Keskikesän juhlaa perinteisesti

Odotettu keskikesä on saapunut. Luonto on kukkeimmillaan, ja minä joudun iltalenkeillä istua poseeraamassa mitä ihmeellisimpien puskien keskellä. Minulla olisi muita kiireitä, kuten jalan nostelu puskaan, hajuviestien tulkitseminen ja heinänsyönti, mutta niin vain minun on asetuttava vaikkapa mansikankukkien keskelle hymyilemään. Sellainen ei ole koiralle luontaista, minä yritän sanoa.

Lavastettu

Juuri kesän kukkeudesta johtuen on kotona käyty jo useampi erä hiostusta Maisan ja aikuisten välillä. Kunnassamme on jo vuosien ajan ollut tapana, että 8.lk:lle menijät tekevät herbarion opettajan listaamista kasveista. Tämä on sitä samaa touhua, jota monet lukijani ovat tehneet aikanaan, prässäileet kasveja paperin välissä.

Nykyisin kaikki on kuitenkin erilaista, ja tämäkin tehtävä tehdään valokuvia ottamalla. Asian nimi onkin nyt digiherbario. Saman ovat tehneet aikanaan myös isoveljet Atte ja Simo. Tuolloin apuna oli Eero-pappa, jonka luontotietämyksellä saatiin pojille valmista. Simon herbarion valmistuttua emäntäni sanoi papalle, että hänen kannattaisi syödä vitamiineja, jotta jaksaa vielä yhden kierroksen Maisan kanssa. Niin vahvoja vitamiineja ei kuitenkaan koskaan löytynyt.

Nyt on valtaosa kasveista kuvattu, jäljelle jää vielä esittelykelpoisen kuvaston pykääminen. Ja Maisahan on tietysti jo kinunnut isältään palkintoa tehtävän saattamisesta hyvään alkuun.

Olen hieman vältellyt viimeaikoina kirjoittamasta eräästä kiusallisesta asiasta. Se on nimittäin ovenkarmian kunto. Ahdistus on ollut arkipäivinä sellaista luokkaa, että elokuuhun mennessä saatan saada reittini valmiiksi ulko-ovelle saakka. Siinä minä sitten istun jonain päivänä toivottamassa perheen tervetulleeksi työstä ja koulusta kotiin.

Hyi, lähikuva on tosi ruma!

Onneksi Maisa on ensi viikon kotona, niin voin pitää hieman lomaa karminpuremisesta.

Juhannusaattoa minä ja isäntäparini vietimme entisten naapuriemme luona. Näin on vietetty monet juhannukset ja uudet vuodetkin. Mekkoa päälle ja juhannuksen suosituin parfyymi esiin. Sehän on tietysti OFF.

Eau de OFF.

Tämän vuoden juhannusjuhlaan toi mausteensa se, että nämä entiset naapurimme olivat avioituneet muutamaa päivää aiemmin 14 vuoden seurustelun jälkeen. Sitä ei voi sanoa hätiköinniksi. Ehkä asiaa selittää se, että sulhanen on hämäläinen alkuaan.

Onnea, rakas hääpari!

Hääkakku oli marenkia.

Juhannusiltana lähdimme sitten isäntäparini ja näiden entisten naapuriemme kanssa lampsimaan kohti paikallista satamaa. Ilma oli ihmeen tyyni ja levollinen. Ilma oli todella kuin morsian, jos näin nyt saa tässä tilanteessa sanoa.

Sataman kuppilassa oli yhden sortin kansantaiteilija esiintymässä. Hän imitoi mm. Vesa-Matti Loiria. Lisää kansantaiteilijoita kuultiin, kun karaoke polkaistiin käyntiin. R-A-K-A-S, kulta kultasein...näin lauloi eräs juhlijoista, jonka emäntäni näkee aamuisin bussissa. Tavallisesti hänellä on siisti berberi ja voimakkaat pakkoliikkeet päällä. Nyt hän oli pukeutunut nahkapusakkaan ja parin promillen humalaan. Pakkoliikkeitä ei näkynyt.

Yök

Vaikuttaa siltä, että minä vietin juhannusta varsin perinteisin menoin. Olin veden äärellä, ympärillä juotiin juhlajuomia, kuulin epävireistä karaokelaulua, näin kokon, maistoin grillimakkaraa, yökkäilin puskassa ja matkustin taksilla kotiin. Miten monta juhannuksen tunnusmerkkiä teidän juhlintaanne kuului?

Se oli rankka ja jännittävä juhannus. Vielä seuraavana päivänäkin minä luulin näkeväni näkyjä. Näytti kuin kivelläkin olisi ollut kasvot. Ehkä se myöhäinen grillimakkara oli sittenkin liikaa. 

Huh, mikä juhannus!

