Sian loppu ja salapoliisitehtävä

Minä ja sika onnen päivinämme

Muistat ehkä pinkin sian, jonka kerroin saaneeni kesälomalla. Olin hyvin kiintynyt siihen. Voisi jopa sanoa, että rakastin tuota sikaa. Milloin vain kuulinkaan sen kolkon röhkäisyn, lopetin heti kaiken muun, ja riensin sen kimppuun. Rakkautemme oli niin kiihkeää, että me saimme tavata vain säännöstellysti. 

Kiihkeä rakkaus palaa pian loppuun. Tavallaan näin kävi meillekin. Sian viimeisinä hetkinä sen sisuksista pursui pehmeää pumpulia. Tämä todistaa sen, ettei ole sikaa pintaan katsominen. Limaisimmankin sian sisällä voi olla pehmeää pumpulia. 

  
Lepää rauhassa, rakas sika. Viimeinen leposijasi tulee olemaan kunnioitettu Ämmässuon kaatopaikka.

Sohvatyyny ja isännän sukka keittiönlattialla

Syyskauden alettua on kodissamme alkanut tapahtua kummia. Keskellä kirkasta päivää lienee muukalainen tunkeutunut kotiimme ja tehnyt ilkivaltaa. Sohvalta on tiputettu tyynyjä ja raahattu niitä keittiönlattialle. Myös likapyykkejä on kuroteltu ja järjestelty ne uudestaan lattialle.

Likapyykin uudelleenlajittelu

Keskeltä isäntäväen sänkyä on tämä muukalainen raahannut rippipuvunkokoisen paperikassin lattialle. Ja törkeintä kaikessa: emännän karvalankamatolle oli pissitty!

Matolle pissiminen on tässä juuri havaittu

Emäntä laittoi matolle puhdistamisen jälkeen etikkaa, enkä minä voi nyt enää...eikä tämä TUNKEILIJA varmasti enää pissi matollemme.

Minä "autan" siivoamisessa

Minä olen nyt salapoliisi ja vainukoira, ja vaanin tilannetta päivisin. Ilmoituksia kavalasta tunkeutujasta ja matollepissijästä tulee ilmoittaa suoraan minulle. Och samma änmälning också på svenska!

Katso minua silmiin! Tiedätkö sinä tästä jotain?

Haukilahdesta kuuluu surullisia uutisia. Suvun koiravanhukset griffoni-Rölli ja villakoira-Leevi nukkuvat nyt ikiuntaan. Onneksi ehdin tavata nuo vaikuttavat koiraherrat. Tuolla perheellä oli ollut koiria 70-luvulta lähtien. Miltei 40 vuoden aikana perheessä ehti olla springerspanieli Joy, labradorinnoutaja Dora, pinseri Musti, yorkshirenterrieri Rekku, bostoninterrieri Ruffe (joka teki lähtemättömän vaikutuksen isäntäväkeeni, kuten minusta huomaatte),  newfoundlandinkoira Turre ja sitten vielä nämä vanhatherrat. Kylläpä on ollut paljon koiramaista elämää ja mittava määrä koirakokemusta.

Hiljenen kunnioituksesta tämän lopullisen uutisen äärellä.