Onko luonto mennyt sekaisin?

Viime viikon kirjoituksessa minä uhkailin ovenkarmeilla, kun pissivälit uhkasivat käydä luokattoman pitkiksi. Voin ylpeänä nyt sanoa, että ovenkarmeissa on vain aika pieni maaliton kohta. Arkiaamut minä selvisin hyvin, mutta isäntäni poistuminen kesken vapaapäivänsä oli minulle liikaa.

Herkkukori koiran tapaan.

Perhe oli varautunut pitkiin arkipäiviini järeällä aseella. Yllä näette herkkukorini. Onttoon palloon oli laitettu valtaosa aamupalastani, kongiin kinkkua, ruokapapanoita puruluun sisään ja loput papanoista kaadettiin korin pohjalle lelujen sekaan. Mitä sitä enempää voi tehdä!

Maisa on nyt kesäkuussa arkipäivät ratsastusleirillä avustajana, ihan kuin ratsastusleirin isosena. Yöt hänen kavereistaan koostuva tyttöporukka nukkuu laaman ja alpakoitten aitauksen yhteydessä olevassa pihamökissä. Kun yöllä menee ulkovessaan, kohtaa kuulemma laaman. Uskokaa tai älkää, mutta sen nimi on Dalai. Dalai Laama, tiedättehän!

Ei, älä mene!

Viime viikolla kyselin teiltä tulppaaneja vaivaavasta kaatumataudista. Nyt on enää viimeinen yhdeksästä vaaleasta tulppaanista pystyssä. Ja mikä kamalinta, tauti näyttää leviävän jättilaukkoihin. 

Rapa, Enni ja Päivi, apua! Tiedättekö oikeasti, mikä sipulikukkiamme oikein vaivaa?

Tämä alkaa olla kuin Agatha Christien "Eikä yksikään heistä pelastunut".

Viime aikoina on sieltä ja täältä kuulunut huolestuttavia uutisia. Tuntuu, kuin koko luonto olisi mennyt sekaisin. 

Ehkä muistatte, kun kerroin emäntäni työkaverin linnunpöntöstä, josta vakoiltiin sinitiaisparin vauvaonnea. Nyt sieltä kuuluu kamalaa. On tapahtunut jonkinlainen perhesurma: pesä on tyhjä, vain kaksi menehtynyttä poikasta näkyy kameraan. Eilen Lempi-äiti oli vielä nähty pesällä, nyt sekin on poissa. 

Mitä voi tapahtua pesälle, jonka suuaukko on vain 32mm. Tietääkö Repe tästä? Mahtuuko orava siitä? Eero-pappa olisi tiennyt, mutta häneltä ei nyt voi kysyä.

Lauantaina luimme Hesarista, kuinka kauris juoksenteli autokatoksen katolla Helsingin Katajanokalla, ja Vantaalla virtasi purossa kermaa. Mikä tätä maailmaa vaivaa?

Minun oli oikein tarkkaan katseltava luontoa pihallamme saadakseni varmuuden siitä, että jotain on vielä ennallaan. Ja niin näin hämähäkin verkkoa punomassa ja ampiaisen kukassa. Hetken aikaa jaksan taas uskoa kaiken olevan oikein.

Hesarissa oli vielä yksi yllätys. Näytti siltä, kuin Kultarannassa olisi ollut yövieraita, ja kollegani Lennu tietysti heidän välissään. Niin hulluja kuin maailmalla sattuukin, niin tätä jään vielä odottamaan.

Mitähän uutta alkava viikko tuo tullessaan. Jään jännityksellä odottamaan.