Nyt mennään eläinlääkäriin

Meidän koiranpentujen kuuluu saada ensimmäinen rokotuksemme 12vk iässä. Ennen sitä kuuluu ohjelmaan matolääkitys kaikenlaisten sisäloisten häätöön. Näin sitten rokote pääsee parhaiten
vaikuttamaan. Ihmisiä nämä matoasiat tuntuvat puistattavan, vaikka onhan heilläkin kihomatonsa!

Matolääkettä otettiin kolmena päivänä. Isäntäväkeäni jännitti, miten ihmeessä he saisivat lääkkeen annettua, kun eivät ole tottuneita koiran lääkitsijöitä. Ensimmäisenä päivänä matolääke asetettiin juhlallisesti maksamakkaraan. Myöhemmin lääke laitettiin vain ruokapapanoitteni sekaan, ja ihan yhtä hyvin se meni niinkin. Olen niin perso ruoalle, että syön vaikka pieniä kiviä! Kirjaimellisesti; senkin olen tehnyt pihallamme!

Matolääke maksamakkarassa olikin aikamoista myrkkyä mahalleni ja varmasti myös madoille

Seuraavana päivänä alkoi ripuli reaktiona matolääkkeeseen. Ripuli on minun kohdallani aika kinkkinen juttu, kun tuo sisäsiisteys on vasta opetteluvaiheessa. Minua itseänikin asia kiusaa siinä määrin, että ripuloidessani kiepun paperin päällä , enkä millään saa kaikkea osumaan paperille siinä vauhdissa. Sitten otettiin avuksi ripulilääke. Se auttoikin hetkeksi, mutta lääkesarjan loputtua vaiva jatkui. Erityisosaamistani on kakata päivällä harvoin, mutta yöllä tiheästi.  

Korvani taipuvat tuulen mukana milloin minnekin

Emäntäni on oppinut nukkumaan yllättävän kevyesti niinä vuosina, kun hänen omat pentunsa olivat pieniä. Heti, kun kynteni rapsahtavat parketille öiseen aikaan, hän havahtuu siivousvalmiuteen. Joskus melkein säikähdän, kun yön hiljaisuudessa minua odottaa paljas ja nahkainen olio sekaisella pääkarvoituksella valmiina siivoamaan jättämäni sotkun! Kevyt nukkuminen on kuitenkin ollut hyödyllistä, kun liejua on ollut muuallakin kuin paperilla. Toisinaan näet toikkaroin vielä kasojeni päältä, joten sotkua on sen jälkeen vaarana olla ympäri kotia. 

Tässä opetellaan kävelemään rappuja ylöspäin

Emäntäni on suhtautunut yön kakka-showhun melko maltillisesti. Hänenkin sietokykynsä katkesi kuitenkin siinä vaiheessa, kun liejua oli mennyt seinän ja lattialistan väliin. Ja minä kun yritin olla tarkka ja avulias, ja käänsin pyllyni tiukasti seinää vasten, ettei lattialle vain menisi mitään. Tämän jälkeen soitettiin sitten eläinlääkäriin ja aloitettiin uusi satsi ripulilääkettä. Voi tätä sotkun määrää!

Taidonnäytteeni: rappuset alaspäin

Viimein koitti odotettu lääkäripäivä. Saavuimme espoonlahtelaiselle SoVet -eläinlääkäriasemalle. Vastaanotossa meitä odotti naksu-täti, jolta sain maailman mahtavinta herkkua, kana-turska-tankoa! Rakastuin tuohon naiseen välittömästi. Naksutangosta pieniä paloja murentamalla minut saatiin seisomaan suurella vaa'alla, jonka näyttöön tuli uusi painoni 3.3kg. Vaaka oli oikeasti niin suuri, että aloin huolestua, käyvätkö myös norsut samaisella eläinlääkäriasemalla. Näinkin saattoi olla, sillä nenäni nuuskutti armottomasti ennalta tuntemattomia hajuja kaikkialla. 

Sitten eläinlääkärini Melina kutsui meidät sisään. Se ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Hän kyseli ystävällisesti, mutta päättäväisesti isäntäpariltani, miksi he olivat halunneet koiran,  miksi juuri tätä rotua ja oliko heillä aiempaa koirakokemusta. Sitten perheeni sai esittää kysymyksiä, joihin toivoivat eläinlääkäriltä selvitystä. Perheeni kertoi, että kiihtyessäni ja erityisesti vetäessäni oikeasta sieraimestani tulee vaahtoa. Tämä kummastutti eläinlääkäriä, joka tarkensi tilannetta kyselemällä, rähmiikö samanpuoleinen silmäni enemmin kuin toinen. Selvyyttä ei saatu, mutta eläinlääkäri lupasi selvittää asiaa. Hän kuunteli sydäntäni ja kertoi sieltä kuuluvan yhä pienen sivuäänen, kuten pentutarkastuksessakin 5vk:n ikäisenä. Luotettava tutkiminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä minä veuhdoin aika lailla, voinette arvata. Sain luvan alkaa harjoitella rappusia, joista näettekin taidonnäytteitä kuvissa. Seuraava ihmetyksen aihe oli yökakkailun määrä. Eläinlääkäri ehdotti iltapäiväruoan jättämistä väliin, ja siirtymistä siis kolmeen ateriaan päivässä. Se näyttääkin auttaneen, joten emäntäni kiittää tästä neuvosta erityisesti. 

Matolääkkeen aiheuttamasta ripulista eläinlääkäri jo tiesikin, ja suositteli seuraavaksi matolääkkeeksi toista merkkiä. Sen testaus tulee esiin jo parin viikon kuluttua ennen seuraavaa rokotusta. Puhuttiin myös hammaspesun tarpeellisuudesta, johon eläinlääkäri sanoi Dentastixin pureskelun korvaavan harjaamisen, joka onkin tärkeämpää sitten pysyvillä hampailla. Sovittiin myös punkkilääkkeen laittamisesta kotona 4vk:n välein. Sain rokotteen niskaan samanaikaisesti, kun naksu-täti antoi herkkupaloja, enkä huomannut mitään. Olin käynnin aikana rimpuillut, haukkunut, urissut, vetänyt eläinlääkäriä tukasta ja pissinyt lattialle. Kun kaikki muu oli tehty, lähdin kauppakeskus Lippulaivaan kakalle...

Tämä kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta niin juuri se meni. Ajatuksena oli totuttaa minua ihmisääniin. Niimpä kävelimme Lippulaivan läpi ja liukuportaat sylissä toiseen kerrokseen. Haistelin erityisen innostuneena käytävän hajuja, kunnes kyykistyin keskelle lattiaa ja tein siihen kolme sikaria. "Ei oo, hitto, totta", sanoi emäntäni, mutta kyllä se oli ihan totta. Hän siivosi vaivihkaa kakat pois, olihan hän varustautunut tähänkin. Isäntäni lähti ostoksille viereiseen Clas Ohlsoniin ja me jatkoimme emäntäni kanssa kierrosta sisällä. Hetken kuluttua minun oli kuitenkin kyykistyttävä käytävälle uudelleen ja tehtävä siihen löysä läjä. Emäntäni kauhistui ja soperteli jostain jumalaudasta ja siivosi naama punaisena velliläjääni pois nuorten vartijoiden seuratessa toimitusta toiselta käytävältä. Sitten siirryimmekin odottamaan isäntääni ulos sateeseen, vaikka emäntäni tietää, etten minä pidä sateesta. Aika ajattelematonta häneltä!