Eroahdistusta ja kaunokirjallisuutta

Minä olen tällä viikolla ollut niin sanotusti huonossa huudossa. Minun eroahdistukseni on kasvanut liian suureksi pidätellä. Niinpä minun on ollut pakko jyrsiä eteisen ovenkarmi ihan törkeään kuntoon. Isäntäni on ollut tosi suuttunut minuun eikä huomioinut minua koko perjantai-iltana, eikä hän ollut lämmennyt vielä lauantaiaamuun mennessäkään. Kyllä minua tavallaan kaduttaa, mutta minkä sille ahdistukselle voi. 

Voivoi, ei puhuta tästä enempää.

Suomessa on nyt meneillään poikiin kohdistuva lukukampanja "Pojatkin lukee". Kuin sattumalta Simo on koulunsa puolesta myös kaunokirjallisuuden ääressä. Seuraavassa minä esiinnyn haastattelijana ja Simo vastailee kysymyksiini.

Beni: Olet lukemassa Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Mikä on kirjan juoni lyhyesti?
Simo: Se kertoo seitsemästä veljeksestä, jotka asuvat keskenään Jukolassa vanhempiensa kuoltua.

Beni: Kuka on lempihahmosi ja miksi?
Simo: Juhani, koska se haluaa koko ajan vetää Toukolan poikia turpaan.
(Beni hiljaisesti mielessään: "Simolla taitaa vielä olla tuo uhovaihe päällä".)

Beni: Eero-pappa on vääntänyt sinulle lempinimen yhdestä veljeksistä. Kerropa lukijoillemme, kuka se on ja oletko samanlainen kuin hahmosi.
Simo: Pappa kutsuu minua nimellä Simeoni. Laulussa lauletaan:"Simeoni liuhuparta, valittaa se ihmisparka: syntinen, saatana, kurja". Minä en kyllä ole noin kova kiroilemaan.

Beni: Millaista tämän kirjan lukeminen on ja miksi?
Simo: Se on ihan hirveää, koska siinä käytetään vanhaa suomenkieltä, mitä on vaikeaa lukea. Siinä on myös järkyttävän paljon kirjoitusvirheitä: pilkkuja lähes joka sanan välissä, huuto- ja kysymysmerkkejä keskellä lausetta jne.

Kyllä minunkin on nyt tustustuttava tarinaan. Onneksi meillä on Mauri Kunnaksen kuvittama Seitsemän koiraveljestä.

Jukola ja veljekset

Siinä ne nyt ovat, kaikki koiraveljekset

Vappua juhlittiin perheessäni tyylillä. Isäntäväkeni avasi kuohuviinipullon ja laittoi tarjolle macarons -leivoksia. Atte oli turvassa Puolustusvoimissa ja Maisalle tuli ratsastuskaveri yökylään. Simo vuorostaan lähti illanviettoon ja yökylään kaverin luo. Ruokapöydässä emäntäni muistutti häntä pureskelemaan ruokansa hyvin. Simon tehdessä lähtöä ovella emäntäni huikkasi vielä jo tutuksi tullein sanoin:"Pidä äiti ja Jumala mielessä". Vastaukseksi hän sai Simolta silmänmuljauttelua.

Olin iloinen huomatessani Bostoninterrieri-foorumilta, että meitä bostoneitakin huomioidaan vappuna. Kyllä silloin on varmasti tärkeä tyyppi, kun saa kuvansa vappupalloon!

Toukokuun ensimmäinen päivä oli kuin kesä ihanimmillaan. Takapihallamme kukkii massoittain balkaninvuokkoja. Ne ovat niin innokkaita, että ovat levinneet kukkapenkistä nurmikollekin.

Me joimme kevään ensimmäiset aamukahvit pihalla. Linnut lauloivat puussa ja kaikenmaailman pörriäiset surisivat. Olen nyt syönyt kevään ensimmäisen kärpäseni ja saanut muurahaisenpureman takajalkani varpaiden väliin. Se oli ihan kamalaa. Kylläpä minä potkin ilmaa näyttävästi karistaakseni sen jalastani!

Maisa vietti arvatenkin koko viikonlopun Rehndahlin kotieläinpihalla. Hän pyysi isäntäväkeäni hakemaan hänet tallista saakka, jotta voisi näyttää näille uuden tulokkaan Rapen.

Heti parkkipaikan vierellä oli linnunpönttöjen rivitaloalue.

Kivestä oli maalattu kiukkuinen ötökkä.

Kallionreunaan rakennetussa aitauksessa asusteli vuohia ja vuokipukki.

Hevostallissa isäntäpariani odotti hellyyttävä näky. Siellä pilttuun oljilla istui Maisa pieni kili sylissään. Kili on Rape, ja se on minuakin pienempi. Se näykki hellästi Maisan takinhihaa ja Maisa antoi sen imeä omaa sormeaan. Maassa oli myös tuttipullo Rapea varten. Siihen laitetaan kuulemma puolet täysmaitoa ja puolet äidinmaidonkorviketta. Eikös vaan ole suloista!

Minulle alkava viikko on siinä mielessä hikinen, että olen tarkkailun alainen. Se johtuu siitä eteisen ovenkarmista, arvaan kyllä. Mitään en voi luvata, ikävä kyllä. Saas nähdä, mitä tästä oikein seuraa...