Jäähyväiset teille

Hyvät uskolliset lukijani, minulla on ollut menneellä viikolla terveyshuolia. Isäntäväkeni lepsuiltua punkkilääkkeen laitossa minusta löytyy punkkeja tuon tuostakin. Se ällöttää koko perhettä; minua lähinnä ällöttää se jatkuva turkkini kuniminen, mitä punkin löytyminen edellyttää. 

Tällä viikolla sohvalta löytyi näivettynyt, mutta isoksi itsensä syönyt punkki, jonka toinen pää taitaa sijaita ihossani tuntuvan patin sisällä. Asia on kuitenkin niin, etten minä voi rajoittaa heinikossa kulkua ja muilta koirilta tulleiden viestien nuuhkimista. Eihän sellainen olisi koira eikä mikään!Muutenkin luulevat minua kadulla joskus kissaksi, lapset erityisesti.

Uuh, miten huono olo.

Tämän punkkitilanteen lisäksi minä ripuloin ja oksentelen. Se on aika tavallista minulla kesäaikaan, mutta kylläpä se onkin ankeaa. Ruoka ei maistu, ja kun maistuukin, ei isäntäväkeni uskalla antaa minulle tavanomaista annostani.

Sunnuntaina aamulenkin jälkeen isäntäni kävikin keittämään minulle riisipuuroa muun ruoan sekaan laitettavaksi. Tarkoitus on, että riisin tärkkelys alkaisi sakeuttaa vatsani sisältöä. Voitte itse todeta, ettei mistään herkkuateriasta ole kysymys.

Gurmeeta vai karmeeta?

Kyllä minä olen muutoin ollut oma itseni, mutta läheisyys on nyt erityisen tärkeää. Haluan kyhnyttää ihmisen kyljessä, jos vain lämmin kylki on saatavana. Ja viikonloppunahan oli.

Metsälenkillä emäntäni kiitteli minua hidastuneesta tahdistani. Nyt toipilaana ollessani kuljin metsässä sillä tapaa rauhallisesti, kuin hyvinkasvatetut koirat normaalisti kulkevat. Liekö ollut tästä johtuvaa, mutta emäntäni ehti nyt paremmin silmäillä maastoa, ja sieniäkin alkoi näkyä. Kylläpä koiran kakkapussit ovat monikäytöisiä!

Maisa on aloittanut lehdenjakotyönsä innokkaasti. Oma raha houkuttelee kovasti. Tarkoituksena on avata hänelle uusi tili, jonne palkkarahat voidaan suunnata. Tälle tilille on myös tarkoitus hankkia pankkikortti, jotta tyttö pääsee harjoittelemaan rahankäyttöä. Alkuperäisellä tilillä säilytetään mm. lahja- ja kuukausirahoja häneltä itseltään suojassa. 

Lajittelua

Tauon paikka, silloinhan ehtisi leikkiäkin...

Kuulkaahan hyvät ystävät, luulen että meidän yhteinen taipaleemme on tullut päätökseensä. Tänä aikana kirjoitin yhteensä 175 kirjoitusta, joista tämä on viimeinen.

Haluan kiittää teitä, uskolliset lukijani, minun ja perheen elämän seuraamisesta. Tänä aikana minä olen kasvanut pennusta aikuiseksi ja vakiinnuttanut paikkani perheenjäsenteni sydämissä. Perheen lapset ovat kasvaneet; joku teinistä nuoreksi aikuiseksi, joku huolettomasta koululaisesta murrosikäiseksi ja joku tässä välissä autokouluilevaksi abiturientiksi. Perhepiirissä on koettu rajatonta iloa ja riipivää surua. Virren sanoin: "Onni täällä vaihtelee". 

Jääkää siis hyvästi, perheeni ystävät ja sukulaiset. Iloitkaa onnen hetkistä, surkaa yhdessä surun sattuessa kohdalle. Olkaa toistenne lähellä ja katsokaa lempeästi, silloinkin kun sopisia sanoja ei löydy.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen koira on blogin arvoinen.

Rakkain terveisin,
Beni

Arki alkaa armollisesti.

