Päivät yksin kotona

Rakas lukijani, sinusta on tullut minulle läheinen. Olet kuin uskottu päiväkirja, jolle voin kertoa aatokseni, joita ei ääntelystäni erota. Näitä minun sivujani on nyt luettu reilusti yli tuhat kertaa. Olen aivan häkeltynyt mielenkiinnosta, jota minulle suot. Tämä päiväkirja alkoi ajatuksesta luoda enemmin kuin valokuva-albumi muistoksi perheelleni. Sitten tulit sinä, rakas lukijani, ja avasit sivuni yhä uudelleen. Kiitän sinua nöyrällä ja lempeällä nuolaisulla. Slurp!

Kotini lähellä on laajat pellot, joissa maajussi kasvattaa heinää. Sitten heinät puidaan ja pakataan suuriin muovipalloihin, joita perheessäni kutsutaan dinosauruksen muniksi. Nyt isäntäperheeni luottaa minuun niin paljon, että laskee minut taluttimesta vapaaksi pellolla. 

Pellolla minä kirmailen innostuneesta hiirenvirnojen seassa. Kasvusto yltää aikuisia yli puoleenväliin pohjetta, joten minun on loikittava päästäkseni eteenpäin. Välillä minulle heitetään rengasta, ja sitten laitan nuuskutuksen päälle ja alan etsiä.

Koulun ja töiden alettua kesälomien jälkeen, olen nyt viettänyt virallisesti ensimmäisen viikon päivät yksin. Olen nyt siinä määrin sisäsiisti, etten tehnyt kertaakaan märkiä tai haisevia yllätyksiä kotiinpalavien lasten kiusaksi. Kotiporukkani oli valtavan vaikuttunutta kehittyneisyydestäni. Sitten lauantaina olin minulle vieraammassa alakerrassa auttamassa pyykipesijää. En oikein tiedä, mikä minuun meni, mutta laskettelin siihen kaakelilattialle aikamoisen lammikon, ehkä vain kokeillakseni laatoituksen tuntua. Kyllä minua kuitenkin hävetti, sillä äänensävyistä päättelin, ettei tämä nyt mennyt oikein.

Tällä ensimmäisellä viikolla ensimmäinen kotiintulija saapuu koulusta pian yhden jälkeen. Siunattu abivuosi! Päivä on kuitenkin ollut minulle pitkä, joten kyllä jotain pientä jekkua on tullut keksittyä ajankuluksi. Leluihini kuuluu oranssi apina, johon olen muodostanut intiimisuhteen ja harjoittelen sen kanssa astumisleikkejä. Koska rakkauteni on ollut rajua, on apinan sisuksina ollutta vanua löytynyt ympäri kotia. Jos piilokamera vain näkisi kahdenkeskiset hetkemme!

Apina-parka näkyy vasemmalla puolellani

Olen myös raahannut kaikkea rojua pitkin huoneistoa, mihin suinkin vain olen ylettänyt. Ja mitä enemmän haluan, sitä pidemmälle yletän. Äänenkäytöstäni päivän aikana ei ole paljoa tietoa. Viimeiseksi lähtevä jättää minulle kongin (sellainen ontto leluni) täyteen naksuja, joita sitten tippuilee hiljalleen minun pyöritellessä lelua. Mutta eihän sellainen kauaa kestä. Naapurintäti kertoi minun yhtenä päivänä reagoineen heidän kodistaan kuuluviin rappusten ääniin haukkumalla, mutta mitään muuta raporttia äänestäni ei ole tullut.

Maisan laukku ja jokin muovipussi löytyi keittiönlattialta

Ja sitä vanua riitti kaikkialle

Kaikenkaikkiaan olen saanut ylistystä osakseni. Täytän ensiviikolla 5kk. Nukun yöt kivasti, öisin kestän jo 8 tuntia pissimättä, ja päivätkin menevät, kuten yllä kuvailin. Tähtihetkiäni ovat sitten illat ja viikonloput.

Viikonlopun rutiineja on mm. siivous. Todellisuudessa koiraperheessä riittäisi imuroitavaa kaikille päiville, mutta työpäivän jälkeen isäntäväkeni on toivottoman laiskaa. Arkipäivinä siivouksesta vastaa lähinnä tiskirätti, jota minäkin iloisena jahtaan sen vilkkuessa pöydänreunojen yli, kun vahtaan tilannetta pyyhkijän vierellä.

Siivousrätin lailla tunteitani nostattaa imuri. Minua hermostuttaa sen ärsyttävä ääni. Se liikkuu kiusoittelevasti lähemmäs ja kauemmas, luokse ja poispäin. Mutta eniten inhoan sen härskiä tapaa nielaista kaikki minulle kuuluvat herkupalat kitaansa. Ettäs kehtaa, kaikki pöydän alle tippuneet juustosuikaleet kuuluvat ehdottomasti minulle! Otin imurin kanssa lauantaina taas kisan kodin herruudesta. Hyökkäilin ja räksytin ihan totisella ilmeellä. Mutta imuri on valtavan kiero kapistus, se ei pelaa reilua peliä. Kun tulin aivan lähietäisyydelle, se otti tukevan otteen huulistani ja suuteli mojovasti! Kyllä on hävytöntä!

Mieleni parani kuitenkin, kun sain lelukseni tyhjentyneen ketsuppipullon. Siinä oli sekä ihmisen että ruoan hajua jäljellä. Ehkä voin lopultakin unohtaa härskin imurimme, ainakin viikoksi.
Ja jos ketsuppipullo ei lohduttaisikaan kylliksi, niin onhan minulla nämä ihmiseni.