Elämyksiä monille aisteille

Elämä alkaa asettua uusille raiteille Aten muuton jälkeen. Nykyajassa on kivaa tuo elektroniikka, joka pitää ihmiset yhteydessä toisiinsa. Meidänkin perheellä on puhelimissa yhteinen ryhmä, jonka kautta ryhmään lähetetty viesti näkyy kaikilla perheenjäsenillä. Vaikkei Atte enää asukkaan saman katon alla, ottaa hän silti ajoittain kantaa perheen juttuihin. Siten hän on henkisesti yhä samoissa porukoissa.

Ehkä huomaatte kuvasta, että olen saanut uuden pedin. En ole ottanut sitä aivan varauksetta vastaan. Jos aurinko paistaa siihen, voin toki lepäillä lämpimässä pesässä lämpimistä säteistä nauttien. Yöt vietän vielä mielenosoituksellisesti sohvalla tai nojatuolissani.

Mainostajat ovat viimein havahtuneet siihen, että kodeissa on muitakin kuluttajia kuin ihmiset. Meille lemmikeillekin on alkanut tulla omaa postia. Tässä postissa on parasta se, että se on niin maukasta, ei pelkkiä kuivia kirjaimia.

Minä en ole niin tarkka noista eläinlajikohtaisista ruoista, joten emäntäni laittoi minun kuppiini Shebaa. Se olikin valtavan hyvää, miau! Jos totta puhutaan, niin siitä meni vatsa kyllä hieman löysälle. Miten misuliinien vatsa kestää Shebaa...

Koirille on puruluut, mutta kissoille vain tällaisia hammasnaksuja. Aika säälittävää, mutta meniväthän nuokin toki.

Kun kissanruoka oli syöty, minä en voinut mitenkään hyväksyä sen loppumista. Minä valitin asiasta emännälleni, ja aloin kaapia mattoa ruttuun painottaakseni vaatimusta. Silloin sain kyllä huutia keittiöstä, joten annoin asian olla.

Kevätkausi tulisi aloittaa punkkilääkkeellä. Minä olen jo saanut ensimmäisen satsin, joka riittää neljäksi viikoksi. Sitten lääke kirjattiin neuvolakorttiini, jotta pysymme ajantasalla lääkityksessä.
Haloo Tiksa Savitaipaleella, Bono Espoon Olarissa ja Reetu Espoon Laurinlahdessa, onkos teillä jo punkkilääkkeet otettuna?

Jouluna isäntäni sai lahjaksi liput Saara Aallon konserttiin Hartwall Areenalla. Se oli silloin hyvin ajankohtaista, sillä isäntäparini oli seurannut Saaran matkaa Britannian X-Factorissa. Lahja sisälsi konserttilippujen lisäksi treffit isäntäni valitsemassa seurassa.

Oli meille kaikille eduksi, että isäntäni valitsi treffiseuraksi juuri emäntäni. Ennen konserttia he ruokailivat helsinkiläisessä ravintolassa. Kuvassa näkyy alkupalat.

Hartwall Areenalla oli 13 500 katsojaa. Se oli aikamoinen määrä mylvintää, joka sellaisesta ihmisjoukosta lähtee. 

Sitten laulaja saapui paikalle tyylilleen uskollisesti, halki ilman tähtisumussa juosten (vaijerien varassa). Hän lauloi tunnetuimmat laulunsa ja esiintyi täysverisen divan tavoin luoden konsertistaan kokemuksen silmille ja korville. Hänen juttunsa olivat ehkä aavistuksen imeliä suomalaiseen jurnuun makuun, mutta sen hän teki aidosti omana itsenään. 

Tämän naisen tarina on hellyyttävä menestystarina: Suomessa hänelle ei löytynyt auttajia musiikin saralla, mutta Britanniassa hänet huomattiin. Miten ihanaa oli nähdä onnistumisen tuomat ilmeet laulajan kasvoilla. Ja se hänen puhdas laulunsa, se kuulosti upealta isossa tilassa kovalla äänellä. 

Lavalle nousi myös X-Factorin oikea voittaja, Matt Terry. Mitä upeaa duettoa kuultiinkaan Saaralta Mattin, Michael Monroen, siskonsa Suvin ja Teemu Roivaisen kanssa!

Saara ja Matt Terry

Koti: siellä asuvat ihmiset, jotka rakastavat sinua

Pääsiäinen tuo perheelleni pitkät vapaat. Se onkin ihanaa, että ei tarvitse alkaa heti surra viikonlopun loppumista. Nyt on lammas uunissa, ja paistin viiltoihin piilotettu valkosipulinkynsiä. Voimme alkaa odottaa uunista pian leijailevaa tuoksua, joka vie taivaisiin. Lihaa ei minulle taida riittää, mutta aion nauttia jo tuoksusta. Nuuh, ihanaa!