Pikkujouluheila

Luoja ei tunnu nyt osaavan päättää, ollako talvikelit vai kesäkelit, myrskyä vai tyyntä. Suomen 99. itsenäisyyspäivänä sää oli rapsakka, ja paljas maa oli huurteessa. Silmäätekevät valmistautuivat Linnan juhliin, mutta minä poseerasin lähikallioilla auringon laskiessa länteen.

Lämpötilojen vaihdellessa myös maisema vaihtuu. Täällä etelässä ei nykyisin ole kovin lumisia talvia, ja joulunakin saattaa nurmikko viheriöidä. Nyt näyttää kuitenkin melkein varhaiselta keväältä. Silloinhan päivät ovat lämpimiä ja yöt kylmiä, ja sulamisvesistä muodostuu jääpuikkoja. Tällaista taidetta luonto tarjoaa näin paria viikkoa ennen joulua.

Kalenterin lisäksi myös eräs muu asia muistuttaa lähestyvästä joulusta. Meille ostetaan nyt melkein joka kauppareissulla piparitaikinaa. Eikä sitä suinkaan paisteta, vaan paloitellaan pötköiksi, joita sitten otetaan pakkasesta yksitellen raakana herkkuna syötäväksi. Eikös olekin originelliä!

Viikonloppuna Maisa oli hevostallin pikkujouluissa. Kun minä palasin päiväkävelyltä, minua odotti ihana ylätys. Maisa oli tuonut minulle uuden heilan pikkujouluista. Onhan sellaisesta kuultu kautta historian, että pikkujouluista tarttuu takinliepeeseen heila, mutta nyt se tapahtui minulle. Meitä yhdistää karvan väritys ja terhakat korvat. Eksoottista on, että hän puhuu vierasta kieltä, ja kuiskaa lempeästi hönkäisten "ammuu". 

Riepottelin aluksi uutta rakastani innokkaasti, mutta vein sitten hänet omaan petiini, jotta maailma olisi vain meille kahdelle. Dramatiikalta ei voitu välttyä, sillä aiempi rakkaani, leopardi, mökötti lelukorissani. Kyllä minulla kuitenkin riittää rakkautta kummallekin annettavaksi, ja onhan kainaloitakin yksi kummallekin.

Alkuviikosta Helsingissä piipahti maailmantähtönen Saara Aalto. Isäntäparini on seurannut hänen taivaltaan brittiläisessä lauluohjelmassa askel askeleelta. Tänä iltana jännitys huipentuu, kun voittaja selviää. Voiko suomalainen voittaa tämän kilpailun, vai onko hän ikuinen kakkonen? Minä seuraan jännitystä ja huumaa omasta pedistäni käsin. Se on jo minun nukkuma-aikaani. Tänään minulla on vieressäni joku, johon käpertyä.