Kukkuu

 
Minun blogini on nyt avattu 7500 kertaa. Kyllä te olette olleet ahkeria lukijoita. Minulle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista koko ajan, mutta sihteerini yrittää välillä laistaa näistä kirjaamishommista. Toistaiseksi kuitenkin blogini on ollut siinä mielessä luotettava, ettei yhtään sunnuntaita ole jäänyt kirjaamatta. Vai jäikö kerran sittenkin? Kaksi vuotta olen kuitenkin raportoinut tekemisiäni teille.

Muistanette, kuinka viime viikolla kerroin yhä vain rikotuimmista ovenpielistä. Sitten minulle ostettiin se hieman suurempi hammastikku. Nyt voin ylpeänä kertoa, että tällä viikolla ovenpielet eivät ole kaventuneet entisestään. Emäntäni mielestä on ennenaikaista rehennellä tästä, mutta minä haluan kuuluttaa sen kaikille!

Etikkaa tuppoon ja tuppo putkiloon.

Isäntäni ja emäntäni kävivät tällä viikolla kuulemassa luentoa koirien koulutuksesta. Se on esisoittoa ensi kuussa alkavalle koirakoululle. Koirankouluttaja sanoi siellä, että kullakin koirarodulla on oma tehtävänsä metsästysketjussa, ja sen mukaista toimintaa ne haluavat jatkaa. Kuten tiedätte, metsästyskoirat ajavat saalista takaa, noutajat noutavat, paimenkoirat paimentavat jne. Kouluttajan suusta kuului viimein totuus: terrierit on luotu tappamaan saalis riepottelemalla. Meidät pienet terrierirodut on jalostettu mahtumaan pieniin koloihin jyrsijöitä metsästämään. Jyrsijän tavatessamme puistelemme sen hengiltä niin, että sen niska katkeaa. Ja tätä minä olen koko ajan yrittänyt näille ihmisille selittää!

Nyt on siis hyväksytty se, että minulla on tarve repiä ja riepotella. Ja jotten ikävässäni tekisi niin ovenkarmeille, on minulle järjestettävä asiallista purtavaa. Iso hammastikkuni tuntuu olevan juuri sopiva sellaiseen hommaan. Lisäksi kouluttaja sanoi, että alkuperäiset koiraeläimet metsästivät ruokansa eivätkä saaneet sitä ilmaiseksi, kuten me sohvakoirat saamme. Niinpä minulle on alettu laittaa ateria pallon sisälle, josta minun on saatava kaikki naksut tippumaan. Minä tosiaankin metsästän nyt ruokaani! Grrr, kyllä minä olen ihan oikea suden jälkeläinen.

Kevät etenee pihallamme. Yhä uusia kukkia aukeaa. Viimeisimpänä kukkimaan on käynyt kirsikkapuu. Hetken aikaa se näyttää kuin olisi tullut sankka lumisade. 

Simo etsi minulle näin ison kepin purtavaksi. Minä nakertelin sen palasiksi ja syljeskelin paloja pois suupielistäni. Minä olenkin varsin ekologinen oksasilppuri. Kaivan myös laattojen välistä kuivunutta sammalta, silloin olen sammalsyöppö.

Syntymäpäiväkukat Eeva-mummille. Onnea mummi!

Kaunis ilma kutsuu meitä nyt siirtämään kaiken mahdollisen puuhan pihalle. Tässä emäntäni valmistautuu tulevaan koulutukseen. Esiin on taas otettu kätilötyön kirja.

Tuulen yllyttyä siirryimme sisälle. Aurinko oli juuri siirtynyt paistamaan suoraan petiini. Oli aivan ihanuuksien huipentuma käpertyä omaan sänkyyn ja kylpeä samalla auringonpaisteessa.

Kevät on tosiaankin tullut varhain tänä vuonna. Kevään odotetuimmat linnut sitten västäräkin ovat saapuneet. Pihallamme voi nyt kuulla pääskyjen kimakkaa ääntelyä niiden viuhahtaessa korkealla taivaalla. Vielä parempi ääni kuului sunnuntaiaamun kävelyllä. Se oli kukkuva käki. Miten hurmaavaa.

Hammastikku

Tällä viikolla oli vuorossa jännittävä juttu, nimittäin eläinlääkärillä käynti. Tarkoituksena oli saada vuosittainen kennelyskärokotus. Odotushuoneessa oli hermostuttavaa, sillä lukitun oven takaa kuului surkeaa volinaa. Eräs koira kuului olleen siellä toipumassa toimenpiteestä. Rauhoitukseksi annettu morfiini auttoi kyllä kipuun, mutta sai koiran valittamaan äänekkäästi. Tästä sain varmistusta sille, että päihteet ovat huono asia. Minua jännitti niin, että kun minut nostettiin tutkimuspöydälle, jäi siihen märkiä tassunjälkiä. Minä hikoilin jännityksestä, ajatelkaa.