Paluu arkeen tapahtui tällä viikolla, kun viimeisinkin lomailija palasi töihin. Rehellisesti sanottuna ensimmäinen viikko oli minulle armelias, sillä työläisille osui vapaapäiviä myös arkipäiviin. Lisäksi Simolla on abivuonnaan myös arkivapaa, jolloin hän opiskelee kotoa käsin. 

Kovasti tuntuu tuon abin koulunkäynti silti kiihtyvän, sillä tänä viikonloppuna hän on tehnyt kirjoitelmia sekä espanjaksi että englanniksi. Ja autokoulukin on alkamassa.

Perjantaina tuli 50v Riitta-mummin ja Eero-papan häistä. Morsian vietti päivää maan päällä, sulhanen pilven päällä. Häävieraita kävi sentään ainakin kaksi, ja saivat "juhlamaljat" käteensä. Tosin kumpikaan näistä vieraista ei ollut edes syntynyt noiden häiden aikaan.

Maisa yllätti perheeni aktiivisuudellaan ja oma-aloitteisuudellaan hankkimalla itselleen työn lehdenjakajana. Hän piti koko suunnitelman salassa, kunnes saattoi kertoa suunnitelman onnistumisesta. Isäntäväkeni on pökertyä onnesta! 

Ovellemme ilmestyy nyt kahdesti viikossa pinkka ilmaisjakelulehtiä, jotka Maisan tulee lajitella nippuihin ja jakaa alueen postiluukkuihin ja -laatikoihin. Sitten tekstiviestillä kuittaus tehdystä työstä, ja homma on siltä erää valmis.

Aurinko on näyttäytynyt niukasti tämän kesän aikana. Näin elokuussa se näyttäytyy harvoin, ja on siksi niin haluttu lämmön lähde minulle. Se tarkoittaa sitä, että minun on kuljeskeltava ympäri kotia saadakseni edes tilkan tuota lämpöä.

Oih, onhan täällä tilkka auringonsäteitä.

Voi, nyt se siirty taas tänne.

Syksyn alku kutsuu minua ja emäntääni taas metsään. Emäntäni otti kunnianhimoiseksi suunnitelmaksi lähteä sunnuntaina lähimetsään minun ja kameran kanssa aikeina löytää mustikkaa ja sieniä.

Tosiasiassa minä tärvelin suunnitelman juoksentelemalla hysteerisenä mustikkapuskasta toiseen. Se oli siinä mielessä arveluttavaa, että vielä eilen minä ripuloin ja oksentelin. Mitä mahtavat tehdä mustikat toipuvalle vatsalleni.

Sunnuntaina perhe kokoontui ruokapöytään. Atte osallistui myös. Hän kertoili, millainen tutustumispäivä uuteen kouluun oli ollut. Näin on elämä pyörähtänyt taas yhden pykälän eteenpäin. Lapsistahan sen kuulemma huomaa, elämän eteenpäin menemisen.

Perhe tapaa serkkuni

Kesän viimeinen yhteinen lomaviikko aloitettiin Kesäkaupungissa. Kävi selväksi, ettei kesä saapunut kaupunkiin ollenkaan noiden vierailuiden aikana. Mistä emäntäni saa nyt nostalgian aineksia talvea varten?

Minä sain kuitenkin lomaostoksen, kumisen frisbeen. Sitä heiteltiin Kesäkaupungin kirkon valleilla, kunnes minulla meni innostus yli ymmärryksen. En vielä ehtinyt tutustua leluuni, kun sitä jo alettiin heitellä eli minun silmin härnätä sillä minua. Minä juoksin aivan raivopäisenä leluni perässä sen lentäessä kirkon vallien välissä. 

Kävi lopulta niin, että innostuksen tuoksinassa minä purin kieleeni, ja verta valui nurmikolle ja minun kinttujeni valkoisiin osiin. Se näytti niin kamalalta ja minun menoni niin tolkuttomalta, että lelu otettiin minulta pois ja rauhoittuminen saattoi alkaa. 

Nämä ihmiset eivät ymmärrä, että minun pitää kunnon terrierin tapaan "tappaa" eli riepotella uusi lelu ennenkuin voin suhtautua siihen maltillisesti. Enkä kyllä aina pysty silloinkaan...

Sukulaisten luona lomaillessa sitä törmää vallan yllättäviin asioihin. Olettehan nähneet, että emäntäni vaatekaapista löytyy keksipaketti, joka on siellä teiniahmateilta piilossa nautinnollisia aamukahveja odottamassa.