Toivuin kuitenkin juhlinnasta, kuten kaikki muutkin. Kävelyllä tapasimme toisen koiraperheen, jonka emäntä oli aikanaan Maisan hoitajana päiväkodissa. Heidän perheeseensä oli tullut uusi jäsen, Hilma. Mielessäni alkoi soida vanha suomalainen rallatus "Niin kaanis oli ilima, mutta kaaniimpi oli Hilima".

Hilma 12vk

Meidän perheemme juhannusperinteisiin on kuulunut mansikkakakku jo vuosien ajan. Tässä isäntäni taidonnäyte tältä vuodelta. 

Kerätkäämme voimia, että jaksamme nauttia kesästä vielä pitkään. Luonto tarjoaa parastaan. Ja jouluun on vielä puoli vuotta aikaa. Nyt olisi hyvä aika tehdä vasta pakkaseen aatoksi...

Kalevi tulee sukuun

Meidän suvussamme on iloinen perheuutinen: minä saan serkun!
Lastemme serkku Marianne ja hänen kihlattunsa Jukka ovat saamassa ranskanbuldogin pennun muutaman viikon kuluttua. Sen nimeksi tulee Kalevi!

Minä innostuin tästä aivan valtavasti. Odotan kovasti, että Kalevi saapuu, ja saa ennenpitkää alkaa tavata muita koiria. Voi, monet kirmailut odottavat meitä aina siihen saakka, kunnes Kalevi tulee murrosikään. 

Murrosiässä monet pentuajan kavereistani ovat radikalisoituneet, eivätkä yhteiset leikit enää suju meiltä aikuistuneilta uroksilta. Mutta siihen saakka kaikki on meille mahdollista. Kun kerran serkkuja ollaan, saan varmasti kutsua häntä tuttavallisesti Kaleksi!

Serkkuni Kalevi, saanko esitellä.

Emäntäni työpaikassa on vauvauutisia jatkuvasti. Menneellä viikolla kiinalainen isä ja mummo tulivat hänen luokseen 11vrk ikäisen vauvan kanssa. Isälle tuli työpuhelu, ja hän poistui käytävään puhumaan. Emäntäni jäi huoneeseen vauvan ja mummon kanssa, ja oli aika ymmällään, kun kiina ei häneltä suju. Sitten hän alkoi tutkia ja herätellä vauvaa, ja sanoi:"Ni hau". Tämä tarkoittaa kiinaksi hyvää päivää. Ne sanat olivat jäänmurtaja tuossa tilanteessa, ja kiinalaismummo puhkesi äänekkääseen paapatukseen. Nämä sanat emäntäni oli oppinut Pikku Kakkosesta!

Kreikkalaiseen perheeseen oli syntynyt kaksoset. Heidän kohtaamiseensa emäntäni oli valmistautunut kyselemällä entiseltä naapuriltaan, kuinka kreikaksi onnitellaan isää ja äitiä. Niinpä heidän tullessaan, emäntäni kätteli vanhempia ja lausui ylpeänä: "Hronja pollaa mitera, hronja pollaa pateras". Palkaksi emännälleni ojennettiin kreikkalaisperheen mummon sinä aamuna tekemää piirakkaa kotona nautittavaksi. Se näytti olevan todella hyvää. Simo pyysi jopa kysymään ohjetta sen tekemiseksi.

Kreikkalainen piirakka.

Lauantai oli ihanan troppinen päivä. Vietimme sen aamusta asti pihalla. Aamukahvin juomisen lomassa emäntä piipahti sisällä huomatakseen palatessaan, että olin ryöstänyt hänen paikkansa.

Tässä perheessä yritetään vaalia edesmenneitten pappojen perinteitä, ja pitää heitä jutuissa. Näin minäkin ajattelin tässä tekeväni. Manu-papan perheessä sanottiin näet:"Joka perseensä nostaa, se paikkansa jättää". Se lienee jotain savolaista oikeudenmukaisuuskäytäntöä.

Oikeasti se oli hieman epämukavaa, mutta teeskentelin nukkuvaa.

Tämä ei vedonnut emäntäni huumorintajuun, vaikka hän itsekin saattaa sanoa juuri noin. Sen sijaan minä sain häädön poimulehtien juurelle. Aika nuivaa, sanon minä.

Isäntäväkeäni on alkanut nyppiä se, etten ole ottanut uutta petiä omakseni. Yöt nukun nykyisin tässä nojatuolissa. Kun emäntäni esti siihen pääsyn laittaen päiväpeittonsa siihen, minä kostin ramppaamalla kotia edestakaisin pitkin yötä. Siitä suivaantuneena emäntäni päätti, että tästä lähtien uutta petiäni pidetään nojatuolissa, kunnes hyväksyn sen. Tämä näky korventaa kenties isäntäni esteettistä silmää, mutta näin se nyt on. 

