Joululauluista kesäillan valssiin

Viimein tuli jouluviikko. Maailma tuntee joulun lapsen, Jeesuksen, mutta meidän perheessämme joulun lapsi on Simo. 17v sitten tähän perheeseen syntyi toinen poika viisi päivä ennen joulua. Monien vuosien ajan hänen syntymäpäiväänsä vietettiin ensimmäisenä adventtina, jottei juhlinta sekottuisi jouluun. Nyt isona ihmisenä joulun läheisyys ei haittaa Simon juhlintaa.

Tänäkin vuonna perhe juhli Simoa ravintolassa, ja jatkoi kotona kakun syömisellä. Lahjaksi Simo oli toivonut rannekelloa. Tämä nuorukainen ymmärtää hyvännäköisten asioiden päälle. Hän onkin sanonut, että lukion käytävillä on jatkuvasti menossa muotinäytös. Nyt hän voi osallistua siihen muodikkaan kellonsa kanssa. "Onko tukka hyvin, näkyykö kello?" Siinä nyky-lukiopojan ulkonäön kriteerit.

Simo toivoi suklaakakkua, se on tehty isotäti-Rapan ohjeella

Aiempina vuosina jouluviikko aiheutti levottomuutta perheen lapsissa, kun he yrittivät etsiä lahjakätköjä. Tänä vuonna se olin minä lyttänällä nokallani etsimässä lahjoja. Sitten, kun löysin ne, jäin äänekkäästi nuuskuttamaan. Sitten minut häädettiin aina pois. Nämä ihmiset luulevat, etten minä ymmärrä lahjoista ja kätköistä mitään.

Aatonaattona mummit tulivat meille joulunviettoon. Riitta-mummin vastuualueeksi annettiin mm. kinkku. Hän selvisi kinkunlaitosta mestarillisesti; minähän tietysti kuljin kintereillä avustamassa. Täytyyhän laaduntarkastuksen toimia joulunakin.

Aattona lahjapaketteja kertyi kuusen alle sillä aikaa, kun emäntäni ja mummit olivat joulukirkossa ja sen jälkeen vielä hautausmaalla isäntäni ja Simo mukanaan. Atte jakoi lahjat tänä vuonna, ja sitten ne avattin vuorotellen toisten ihastellessa.

Minun paketeistani paljastui mm. farkkuluut. Ne olivat entiset farkunlahkeet, sisällään muutama naksu ja päät soluiksi sidottuina.

Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä lahjoihinsa. Emäntääni ilahdutti eniten se, että ensimmäistä kertaa perheen kasvavat lapset olivat ostaneet toisilleen lahjat. Ja niin kuin he riitelevät arjessa! Joulu paljasti kuitenkin heidän hempeän puolensa.

Lahjapaketeista paljastui paljon suklaata, sekä yllättävät mukit. Emännän muki vaihtoi väriä lämpimän juoman vaikutuksesta. Isännän muki taas toimi pattereilla ja sekoitti sisällään olleen juoman ja teki maidosta vaahtoa.

Jouluaika oli rauhallista, kun kenelläkään ei ollut menoa minnekään. Sitten sitä istuttiin sohvalla ja minä sain nauttia ihmisten lämmöstä ihan fyysisesti.

Joulukuusi koristaa kotia vielä hetken. Vaikka vuosi vaihtuu vasta viikon päästä, on joulu kuitenkin eräällä lailla vedenjakaja talvessa. Vielä junapysäkille lähtiessä Riitta-mummin mielessä soi joululaulut, mutta pysäkillä jo kesäillan valssi. Aurinko paistoi, taivaalla näkyi sinistä pitkästä aikaa. Vielä hetki kuusen tuomaa tunnelmaa, sitten suunnataan katseet kohti uutta vuotta ja tulevaa kesää.