Mutta mitä löytyikään Eeva-mummin kaapista! Tämä mummo laittaa kyllä paremmaksi. Kuulemma asia on hänen ja Nukkumatin välinen, eikä sille tule julkisesti naureskella.

No jo on markkinat!

Nyt kun mansikat on pakkasessa ja mustikoita 8l kerättynä, siirtyi emäntäni katse kirsikkapuuhun. Asiassa auttoi myös alueella kiertelevät lintuparvet, jotka etsivät syötäviä marjoja. Emäntäni kiirehti keräämään puun tyhjäksi, saalis jäi tänä vuonna yhteen kupilliseen.

Suunnitelmissa oli tehdä sosetta jugurtin kanssa syötäväksi, mutta Riitta-mummin toiveissa olikin likööri. Viime joulunahan meillä nautittiin likööriä oman pihan kirsikoista tehtynä. Emäntäni voihkii tietäessään likööriin kuluvan sokerin määrän. 

Saakohan likööriä tehtyä karppisokerista? Tämä taitaa olla teille vieras tuote, mutta se on sokeriton sokeri, jota ostetaan ihan Prismasta. Tuleekohan tästä koe-erä...

Pihastamme löytyy nyt monenlaista elämää.

Sitten tuli se perheeni odottama päivä, kun he menivät tapaamaan serkkuani Kalevia. Hän on nyt 12vk ikäinen, ja perheensä esikoinen. Kalevi painaa nyt 6kg ja on vartaloltaan yhtä tasapaksu kuin emäntäni kesän jäljiltä. Pennun tunnusmerkkeinä hänellä on tavattoman suuret tassut ja aivan valtaisat korvat. Niillä korvilla pääsee varmasti lentoon! 

Muiden pentujen tapaan Kalevi oli osoittaunut aikamoiseksi riiviöksi. Kaikilla koiranpennuilla on terävät hampaat, niin myös tällä. Ikeniä varmasti myös kutittaa, sillä pian alkavat vauva-hampaat vaihtua pysyvämpiin.

Muiden koiranpentujen tapaan Kalevi väsyi äkkiä. Siitä sitten vaan ketarat suoraksi ja nokosille. Unta riitti muutamaksi hetkeksi, sitten leikki jatkui taas.

Lauantaina nousi myrsky, josta sai osansa miltei koko Etelä-Suomi. Perheeni jännitti, miten minä reagoin. Mutta minä pidin pääni kylmänä enkä vapissut ollenkaan. Seuraava mielenrauhan koitos on sitten uutenavuonna.

Niin taitaa olla tämä kesä valmiiksi taputeltu. Yhteenvetona voidaan sanoa, että olemme lököilleet ja olleet yhdessä perheen ja suvun kanssa. Voimia on nyt kerätty, ovenkarmit varokaa!

Sukujuhlia ja sadekeliä

Tämä on Simon huumoria: Aloha!

Viikko kesäkaupungissa uuvutti meidät, ja toipuminen alkoi kodin tutuissa kuvioissa. Mustikka-aika alkoi, ja emäntäni painui metsään muutamana päivänä peräkkäin. Ei hän mikään ihmeellinen martta ole, mutta muutamia litroja on kuitenkin pakastettuna.

Toisin kävi kuulemma Riitta-mummille, joka meni mustikkaan, huomasi tutun paikan muuttuneen raivauksen myötä, melkein eksyi ja löysi kolme mustikkaa. Emäntääni nauratti ajatus, että mummi meni kolmeen mustikkaan!

Galaktobourekon ohje ja sulamassa oleva filorulla.

Kerroinkin teille aiemmin, että emäntäni kreikkalaiset asiakkaat saivat kaksoset, ja palkaksi raskausajan seurannasta he toivat emännälleni kreikkalaista leivonnaista. Myöhemmin he toivat vielä ohjeen tuon leivonnaisen tekemiseen.

Sitruunainen mannapuuro filotaikinassa: vuokaan taputeltuna ja yksittäisinä rullina.

Kyseessä oli kreikkalainen galaktoboureko, sitruunainen mannapuuro käärittynä filotaikinaan. Niinpä aloitettiin valmistelut: siirapin keitto, puuron teko ja filotaikinan valmistelu. Filotaikinaa myydään pakastettuna rullana. Vaan kylläpä se oli ohutta.