Kennelyskärokotus on sisänsä vähän hassua, että tässä minun arkisessa kennelissäni olevat yskät eivät taida tarttua minuun. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että näin lyttänällä kuonolla olisi surkea hengittää hengitystieinfektion tullessa. Niinpä rokotus otettuun. Isäntäni piti kiinni, eläinlääkäri hoiti hommaansa ja emännälläni oli kourallinen naksuja, joita minun oli tarkoitus keskittyä syömään ja unohtaa pistos. Niin minä söinkin, kunnes tunsin tuikkaisun, nostin päätäni kuin kuunnellakseni, mitä outoa huoneessa tapahtui, ja jatkoin taas syömistä.

Menneellä viikolla minä olen taas kunnostautunut epäsopivissa asioissa. Ovenkarmit ovat saaneet luvattoman kovaa kyytiä. Uutena kokeiluna perheeni on teipannut muoviputket ovenkarmiin kiinni ja niihin pumpulitupon, joka aamuisin kastellaan etikalla. Tämä tepsi kaksi päivää, jonka jälkeen menoni oli entisellään. Sadattelun määrä oli karmaisevaa.

Eläinlääkärin luona oli tavattavana myös eläinkouluttaja. Hän muistutti, että kotiin piti jäädä riittävästi sallittua tekemistä. Niinpä minulle ostettiinkin hieman tavanomaista suurempi hammastikku. Kyseessä on naudannahkaan kääritty sonninsuti. Perheeni on hieman epävarma, kummasta sudista on kysymys: hännästä vai siitä toisesta.

Uusi tuliainen oli minusta hurmaava. Kiertelin aluksi sitä ympäriinsä, kunnes tartuin kiinni. Tässä riittää nyt purtavaa pidemmäksi aikaa. Harmi, että siitä tulee kova jano. Kunpa siitä johtuvat asiat eivät olisi seuraava ongelma.

Lauantaina oli euroviisut. Niihin on valmistauduttu koko kevään ajan aina Ruotsin esikarsinnoista asti. Pöytä laitettiin koreaksi ja viisulotto valmiiksi. Parhaiten viisumenestyksen arvasi isäntäni, ja voitti palkinnoksi perinteisesti suklaalevyn. Viisukatsomoita oli muuallakin: viestejä tuli Myllykoskelta ja Espoon Laurinlahdesta sekä tietysti facebookissa. Lopulta kisan voitti Ukraina aikamoisella itkuvirrellä, jossa kerrottiin vuoden 1944 sodasta mukamas, vaikka paremminkin kyse taisi olla nykytilanteesta.

Viikonloppuna oli tarkoitus olla pihatalkoot, mutta sade typisti talkoot pariksi pieneksi yritykseksi pihalla. Sade sinänsä on luonnon kannalta toivottavaa, ihmiset eivät niinkään siitä innostu.

Ansikka kukkii

Erja-tädin tuoma raparperi edistyy

Sunnuntaina alkuillasta aurinko tuli taas esiin. Etsin heti sopivaa paikkaa, jossa aurinko voisi lämmittää turkkiani suloisesti. Sen lämmöstä nauttien aloin valmistautua alkavaan viikkoon. Kunpa hammastikkuni pitäisi minut kiireisenä.

Hyvää äitienpäivää

Alkuviikon minä olin erityistarkkailussa eräiden huono-onnisten ovenpielien vuoksi. Sain kuitenkin yllättäen päiväseuraa isäntäni jäädessä sairauslomalle räjähtäneen ihotilanteensa vuoksi. Minä olen oikea vainukoira, sillä olin jo viikkojen ajan nuuskinut hänen ihottumiaan vaatteiden läpikin ja yrittänyt nuolla, vaikka kangas oli välissä.

Tiistaina meille tuli vieraaksi emäntäni Erja-täti ja harvinaisuus maailmalta eli emäntäni Amerikan serkku Henri. Tuliasiksi Erja toi oksia ihmepensaasta. Se on saanut nimensä siitä, että se tekee sievät keltaiset kukkansa ennen lehtiä. Toinen tuliainen oli raparperipaakku. Erja aikoi antaa raparperille nimen ja tulla myöhemmin tarkastamaan, oliko se asetettu arvoiselleen paikalle. Tästä oli tulla stressi isäntäparilleni. Niinpä he lopulta päättivät nostaa raparperin arvopaikalle suureen ruukkuun. Jos se oikein innostuu kasvamaan, voimme saada siitä kuin palmun pihaamme.

