Maanantaina sydänlääkärillä ja loppuviikko mökkeilyä

Kun lomapäivät Kesäkaupungissa olivat ohi jatkoimme lomailua isännän työpaikan lomakylässä. Maanantaiksi oli kuitenkin sovittuna käynti sydänlääkärin luona, joten autoilimme siksi päiväksi kaupunkiin. Menomatkalla ihmiset olivat autossa hiljaisia, sillä he miettivät huolestuneena, millaisia uutisia lääkäri tulisi kertomaan.   

Tässä sitä jännitetään eläinlääkärin odotushuoneessa.

Tutkimus alkoi sillä, että eläinlääkäri kuunteli sydäntäni stetoskoopilla, ja kuuli sen saman sivuäänen, jonka aiemmatkin lääkärit olivat kuulleet.

Sitten laitettiin ultraäänigeeliä rintaan. Minun alleni levitettiin fleece-huopa, ja eläintenhoitaja ja isäntäni pitelivät minua aloillani. Yllätin isäntäparini alistumalla tiukkojen otteiden kohtaloon. Aiemmin oli puhuttu, että saattaisin tarvita rauhoittavan lääkityksen, kun olen välillä niin pitelemätön. Kolme kertaa tutkimuksen aikana keskittymiseni herpaantui, ja aloin vikistä paniikissa, mutta se meni aina aika nopeasti ohi. 

Lääkäri tutki sydäntäni monesta eri suunnasta. Hän kertoi, että sydämeni rakenne näyttää normaalilta. Ei siis reikää sydämessä eikä mitään toiminnallista ongelmaa. No mistä se sivuääni sitten johtui? 
Lääkäri sanoi, että niillä koiraroduilla, joilla on ns. syvä rinta (kuten erityisesti vinttikoirilla), myös sydän sijaitsee varsin lähellä rintakehän reunaa. Näin ollen lääkäri pääsee siis hyvin lähelle sydäntä kuuntelemaan sen toimintaa. Lopputuloksena sydämestäni kuuluu harmiton virtausääni, joka ei ehkä häviä koskaan, mutta ei myöskään voi muuttua pahanlaatuiseksi. Minulla on siis terve sydän!  Perheeni oli tästä uutisesta valtavan onnellinen ja kukin toisteli loppuillan vuorollaan, kuinka terve koira minä olenkaan.

Näin päästiin viimein mökkeilyn tunnelmaan, kun huoli minun terveydestäni jäi eläinlääkäriasemalle. Mitä mökkeilyyn tulee, niin minä olen onnellinen siellä, missä petini vain on.

Lomakylässä meille valikoitui perinteinen eli vaatimaton mökki, sillä sinne me hurtatkin olemme tervetulleita. Emäntäni mielestä se oli oikein kotoisaa, sillä se muistutti hänen mammansa kesäkotia, jossa emäntäni vietti lapsuudenkesänsä. Miten paljon uusia hajuja voikaan kesämökiltä löytyä!

Ensimmäisenä käärittiin mökin matot roikkumaan kuistille. Minusta niissä olisi pitänyt olla edes hitunen koiranhajua, joten ruikkasin pikapikaa pienen pissin roikkuvalle matolle. Sitten ihmisille tuli kiire rullata matot kaiteelta pois. Minä taas kiirehdin syömään mökin lattialta kuolleita paarmoja ja muita hyönteisiä. Löysin tietysti edellisten lomailijoiden jäljiltä myös maissinsiemeniä ja suolaa, joista kummatkaan eivät ole koirille hyväksi. Ihmiset huokailivat ja vahtivat menoani, kun siirtyilin tilanteesta toiseen.

Mökin ympärillä kasvoi mustikoita, ja emäntäni keräsi niitä muutaman litran talteenkin. Aamuisin he herkuttelivat isäntäni kanssa kreikkalaisella jugurtilla, tuoreilla mustikoilla ja hunajalla. Minusta se oli vähän outoa. Minä olin metsässä kuitenkin hyvä mustikanetsijä, ja halusin nuolaista jokaista mustikkaa erikseen. Minä pidän ahomansikoista ja villivadelmista, mutta mustikat minä sylkäisen suustani. 