Edelliset paistettuna ja siirapin imeydyttyä.

Niin valmistuivat kreikan herkut, ja olivat ihan uskottavia. Vaan se sokerin ja rasvan määrä! Olisi ollut parempi olla tietämättä kaikkea, mitä tämän valmistamiseen tarvittiin. 

 Naapurustoomme on muuttanut paljon uusia asukkaita. Taas yhdet naapurit olivat laittaneet kämppänsä myyntiin. Kun isäntäväkeni sitten ihmetteli myynti-ilmoitusta netistä, he saivat huomata naapurin lisänneen ilmoitukseensa kuvan pihan yhteisestä kukkapenkistä, jonka isäntäväkeni on perustanut aiemman naapurin kanssa ja kitkee vielä nykyisinkin. Emäntääni tämä kismitti erityisesti, että naapuri myy kotiaan ja somistaa ilmoitusta hänen ylläpitämällään kukkapenkillä. Ei taida irrota provisiota myyntihinnasta...

Sitten alkoi kesän toinen reissu Kesäkaupunkiin. matkaan lähtivät Maisa, Atte, minä ja emäntäni. Koko ajomatkan, halki eteläisen Suomen, vettä satoi kaatamalla. Perille saavuttua keli vaikutti lohduttomalta.

Ulkoilu ja kaupunkiin tutustuminen ei tullut kyseeseen. Atte teki ratkaisunsa, puki Aino-tossut jalkaansa ja lähti alakerran kuntosalille "rankaisemaan rautaa". Miten suloinen yhdistelmä se olikaan, Aino-tossut ja nuorenmiehen karvaiset kintut.

Hetkittäin keli parani, ja minäkin pääsin rantaan. Valkoposkihanhet ovat tänäkin kesänä kirvoittaneet ihmisiä yleisönosastokirjoituksiin, sillä ihmiset ovat kyllästyneet tulosteisiin, jotka sotkevat nurmikot. Ja pakko sanoa, että pelkään joutuvani myös syytettyjen listalle, niin samankokoisia hanhentulosteet ovat pienen koiran tulosteisiin verraten. Ja minun tulosteeni kerätään sentään pussitettuna roskikseen!

Senkin hanhet!

Koimme emäntäni kanssa myös tunnelmallisia hetkiä ilta-auringon laskiessa ja ilman tyyntyessä. Miten runollisia kuvia Saimaalta saakaan.

Viikonloppuna emäntäni lähti äitinsä kanssa mummin sukulaisen kesäjuhliin. Siellä olikin aikamoinen määrä läheisiä ja kaukaisempia sukulaisia. Joukkoon mahtui monenlaisia persoonia. 

Oli lauluesityksiä, lohisoppaa ja snapsinjuontia. Ihan kaikilla eivät tekohampaat pysyneet paikoillaan, ja emäntäni kaatoi onnittelumaljansa pellavaliinalle. Esiintyjä lauloi mikrofoniin niin läheltä, että Riitta-mummi arveli läheisen hautausmaan vainajien heräävän! 

Mummin luona jatkettiin lököilyä. Lattialla olevat pedit osoittautuivat elintärkeiksi mielenterveydelleni, sillä keskiyöllä alkoi valtava pauke remufestivaalien kunniaksi. Minä pelästyin pahan kerran, sillä luulin itänaapurin saapuvat voimalla. Näinhän on aiemmin kuulemma käynyt täälläkin päin.

Kävin mummin ja emäntäni kanssa pitkällä kävelyllä. Mummi pyysi saada taluttaa minua. Se osoittautuikin aika haasteelliseksi, sillä minä en ole kovin hyvin koulutettu koira. Minä poukkoilin välin vasempaan, välin oikeaan laitaan kävelytiellä. Emäntäni pelkäsi jatkuvasti, että takaa tulee pyöräilijä, jonka minä kamppaan. Ne etuhampaat joutuisi näet emäntäni maksamaan. 

Kun Atte lähti takaisin kotiin, toi juna isäntäni ja Simon luoksemme. Sitten me olimme taas yhdessä ja nujusimme sydämen kyllyydestä. Minä olin onnellinen.

Tältä näyttää onnellinen koira.