Kalevi tulee sukuun

Meidän suvussamme on iloinen perheuutinen: minä saan serkun!
Lastemme serkku Marianne ja hänen kihlattunsa Jukka ovat saamassa ranskanbuldogin pennun muutaman viikon kuluttua. Sen nimeksi tulee Kalevi!

Minä innostuin tästä aivan valtavasti. Odotan kovasti, että Kalevi saapuu, ja saa ennenpitkää alkaa tavata muita koiria. Voi, monet kirmailut odottavat meitä aina siihen saakka, kunnes Kalevi tulee murrosikään. 

Murrosiässä monet pentuajan kavereistani ovat radikalisoituneet, eivätkä yhteiset leikit enää suju meiltä aikuistuneilta uroksilta. Mutta siihen saakka kaikki on meille mahdollista. Kun kerran serkkuja ollaan, saan varmasti kutsua häntä tuttavallisesti Kaleksi!

Serkkuni Kalevi, saanko esitellä.

Emäntäni työpaikassa on vauvauutisia jatkuvasti. Menneellä viikolla kiinalainen isä ja mummo tulivat hänen luokseen 11vrk ikäisen vauvan kanssa. Isälle tuli työpuhelu, ja hän poistui käytävään puhumaan. Emäntäni jäi huoneeseen vauvan ja mummon kanssa, ja oli aika ymmällään, kun kiina ei häneltä suju. Sitten hän alkoi tutkia ja herätellä vauvaa, ja sanoi:"Ni hau". Tämä tarkoittaa kiinaksi hyvää päivää. Ne sanat olivat jäänmurtaja tuossa tilanteessa, ja kiinalaismummo puhkesi äänekkääseen paapatukseen. Nämä sanat emäntäni oli oppinut Pikku Kakkosesta!

Kreikkalaiseen perheeseen oli syntynyt kaksoset. Heidän kohtaamiseensa emäntäni oli valmistautunut kyselemällä entiseltä naapuriltaan, kuinka kreikaksi onnitellaan isää ja äitiä. Niinpä heidän tullessaan, emäntäni kätteli vanhempia ja lausui ylpeänä: "Hronja pollaa mitera, hronja pollaa pateras". Palkaksi emännälleni ojennettiin kreikkalaisperheen mummon sinä aamuna tekemää piirakkaa kotona nautittavaksi. Se näytti olevan todella hyvää. Simo pyysi jopa kysymään ohjetta sen tekemiseksi.

Kreikkalainen piirakka.

Lauantai oli ihanan troppinen päivä. Vietimme sen aamusta asti pihalla. Aamukahvin juomisen lomassa emäntä piipahti sisällä huomatakseen palatessaan, että olin ryöstänyt hänen paikkansa.

Tässä perheessä yritetään vaalia edesmenneitten pappojen perinteitä, ja pitää heitä jutuissa. Näin minäkin ajattelin tässä tekeväni. Manu-papan perheessä sanottiin näet:"Joka perseensä nostaa, se paikkansa jättää". Se lienee jotain savolaista oikeudenmukaisuuskäytäntöä.

Oikeasti se oli hieman epämukavaa, mutta teeskentelin nukkuvaa.

Tämä ei vedonnut emäntäni huumorintajuun, vaikka hän itsekin saattaa sanoa juuri noin. Sen sijaan minä sain häädön poimulehtien juurelle. Aika nuivaa, sanon minä.

Isäntäväkeäni on alkanut nyppiä se, etten ole ottanut uutta petiä omakseni. Yöt nukun nykyisin tässä nojatuolissa. Kun emäntäni esti siihen pääsyn laittaen päiväpeittonsa siihen, minä kostin ramppaamalla kotia edestakaisin pitkin yötä. Siitä suivaantuneena emäntäni päätti, että tästä lähtien uutta petiäni pidetään nojatuolissa, kunnes hyväksyn sen. Tämä näky korventaa kenties isäntäni esteettistä silmää, mutta näin se nyt on. 

Ja taas tuli papan sanonta mieleen. Eero-pappaa huvitti, kun pöydällä oli pöytäliina ja sen päällä vielä tabletti lautasen alla. Hän kutsui tilannetta "suojaliinan suojaliina". Tässä on nyt samasta kysymys, peti pedin päällä. Ruotsalainen sanoisi "torta på torta".

Emäntäni saa sydämentykytystä elämästä murrosikäisten kanssa. Siksi hän ilahtui valtavasti, kun löysi Yle Areenasta ohjalman Teinipedot. Se on tehty luontodokumentin tapaan, ja kertoo teinipedon elämästä tämän yrittäessä aikuistua. Ohjelmassa kuvailtiin mm. teinipedon huonetta eli luolaa. Alla olevissa kuvissa näette meiltä löytyvät teinipedon luolat luonnollisessa olotilassaan.

Teinipetonaaraan huone, vaatteet ja meikit paljastavat sen.

Teinipetokoiraan huoneessa elektroniikka on rajattu kuvasta pois. Sen lisäksi tarvitaankin vain sänky.

Lämpimät kelit ovat tuoneet minulle vatsavaivoja. Talvemmalla harvoin oksennan, mutta nyt se aika on taas alkanut. Ulkona matkanteko pysähtyy tuon tuostakin, kun jään syömään heinää. Yritän sillä saada oksennuksen tulemaan oloani helpottamaan. Ja jos oksennus ei tulekaan, on seuraavana päivänä ankeat paikat puskaan kyykistyessä.  Taitaa heinänsyöntini olla tavallista koirien kesken, sillä eräs koiratuttava yllätti minut taannoin syömästä heinää, ja sanoi:" Ai Beni laiduntaa"! Olisi pitänyt hoksata vastata "ammuu".