Hammastikku

Tällä viikolla oli vuorossa jännittävä juttu, nimittäin eläinlääkärillä käynti. Tarkoituksena oli saada vuosittainen kennelyskärokotus. Odotushuoneessa oli hermostuttavaa, sillä lukitun oven takaa kuului surkeaa volinaa. Eräs koira kuului olleen siellä toipumassa toimenpiteestä. Rauhoitukseksi annettu morfiini auttoi kyllä kipuun, mutta sai koiran valittamaan äänekkäästi. Tästä sain varmistusta sille, että päihteet ovat huono asia. Minua jännitti niin, että kun minut nostettiin tutkimuspöydälle, jäi siihen märkiä tassunjälkiä. Minä hikoilin jännityksestä, ajatelkaa.

Kennelyskärokotus on sisänsä vähän hassua, että tässä minun arkisessa kennelissäni olevat yskät eivät taida tarttua minuun. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että näin lyttänällä kuonolla olisi surkea hengittää hengitystieinfektion tullessa. Niinpä rokotus otettuun. Isäntäni piti kiinni, eläinlääkäri hoiti hommaansa ja emännälläni oli kourallinen naksuja, joita minun oli tarkoitus keskittyä syömään ja unohtaa pistos. Niin minä söinkin, kunnes tunsin tuikkaisun, nostin päätäni kuin kuunnellakseni, mitä outoa huoneessa tapahtui, ja jatkoin taas syömistä.

Menneellä viikolla minä olen taas kunnostautunut epäsopivissa asioissa. Ovenkarmit ovat saaneet luvattoman kovaa kyytiä. Uutena kokeiluna perheeni on teipannut muoviputket ovenkarmiin kiinni ja niihin pumpulitupon, joka aamuisin kastellaan etikalla. Tämä tepsi kaksi päivää, jonka jälkeen menoni oli entisellään. Sadattelun määrä oli karmaisevaa.

Eläinlääkärin luona oli tavattavana myös eläinkouluttaja. Hän muistutti, että kotiin piti jäädä riittävästi sallittua tekemistä. Niinpä minulle ostettiinkin hieman tavanomaista suurempi hammastikku. Kyseessä on naudannahkaan kääritty sonninsuti. Perheeni on hieman epävarma, kummasta sudista on kysymys: hännästä vai siitä toisesta.

Uusi tuliainen oli minusta hurmaava. Kiertelin aluksi sitä ympäriinsä, kunnes tartuin kiinni. Tässä riittää nyt purtavaa pidemmäksi aikaa. Harmi, että siitä tulee kova jano. Kunpa siitä johtuvat asiat eivät olisi seuraava ongelma.

Lauantaina oli euroviisut. Niihin on valmistauduttu koko kevään ajan aina Ruotsin esikarsinnoista asti. Pöytä laitettiin koreaksi ja viisulotto valmiiksi. Parhaiten viisumenestyksen arvasi isäntäni, ja voitti palkinnoksi perinteisesti suklaalevyn. Viisukatsomoita oli muuallakin: viestejä tuli Myllykoskelta ja Espoon Laurinlahdesta sekä tietysti facebookissa. Lopulta kisan voitti Ukraina aikamoisella itkuvirrellä, jossa kerrottiin vuoden 1944 sodasta mukamas, vaikka paremminkin kyse taisi olla nykytilanteesta.

Viikonloppuna oli tarkoitus olla pihatalkoot, mutta sade typisti talkoot pariksi pieneksi yritykseksi pihalla. Sade sinänsä on luonnon kannalta toivottavaa, ihmiset eivät niinkään siitä innostu.

Ansikka kukkii

Erja-tädin tuoma raparperi edistyy

Sunnuntaina alkuillasta aurinko tuli taas esiin. Etsin heti sopivaa paikkaa, jossa aurinko voisi lämmittää turkkiani suloisesti. Sen lämmöstä nauttien aloin valmistautua alkavaan viikkoon. Kunpa hammastikkuni pitäisi minut kiireisenä.