairastui flunssaan. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin kuumeinen ihminen, tarkoitan noin niinkuin nojaamiseen. 

Maisan sairastaessa yökylään tuli Maisan kummien tytär, Silja. Illalla tytöt pelasivat liikunnallista Wii-peliä telkkariruudulla. Tähän tarvittiin ylimääräisiä pattereita, joita otettiin sieltä sun täältä, mm. Aten herätyskellosta. Myöhemmin he laittoivat kyllä ottamansa patterit takaisin.

Jotain taisi tapahtua pattereita herätyskelloon laitettaessa, sillä seuraava yönä seurasi yllätys. Atte oli tullut kotiin klo 01 kaverinsa yo-juhlista. Keli oli valtavan tuulinen, ja taisipa laitamyötäinen puhaltaa Aten kintuissakin. Ainakin isäntäväkeni kuuli Aten asettelevan jalkojaan tarkasti kullekin rappuselle matkallaan omaan huoneeseen. Yöllä kello 04 alkoi Aten herätyskello laulaa. Se lauloi pitkään, ennenkuin Atte tajusi, että kello soi hänelle, laittoi valot, veteli kaikenlaisia johtoja seinästä, ennenkuin osui herätyskelloon. Mut alakerran teinit eivät edes heränneet.

Vaikka kuinka pidättelisimme, tekee joulu tuloaan. Pienenä aavistuksena siitä Maisa ja Silja koristelivat piparkakkutaloa Siljan mukaan lähtemään. 

Illalla perhe valmistautui viettämään itsenäisyyspäivää tv:n ääressä. Meillä itsenäisyys tarkoittaa sitä, että voimme sanoa "Hyvää iltaa" emmekä joudu sanomaan "Dobryi vetser".

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!