Henri asuu nykyisin Amerikan Floridassa. Hän kertoili elämästä ja eläimistä siellä. Siellä voi kuulemma tavata pesukarhuja, jotka eivät kovin pelkää ihmistä, tai joen partaalla alligaattoreita. Vaikuttaa siltä, etten rohkene lähteä Henrin luo vierailulle. Kuvitelkaa nyt kävelyretkeä. Mihin ihmeeseen siellä uskaltaisi nostaa jalkaansakaan, kun tuollaisia vaaroja vaanii.

Torstai oli vapaapäivä kaikille. Simon oli määrä lukea Seitsemää veljestä, mutta uni voitti veljekset mennen tullen. Ehkä hänen kannattaisi siirtyä suoraan niihin koiraveljeksiin, josta viimeeksi kerroin.

Torstaina pihallamme tuunattiin vanhoja kalusteita. Isäntäni maalasi parvekkeen kukkahyllyn mustaksi. Kun maalia tuntui riittävän, maalasi emäntäni vielä lyhdynkin maalinjämillä. Kyllä nyt on kiiltävää.

Torstai oli niin kaunis, että pallogrilli kaivettiin esiin. Talven jäljeltä oli vielä jonkinverran opeteltavaa grillin lämmittämisessä, ja niinpä makkarat päätyivät lopuksi vielä pannulle lämmittelemään. Tuoksu oli taivaallinen.

 

Matruusimme vietti viime viikon tykkileirillä Russarössa. Aiemmin hän suoritti tykillä ammunnan teoria- ja käytännönkokeen, jonka merkiksi sai hihaansa ns. taistelutomaatin kuvan. Leirillä ammuttiin kalustolaukaus pitkällä narulla, jolloin sotilaat näkivät laukauksen ulkopuolelta ja kokivat paineaallon kehossaan tykin jysähtäessä. Sotilaat ampuivat merelle, jossa tarkoituksena oli ampua maalilautan viereen. Maalitaulu sijaitsi Itämerellä 10km päässä rannasta. Mereen pudotessaan tykin ammus nostatti vesipatsaan, jonka korkeus oli 50m.

Simo leikkii koiralla, tämä on hänen mielestään huumoria.

Epätavallinen lämpöaalto jatkui äitienpäivän ajan. Tankoihin nostettiin Suomen liput, sekä meidän naapurissa Thaimaan lippu, sillä sen perheen äiti on sieltä kotoisin. Sanotaan, että itämään ihmisen hymyilevät aina. Lisäksi tämä nainen kikattelee äänekkäästi kaikki kodin ovet levällään. Hänellä ei ole tietoa, että sitä pidetään täällä epäilyttävänä varsinkin äitienpäivän aamuna ennen yhdeksään.

Päivä oli niin kuuma, että ihmiset lisäilivät aurinkorasvoja. Minä marhasin varjoon ja aurinkoon vuorotellen.

Äitienpäiväksi oli varattu ruusut ja korttikin. Maisalla on nyt ruotsi-buumi meneillään, sillä hänen uudet ystävänsä ovat suomenruotsalaisia. Hän on lainannut kirjastosta ruotsin sanakirjan ja tekee tehtäviä puhelimen avulla. Toivottavasti intoa riittää vielä puolen vuoden kuluttua, kun ruotsintunnit seitsemännellä luokalla alkavat.

Äitienpäivän illallinen

Isäntäni tekemä äitienpäiväkakku

Viikonloppuna tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä päivästä, kun minä tulin kotiin ja jätin taakseni äitini Nätin ja sisarukseni. Tässä siis vauvakuva minusta matkalla nykyiseen kotiini. Kaikkihan me olemme edelleenkin joidenkin pentuja. Tämän kuvan myötä haluan toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille äideille, pennuille ja tämän mahdollistaneille isille!

Eroahdistusta ja kaunokirjallisuutta

Minä olen tällä viikolla ollut niin sanotusti huonossa huudossa. Minun eroahdistukseni on kasvanut liian suureksi pidätellä. Niinpä minun on ollut pakko jyrsiä eteisen ovenkarmi ihan törkeään kuntoon. Isäntäni on ollut tosi suuttunut minuun eikä huomioinut minua koko perjantai-iltana, eikä hän ollut lämmennyt vielä lauantaiaamuun mennessäkään. Kyllä minua tavallaan kaduttaa, mutta minkä sille ahdistukselle voi. 

Voivoi, ei puhuta tästä enempää.

