Hoitotoimia

Ihmisten terveyttä on hoidettava, niin myös meidän koirien. Monien koirarotujen pitkää ja möyheää turkkia pitää harjata ja trimmata. Kävin taas äskettäin leikkimässä Haukilahdessa suvun koiravanhusten, villakoira-Leevin ja griffoni-Röllin, kanssa. He olivat hauskannäköisiä siisteissä kesäturkeissaan trimmauksen jäljiltä. Trimmaus oli ollut niin intensiivinen kokemus heille, että seniorit olivat väsyneitä sen jäljiltä, eivätkä jaksaneet kovin juoksennella kanssani. Mutta minäpä häselsin heidänkin puolestaan! Silti he tarvitsivat jokapäiväisen sydänlääkkeensä. Sitä se ikä kuulemma teettää.

Lepuutan lerppahuuliani emännän käsivarrella

Minulla ei näitä trimmaushuolia ole. Minun lyhyestä turkistani näet rapsutellaan vain roskat pois. Niin ja tietysti kylvetäänkin. Minun mustassa turkissani on valkeita alueita, ja voitteko kuvitella: niille valkeille alueille olisi kaupassa myytävänä erityinen valkoisen turkin shampoo! No niin pitkälle me emme ole sentään menneet.

Ahdinkotilanne: nyt niitä korvia syynätään taas

Korvani ovat sisältä valtavan röpelöiset. Ne keräävät kaikenlaista törkyä, ja niitä tulee puhdistaa säännöllisesti. Silloin sun tällöin isäntäni tutkailee korviani, jotta tottuisin siihen hommaan enkä rypistelisi vastaan.

Mutta on yksi asia, jota vastaan tosiaankin rypistelen: se on kynnenleikkuu. Välillä alistun isäntäväen napakkaan syliotteeseen, mutta sitten paniikki saa taas vallan minusta. Silloin minä kiljun ja rimpuilen, ja leikkaaminen hankaloituu entisestään. Kerran tapahtui se pelättykin: kynnestäni tuli verta. Jos minä huusinkin, niin eniten näytti traumatisoituvan isäntäni. No kyllä hänkin parka siitä järkytyksestä selviää.

9vk  ja 2440g, aika vaikuttavaa, eikös?

 Muutama viikko sitten emäntäni toi työstään kotikäyntivaa'an mukanaan. Tavallisesti sillä punnitaan ihmisvauvoja, mutta nyt oli minun vuoroni. Vaa'alle asetettiin sanomalehteä, ja niin minä sitten törötin siinä punnittavana. 9 viikon iässä painoin 2440g. Mitat merkittiin neuvolakorttiini, jonka emäntäni oli tuunannut oikeasta vanhanmallisesta neuvolakortista. Sinne hän aikoo kirjata kaikki minun terveysasiani, ihan kuin ihmispennuillakin.

Kotikäyntivaakani, Kennel-liiton rekisteröintitodistus ja neuvolakorttini sekä tietysti rakas nalleni 

Neuvolakortissani lukee virallinen nimeni Merihelmen Liaani Swing ja kennel-liiton rekisteröintinumeroni. Lääkäriasiat hoidan Eläinlääkäriasema SoVetissa Espoonlahdessa.

 Aiemmista mitoistani ei ole mitään tietoa. Mutta oltuani nyt kuukauden kotona, olen kasvanut kovasti. En ole enää niin vinkulelun näköinen, kuin kotimatkalla otetussa kuvassa (toukokuu). Ison pojan merkkejä on myös kokooni nähden suuret tassut sekä pystyiksi pian muuttuvat korvani. Toinen korvistani on jo aika pysty, toinen lerpattaa reilusti vielä. Nyt on myös nähty tyypillinen koiramainen ele minulla. Pissimisen jälkeen minä ruopaisin maata suureellisesti takatassujani ojennellen. Isäntää tämä ele nauratti.

Joka toinen korva on jo pysty

Pissimisen hoidan vielä neitimäisesti kyykistellen. Ah, nämä identiteettiin liittyvät kysymykset ovat minulle vielä tosi epäselviä. Puhutaan niistä myöhemmin. Nyt heippa! Jatkan iltauniani Maisan sylissä.