Uusi aika, mennyt aika

Almanakasta katsottuna ollaan vielä kesässä, mutta ilma on ollut surkea. Heti koululaisten palattua kouluihin, alkoi ilmassa olla syksyn merkkejä. Kesäsandaalit on saatu laittaa takaisin varastoon väistämättä lähestyvän syksyn ja talven ajaksi. Tällainen talvivarustelu saa minutkin kaipaamaan lämpöä ja mukavuutta. Minun onneni onkin se, että Maisa on kohtalaisen laiska petaaja. Se antaa minulle mahdollisuuden kaivautua lämpimän peiton suojiin. Mmm, tämä on nautintoa.

Tälla viikolla aukesi emäntäni uusi työpaikka. Kaikki on siellä niin kiiltävää ja uutuuden raikasta. Se, joka katsoi torstain pääuutiset, saattoi nähdä emäntäni pomon ja hänen kolleegansa puhuvan. 

Emäntäni sai tehtäväkseen esitellä uutta työpaikkaansa kaupungin perusturvajohtajalle. Kaupunginjohtajan avajaispuheen ajan emäntäni vaani lähellä seisovaa perusturvajohtajaa lyöttäytyäkseen hänen seuraansa ja toimittaakseen annetun tehtävän.

Puheen päätyttyä perusturvajohtaja lähti viilettämään halki ihmismassojen, ja emäntäni kadotti hänet. Sinä päivänä alueella kävi 15 000 ihmistä, näiden joukosta perusturvajohtajaa oli mahdoton löytää. Sinne hän upposti muiden pälvikaljuisten sekaan, vaikka hänet olisi pitänyt havaita kirkkaasta oranssista kravatistaan. Emäntäni ei auttanut kuin tunnustaa pomolleen epäonnistuneensa surkeasti tehtävässä.

Yhteiset odotustilat kirjaston kanssa.

Vaunuparkki: näillä lukoilla kiinnitetään vaunut kaiteeseen.

Seinään kiinnitetyt lelut auttavat pitämään käytäviä siisteinä.

Avajaispäivänä isäntäväkeni kummityttö Eve tuli äiteineen tutustumaan tiloihin. Eve toimi koetestaajana rämiseville ja koliseville seinäleluille. Lopuksi emäntäni vielä mittasi ja punnitsi tytön. Täytyyhän siitä nyt jotain hyötyä olla, että kummi on neuvolassa töissä!

Emäntäni sai viimein valmiiksi neuleet Evelle. Mutta voi noita mittasuhteita!

Avajaisten jälkeen emäntäni lähti työporukan kanssa juhlistamaan suurta päivää. Alakertaan oli avattu paljon uusia ravintoloita. Kohteeksi valittiin pihviravintola. Tässä ravintolassa tarjoilija piti heille luennon erilaisista lihoista ja erilaisista ruhon osista. Ruokalistasta porukka näki, että paikka oli varsin kallis. Kallein liha-annos oli 89€, ja tämä on totta. Niinpä köyhän emäntäni oli tyydyttävä talon hampurilaiseen, vaikka olihan sen hampurilaisenkin pihvi tehty kokolihasta.

Aiemmin kerroinkin teille, että kirsikoita tuli tänä vuonna paljon. Viikonloppuna oli kerättävä loputkin, sillä paksuperäiset ja ahneet harakat kyttäsivät kirsikoitamme silmät sinisinä kiiluen. Ja hyviähän kirsikat olivat välipalalla jugurtin päälle laitettuna, hunajahuntu päällään. Tai enhän minä mitään saanut. Olisinpa saanut edes nuolla lautasen.

Viikonloppuna sade pieksi ikkunoitamme niin, että jopa Simo heräsi sitä ihmettelemään. Ja teinithän eivät herää edes maailmansotaan. Se kertokoon teille sateen voimasta. 

Välillä myös aurinko näyttäytyi. Se paistoikin kesäisen lämpimästi ja lämpömittari nousi kahteenkymmeneen. Se sai kaikki leppäkertut liikkeelle. Niitä oli todella paljon, ja ne olivat aivan villeinä toisiinsa. Ettäs kehtaatte, keskellä meidän pihaamme!

Minä olen edelleen todella leikinnälkäinen. Kesäheilallani Karvisella ei ole enää silmiä eikä korvia. Sama kohtalo on ollut myös rakkaalla ponillani. Nyt ponilta pursuaa sisuskalut kaulasta, joten meidän on tullut aika erota lopullisesti.

Ja mitä lopullisuuteen tulee, emäntäni on tullut aika tajuta, ettei hänen isäänsä enää ole. Papan kuvaa pidettiin olohuoneen pöydällä siinä tarkoituksessa, että perhe alkaisi uskoa papan elämän päättyneen. Nyt kuva on siirretty lipaston päälle Manu-papan seuraksi. Emäntäni on turha katsella ihmisjoukkoja, josko pappa kuitenkin tulisi jostain vastaan. Ei hän enää tule. Todisteena siitä Kesäkaupungin hautausmaalle on ilmestynyt metallilaatta, jossa lukee papan nimi.