Ja taas tuli papan sanonta mieleen. Eero-pappaa huvitti, kun pöydällä oli pöytäliina ja sen päällä vielä tabletti lautasen alla. Hän kutsui tilannetta "suojaliinan suojaliina". Tässä on nyt samasta kysymys, peti pedin päällä. Ruotsalainen sanoisi "torta på torta".

Emäntäni saa sydämentykytystä elämästä murrosikäisten kanssa. Siksi hän ilahtui valtavasti, kun löysi Yle Areenasta ohjalman Teinipedot. Se on tehty luontodokumentin tapaan, ja kertoo teinipedon elämästä tämän yrittäessä aikuistua. Ohjelmassa kuvailtiin mm. teinipedon huonetta eli luolaa. Alla olevissa kuvissa näette meiltä löytyvät teinipedon luolat luonnollisessa olotilassaan.

Teinipetonaaraan huone, vaatteet ja meikit paljastavat sen.

Teinipetokoiraan huoneessa elektroniikka on rajattu kuvasta pois. Sen lisäksi tarvitaankin vain sänky.

Lämpimät kelit ovat tuoneet minulle vatsavaivoja. Talvemmalla harvoin oksennan, mutta nyt se aika on taas alkanut. Ulkona matkanteko pysähtyy tuon tuostakin, kun jään syömään heinää. Yritän sillä saada oksennuksen tulemaan oloani helpottamaan. Ja jos oksennus ei tulekaan, on seuraavana päivänä ankeat paikat puskaan kyykistyessä.  Taitaa heinänsyöntini olla tavallista koirien kesken, sillä eräs koiratuttava yllätti minut taannoin syömästä heinää, ja sanoi:" Ai Beni laiduntaa"! Olisi pitänyt hoksata vastata "ammuu".

Onko luonto mennyt sekaisin?

Viime viikon kirjoituksessa minä uhkailin ovenkarmeilla, kun pissivälit uhkasivat käydä luokattoman pitkiksi. Voin ylpeänä nyt sanoa, että ovenkarmeissa on vain aika pieni maaliton kohta. Arkiaamut minä selvisin hyvin, mutta isäntäni poistuminen kesken vapaapäivänsä oli minulle liikaa.

Herkkukori koiran tapaan.

Perhe oli varautunut pitkiin arkipäiviini järeällä aseella. Yllä näette herkkukorini. Onttoon palloon oli laitettu valtaosa aamupalastani, kongiin kinkkua, ruokapapanoita puruluun sisään ja loput papanoista kaadettiin korin pohjalle lelujen sekaan. Mitä sitä enempää voi tehdä!

Maisa on nyt kesäkuussa arkipäivät ratsastusleirillä avustajana, ihan kuin ratsastusleirin isosena. Yöt hänen kavereistaan koostuva tyttöporukka nukkuu laaman ja alpakoitten aitauksen yhteydessä olevassa pihamökissä. Kun yöllä menee ulkovessaan, kohtaa kuulemma laaman. Uskokaa tai älkää, mutta sen nimi on Dalai. Dalai Laama, tiedättehän!

Ei, älä mene!

Viime viikolla kyselin teiltä tulppaaneja vaivaavasta kaatumataudista. Nyt on enää viimeinen yhdeksästä vaaleasta tulppaanista pystyssä. Ja mikä kamalinta, tauti näyttää leviävän jättilaukkoihin. 

Rapa, Enni ja Päivi, apua! Tiedättekö oikeasti, mikä sipulikukkiamme oikein vaivaa?

Tämä alkaa olla kuin Agatha Christien "Eikä yksikään heistä pelastunut".

Viime aikoina on sieltä ja täältä kuulunut huolestuttavia uutisia. Tuntuu, kuin koko luonto olisi mennyt sekaisin. 

Ehkä muistatte, kun kerroin emäntäni työkaverin linnunpöntöstä, josta vakoiltiin sinitiaisparin vauvaonnea. Nyt sieltä kuuluu kamalaa. On tapahtunut jonkinlainen perhesurma: pesä on tyhjä, vain kaksi menehtynyttä poikasta näkyy kameraan. Eilen Lempi-äiti oli vielä nähty pesällä, nyt sekin on poissa. 

Mitä voi tapahtua pesälle, jonka suuaukko on vain 32mm. Tietääkö Repe tästä? Mahtuuko orava siitä? Eero-pappa olisi tiennyt, mutta häneltä ei nyt voi kysyä.

Lauantaina luimme Hesarista, kuinka kauris juoksenteli autokatoksen katolla Helsingin Katajanokalla, ja Vantaalla virtasi purossa kermaa. Mikä tätä maailmaa vaivaa?

Minun oli oikein tarkkaan katseltava luontoa pihallamme saadakseni varmuuden siitä, että jotain on vielä ennallaan. Ja niin näin hämähäkin verkkoa punomassa ja ampiaisen kukassa. Hetken aikaa jaksan taas uskoa kaiken olevan oikein.