Mökkiviikon aikana minun ruokani oli loppumaisillaan. Niinpä lähdimme vierailulle paikalliseen Mustiin ja Mirriin. Takahuoneesta minä löysin lajitovereita: ranskanbuldogit Lyylin 2v ja Martan 17vk. Mehän olemme Martan kanssa miltei samanikäisiä! Meidän keskustelumme äityi aikamoiseksi mölyksi. Myyjättäret nauroivat, miten kahdesta tunnetusti haukkumattomasta koirarodusta voikin lähteä niin kova ääni.

Lyyli ja Martta olivat myymälän takahuoneessa. Juttelimme aidan välistä.

Emäntäni yritti saada paremman kuvan yläpuolelta, mutta tuloksetta.

Martta oli varsin suloinen, mutta liian kiireinen kuvattavaksi.

Lomakylässä oli pieni ja mukava hiekkaranta järven rannalla. Minä viihdyin siellä valtavan hyvin, vaikka minun olikin oltava kytkettynä sääntöjen mukaisesti.

Minä nautin auringon lämmöstä ja järvituulesta, joka heilutteli turkkiani ja viilensi oloani. Välillä kipaisin aurinkotuolille paistattelemaan päivää ja pureksimaan kaislaa ja käpyjä. Veteen minut saatiin huijattua miltei kaulaani myöten. Menon käydessä liian kuumaksi vetäydyin aurinkotuolin alle ja aloin kaivaa pehmeää hiekkaa. Ja kylläpä minä kaivoinkin! Hiekkaa lenteli aurinkotuolin joka puolelta, ja minä oli valtavan törkyinen sekä tavattoman onnellinen.

Maisa teki rannalle hiekasta linnakkeen, jonka minä otin heti omakseni. Se muistutti kovasti rakasta petiäni, joten käperryin siihen makailemaan kostean hiekan viilentäessä turkkiani. 

Lomakylässä oli monenlaista viihdykettä minigolfista sulkapalloon ja krokettiin. Minä oli tosi hyvä minigolfissa.Olin jatkuvasti valppaana saamaan liikkuvan pallon suuhuni. En tiennyt, että tarkoitus oli jättää pallo paikalleen, joten kirmailin voitonriemuisesti golfpallo suussani. Matkalla rantasaunalle oli myös jättikokoinen shakkilauta. Se oli ihan samanvärinen minun turkkini kanssa. Löydätkö minut kuvasta?

Missä Jallu luuraa?

Joka ilta perheelläni oli saunavuoro. Minun osani oli olla köytettynä saunatilan ulkopuolella. Perhe tiiraili lauteilla istuessaan, mitä minä puuhailin. Minulle otettiin käpyjä ja keppejä viihdykkeeksi, mutta minä en välittänyt niistä. Minulla oli koko ajan kamala huoli, missä laumani oikein oli. Vaikka haukkumaääneni on jo aika matala ja metallinen, niin saunan edustalla minä esitin korkeimpia vinkaisujani. Ne olivat niitä samoja, joilla etsin äitiäni ja sisaruksiani ensimmäisinä öinä kotona. Maisan oli vaikea kestää vinkaisujani. Hän suunnitteli lauteilla, kuinka kulkisi viileästi ohitseni laiturille, mutta jäi aina kuitenkin lepertelemään. Sillä tytöllä on sitten hellä sydän!

Tässäkö minun on nyt nökötettävä? Missä kaikki ovat?

Laskekaa nyt sisälle!

En jaksa odottaa, saippuoikaa nopeasti!

Mökkielämä oli osaltaan aika rankkaa. Maastossa oli valtavasti kaikenlaista haisteltavaa. Tapasimme viikon aikana peuroja, mäyrän, päästäisen, sisiliskon ja kissan. Kyllä minulla menee tulevat päivät pelkästään levätessä ja mökkeilystä toipuessa.

Kotiinpalattuamme jouduin isäntäni kauneussalonkiin, jossa minut pestiin siistiksi shampoolla, kynnet leikattiin ja korvat puhdistettiin. Nyt olen taas siisti city-koira. Sekä myös mökkeilyn uuvuttama.