Suomessa on nyt meneillään poikiin kohdistuva lukukampanja "Pojatkin lukee". Kuin sattumalta Simo on koulunsa puolesta myös kaunokirjallisuuden ääressä. Seuraavassa minä esiinnyn haastattelijana ja Simo vastailee kysymyksiini.

Beni: Olet lukemassa Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Mikä on kirjan juoni lyhyesti?
Simo: Se kertoo seitsemästä veljeksestä, jotka asuvat keskenään Jukolassa vanhempiensa kuoltua.

Beni: Kuka on lempihahmosi ja miksi?
Simo: Juhani, koska se haluaa koko ajan vetää Toukolan poikia turpaan.
(Beni hiljaisesti mielessään: "Simolla taitaa vielä olla tuo uhovaihe päällä".)

Beni: Eero-pappa on vääntänyt sinulle lempinimen yhdestä veljeksistä. Kerropa lukijoillemme, kuka se on ja oletko samanlainen kuin hahmosi.
Simo: Pappa kutsuu minua nimellä Simeoni. Laulussa lauletaan:"Simeoni liuhuparta, valittaa se ihmisparka: syntinen, saatana, kurja". Minä en kyllä ole noin kova kiroilemaan.

Beni: Millaista tämän kirjan lukeminen on ja miksi?
Simo: Se on ihan hirveää, koska siinä käytetään vanhaa suomenkieltä, mitä on vaikeaa lukea. Siinä on myös järkyttävän paljon kirjoitusvirheitä: pilkkuja lähes joka sanan välissä, huuto- ja kysymysmerkkejä keskellä lausetta jne.

Kyllä minunkin on nyt tustustuttava tarinaan. Onneksi meillä on Mauri Kunnaksen kuvittama Seitsemän koiraveljestä.

Jukola ja veljekset

Siinä ne nyt ovat, kaikki koiraveljekset

Vappua juhlittiin perheessäni tyylillä. Isäntäväkeni avasi kuohuviinipullon ja laittoi tarjolle macarons -leivoksia. Atte oli turvassa Puolustusvoimissa ja Maisalle tuli ratsastuskaveri yökylään. Simo vuorostaan lähti illanviettoon ja yökylään kaverin luo. Ruokapöydässä emäntäni muistutti häntä pureskelemaan ruokansa hyvin. Simon tehdessä lähtöä ovella emäntäni huikkasi vielä jo tutuksi tullein sanoin:"Pidä äiti ja Jumala mielessä". Vastaukseksi hän sai Simolta silmänmuljauttelua.

Olin iloinen huomatessani Bostoninterrieri-foorumilta, että meitä bostoneitakin huomioidaan vappuna. Kyllä silloin on varmasti tärkeä tyyppi, kun saa kuvansa vappupalloon!

Toukokuun ensimmäinen päivä oli kuin kesä ihanimmillaan. Takapihallamme kukkii massoittain balkaninvuokkoja. Ne ovat niin innokkaita, että ovat levinneet kukkapenkistä nurmikollekin.

Me joimme kevään ensimmäiset aamukahvit pihalla. Linnut lauloivat puussa ja kaikenmaailman pörriäiset surisivat. Olen nyt syönyt kevään ensimmäisen kärpäseni ja saanut muurahaisenpureman takajalkani varpaiden väliin. Se oli ihan kamalaa. Kylläpä minä potkin ilmaa näyttävästi karistaakseni sen jalastani!

Maisa vietti arvatenkin koko viikonlopun Rehndahlin kotieläinpihalla. Hän pyysi isäntäväkeäni hakemaan hänet tallista saakka, jotta voisi näyttää näille uuden tulokkaan Rapen.

Heti parkkipaikan vierellä oli linnunpönttöjen rivitaloalue.

Kivestä oli maalattu kiukkuinen ötökkä.

Kallionreunaan rakennetussa aitauksessa asusteli vuohia ja vuokipukki.

Hevostallissa isäntäpariani odotti hellyyttävä näky. Siellä pilttuun oljilla istui Maisa pieni kili sylissään. Kili on Rape, ja se on minuakin pienempi. Se näykki hellästi Maisan takinhihaa ja Maisa antoi sen imeä omaa sormeaan. Maassa oli myös tuttipullo Rapea varten. Siihen laitetaan kuulemma puolet täysmaitoa ja puolet äidinmaidonkorviketta. Eikös vaan ole suloista!

Minulle alkava viikko on siinä mielessä hikinen, että olen tarkkailun alainen. Se johtuu siitä eteisen ovenkarmista, arvaan kyllä. Mitään en voi luvata, ikävä kyllä. Saas nähdä, mitä tästä oikein seuraa...