Hesarissa oli vielä yksi yllätys. Näytti siltä, kuin Kultarannassa olisi ollut yövieraita, ja kollegani Lennu tietysti heidän välissään. Niin hulluja kuin maailmalla sattuukin, niin tätä jään vielä odottamaan.

Mitähän uutta alkava viikko tuo tullessaan. Jään jännityksellä odottamaan.

Ennuste kesäkuulle: pitkät pissivälit

Nyt on kesäkuu: välillä sataa räntää, sitten taas paistaa. Hesarissa vertailtiin säitä, ja huomattiin, että torstaina 1.6. oli kylmempää kuin jouluna 2015. Sinä vuonna meilläkin kukki mustikanvarvut sisällä maljakossa. Se on emäntäni huumoria se. 

Kun perheen lapset olivat pieniä, meillä laitettiin lumipalloja pakastimeen, ja heitettiin niitä elokuussa. Olivat olleet tosi jäisiä, kuulemma.

Onneksi on keksitty monia tapoja pidentää kasvukautta. Meillekin on nyt ostettu mansikoita nostattamaan kesätunnelmaa. Nämä mansikat kasvoivat kyllä Hollannissa, mutta niissä oli aivan oikea tuoksu ja makukin. Edellisissä mansikoissa ei ollut vielä makua ollenkaan, ne tulivatkin Espanjasta.

Emäntäni työkaveri perheineen on asentanut pihapiiriinsä lintupöntön ja vakoilukameran sinne. Nyt saamme kuulla työpaikan viestiringin kautta pöntön tapahtumista. Emäntäni innostui oitis, että meillekin hankittaisiin seuraavaksi kesäksi moinen kapistus. Miettikää, miten ihanaa olisi seurata punarinnan tai västäräkin pesimätouhuja! Isäntäni tyrmäsi aikeen samoin tein. Nyt täytyy siis saada pojista asennusapua ensi kevääksi.

Pöntön on ottanut omakseen sinitiaispariskunta, ja Lempi-rouva on muninut sinne 11 pienenpientä munaa. Tarvittiin pari viikkoa uutteraa hautomista, ja nyt ovat ensimmäiset alastomat sinitiaisenpoikaset kuoriutuneet. 

Perheellä on kova homma edessä, kun keksivät kaikille 11:lle nimet. Ja mistä ihmeestä voi tietää, miten monta tytönnimeä ja pojannimeä tarvitaankaan!

Tässä on tekniikkaa, joka olisi innostanut Eero-pappaa.

Kun kohdalle sattuu aurinkoinen päivä, on minulla hikiset oltavat. Silloin ei onnistu kuin melko lyhyet lenkit, sillä meillä lyttykuonoisilla on heikohko lämmönsäätelyjärjestelmä. Se sijaitsee koirilla kuonossa, ja lyhyeen kuonoon sitä mahtuu vain lyhyelle matkalle. Niinpä minun on läähätettävä auringonpaisteessa. Ihmiset sanovat, että minua hymyilyttää tuolloin.

Kylläpä on kuuma!

Tämä ei ole hyvä tulppaanivuosi. Meidän pihamme tulppaaneita vaivaa joku kaatumatauti. Kuvan vaaleita tulppaaneja nousi mullasta yhdeksän kappaletta, mutta vain viisi kukkaa aukesi. Varret katkesivat yksi toisensa perään ilman syytä. Joskus aikanaan tätä tapahtui, kun poikien jalkapallo osuin kukkapenkkiin. Nyt ei ole kyllä siitä kyse. Kuka tietää, mikä puutos tämä on?

Nyt on vuorossa lemmikit.

Köynnöshortensiat muodostavat viherseinän.

Koululaiset ovat nyt kesälomalla. Simo selvisi puheenpidosta ja sai stipendin parhaana espanjanopiskelijana. Maisa selvitti seiskaluokan, ja sai ihan hyviä numeroita panostukseen nähden. 

Kesäkuu alkaa sosiaalisesti ja huolenpidollisesti ankeana. Simo aloittaa kesätyöt hautausmaalla, ja lähtee jo kuuden junalla. Maisa taas on lähtenyt Rehndahlin kotieläinpihalle, ja viettää siellä kesäkuun arkipäivät melkein kokonaan. Minulle se tarkoittaa ennennäkemättömän pitkiä pissivälejä. 

Jos kerran hoito on sitä tasoa, että lemmikki joutuu olemaan yksin kotona luokattoman pitkiä aikoja, niin minun on varoitettava perhettä. Ennustan olohuoneesta päin tulevaa matalapaineen rintamaa, paikoittain ilmeneviä ahdistuksenpurkauksia, ja kohteena saattaa olla ovenkarmit. Muistakaa, että minä varoitin.