Keskikesän juhlaa perinteisesti

Odotettu keskikesä on saapunut. Luonto on kukkeimmillaan, ja minä joudun iltalenkeillä istua poseeraamassa mitä ihmeellisimpien puskien keskellä. Minulla olisi muita kiireitä, kuten jalan nostelu puskaan, hajuviestien tulkitseminen ja heinänsyönti, mutta niin vain minun on asetuttava vaikkapa mansikankukkien keskelle hymyilemään. Sellainen ei ole koiralle luontaista, minä yritän sanoa.

Lavastettu

Juuri kesän kukkeudesta johtuen on kotona käyty jo useampi erä hiostusta Maisan ja aikuisten välillä. Kunnassamme on jo vuosien ajan ollut tapana, että 8.lk:lle menijät tekevät herbarion opettajan listaamista kasveista. Tämä on sitä samaa touhua, jota monet lukijani ovat tehneet aikanaan, prässäileet kasveja paperin välissä.

Nykyisin kaikki on kuitenkin erilaista, ja tämäkin tehtävä tehdään valokuvia ottamalla. Asian nimi onkin nyt digiherbario. Saman ovat tehneet aikanaan myös isoveljet Atte ja Simo. Tuolloin apuna oli Eero-pappa, jonka luontotietämyksellä saatiin pojille valmista. Simon herbarion valmistuttua emäntäni sanoi papalle, että hänen kannattaisi syödä vitamiineja, jotta jaksaa vielä yhden kierroksen Maisan kanssa. Niin vahvoja vitamiineja ei kuitenkaan koskaan löytynyt.

Nyt on valtaosa kasveista kuvattu, jäljelle jää vielä esittelykelpoisen kuvaston pykääminen. Ja Maisahan on tietysti jo kinunnut isältään palkintoa tehtävän saattamisesta hyvään alkuun.

Olen hieman vältellyt viimeaikoina kirjoittamasta eräästä kiusallisesta asiasta. Se on nimittäin ovenkarmian kunto. Ahdistus on ollut arkipäivinä sellaista luokkaa, että elokuuhun mennessä saatan saada reittini valmiiksi ulko-ovelle saakka. Siinä minä sitten istun jonain päivänä toivottamassa perheen tervetulleeksi työstä ja koulusta kotiin.

Hyi, lähikuva on tosi ruma!

Onneksi Maisa on ensi viikon kotona, niin voin pitää hieman lomaa karminpuremisesta.

Juhannusaattoa minä ja isäntäparini vietimme entisten naapuriemme luona. Näin on vietetty monet juhannukset ja uudet vuodetkin. Mekkoa päälle ja juhannuksen suosituin parfyymi esiin. Sehän on tietysti OFF.

Eau de OFF.

Tämän vuoden juhannusjuhlaan toi mausteensa se, että nämä entiset naapurimme olivat avioituneet muutamaa päivää aiemmin 14 vuoden seurustelun jälkeen. Sitä ei voi sanoa hätiköinniksi. Ehkä asiaa selittää se, että sulhanen on hämäläinen alkuaan.

Onnea, rakas hääpari!

Hääkakku oli marenkia.

Juhannusiltana lähdimme sitten isäntäparini ja näiden entisten naapuriemme kanssa lampsimaan kohti paikallista satamaa. Ilma oli ihmeen tyyni ja levollinen. Ilma oli todella kuin morsian, jos näin nyt saa tässä tilanteessa sanoa.

Sataman kuppilassa oli yhden sortin kansantaiteilija esiintymässä. Hän imitoi mm. Vesa-Matti Loiria. Lisää kansantaiteilijoita kuultiin, kun karaoke polkaistiin käyntiin. R-A-K-A-S, kulta kultasein...näin lauloi eräs juhlijoista, jonka emäntäni näkee aamuisin bussissa. Tavallisesti hänellä on siisti berberi ja voimakkaat pakkoliikkeet päällä. Nyt hän oli pukeutunut nahkapusakkaan ja parin promillen humalaan. Pakkoliikkeitä ei näkynyt.

Yök

Vaikuttaa siltä, että minä vietin juhannusta varsin perinteisin menoin. Olin veden äärellä, ympärillä juotiin juhlajuomia, kuulin epävireistä karaokelaulua, näin kokon, maistoin grillimakkaraa, yökkäilin puskassa ja matkustin taksilla kotiin. Miten monta juhannuksen tunnusmerkkiä teidän juhlintaanne kuului?

Se oli rankka ja jännittävä juhannus. Vielä seuraavana päivänäkin minä luulin näkeväni näkyjä. Näytti kuin kivelläkin olisi ollut kasvot. Ehkä se myöhäinen grillimakkara oli sittenkin liikaa. 

Huh, mikä juhannus!

Toivuin kuitenkin juhlinnasta, kuten kaikki muutkin. Kävelyllä tapasimme toisen koiraperheen, jonka emäntä oli aikanaan Maisan hoitajana päiväkodissa. Heidän perheeseensä oli tullut uusi jäsen, Hilma. Mielessäni alkoi soida vanha suomalainen rallatus "Niin kaanis oli ilima, mutta kaaniimpi oli Hilima".

Hilma 12vk

Meidän perheemme juhannusperinteisiin on kuulunut mansikkakakku jo vuosien ajan. Tässä isäntäni taidonnäyte tältä vuodelta. 

Kerätkäämme voimia, että jaksamme nauttia kesästä vielä pitkään. Luonto tarjoaa parastaan. Ja jouluun on vielä puoli vuotta aikaa. Nyt olisi hyvä aika tehdä vasta pakkaseen aatoksi...