Viimeinen kesälomaviikkoni

Viimeinen lomaviikko alkoi kuumassa kelissä. Simo oli rippileirillä, Atte nautti viimeisestä lomaviikosta milloin missäkin paitsi ei kotona, ja Maisa oli miltei vierihoidossa ystävänsä Eevan kanssa. Niin me isäntäparini kanssa leikimme lapsetonta koiraperhettä. Sekin oli minun mielestäni ihan oiva leikki. 

Puretuttaa.

Minun teki mieli purra kamalasti kaikkea. Isäntäväkeä tämä ihmetytti, sillä pikkupentuiän puremisintoni oli jo laantunut. Nyt kuitenkin otettiin käyttöön lihanmakuinen ja piikikäs pururenkaani. Ikeneni kutisivat kovasti, joten tälle oli hyvää käyttöä. Puruluuni, joka on paremminkin tikku kuin luu, muuttui punaiseksi. Emäntäni ajatteli sen johtuvan aiemmin saamastani herkusta, kuivatusta kananrinnasta. 

Poskihammas.

Sitten emäntäni huomasi minun jahtaavan lattialla jotain kiveä muistuttavaa. Hän ajatteli pikkukiven kulkeutuneen sisälle jalkojemme mukana, ja otti sen pois minulta. Silloin hän sen huomasi: se olikin minun poskihampaani! Minä olen kai nyt eskari-iässä, sillä silloinhan ihmisilläkin kuulemma maitohampaat vaihtuvat pysyviksi hampaiksi. Perheen lasten hampaita säilytetään pienissä lasipurkeissa, joten emäntäni huvitteli ajatuksella neljännestä hammaspurkista kaapissa. Mutta niin pitkälle hänkään ei sentään mennyt.

Puretuttaa niin vietävästi.

Leikkiessämme lapsetonta koiraperhettä lähdimme iltakävelylle Helsinkiin. Reittimme kulki Ruttopuistosta Esplanadin kautta Senaatintorille ja lopulta Stockmannin kautta takaisin Ruttopuistoon. 

En minä kyllä kovin erotu tästä kukkapuskasta.

Teoksesta "Koira ja varis".

Citykoira kohtaa romanialaisen sekarotuisen.

Ruttopuistossa ihmettelin jalkapalloa pelaavia nuorukaisia ja tietysti puiston variksia. Puistossa kun ollaan, tapaa varmasti myös muita koiria. Minäkin tapasin kuvassa olevan koiran, jonka rotu jäi arvoitukseksi. Omistajansa mukaan se oli romanialainen sekarotuinen. Ja mikäs rotu se sellainen oikein on?

Citykoira lähestyy Mannerheimintietä.

Svenska teaternin kulmalla.

Lähestyessämme Mannerheimintietä, hermoni joutuivat koetukselle, sillä kaupuki oli tulvillaan ääniä, joita omalla pikkukylälläni ei kuule. Oli henkilö- ja kuorma-autoja, raitiovaunuja, pyöräilijöitä jne.

Räminää Espan lavalla.

Esplanadin puistossa opettelin jätä-käskyä, sillä ihmisiltä oli epähuomiossa tippunut paljon roskia. Aina silloin tällöin ihmiset jäivät osoittelemaan ja ihastelemaan minua, mutta minulla oli niin kiire eteenpäin, etten saanut antaa ihailun häiritä kulkuani. 

Espan lavalla alkoi konsertti, jonka räminä suisti minut miltei raiteiltani. Kysymys ei ollut niinkään musiikkimaustani, vaan volyymit olivat aivan liikaa hermoilleni. Meidän oli lähdettävä kiireesti eteenpäin.

Citykoira odottaa liikennevaloissa Mannerheimintien hulinassa.

Citykoira lähestyy Senaatintoria.

Kamalasti rappusia.

Juomatauko.

Senaatintorilla istahdimme Suurkirkon portaille pitämään juomataukoa. Olisi ollut myös hyvä mahdollisuus harjoitella lisää portaiden kulkemista, mutta parkkimittari tikitti kuumeisesti Bulevardilla. Auton parkkeeraaminen Helsingissä on kyllä tavattoman kallista. Minun oli kiirehdittävä  jatkuvasti paikasta toiseen, jos aioin käydä edes tärkeimmissä koulutuskohteissa.

"Ej sällskapsdjur"

Viimeinen kohteemme Helsingissä oli Stockmann. Vaikka isäntäni luottaa minuun jo suurelta osin, otti hän minut kuitenkin syliin vahinkojen välttämiseksi. Karkkiosastolle minulla ei ollut asiaa edes sylissä, joten jäin odottamaan isäntääni "Ei lemmikkieläimiä" -kyltin kohdalle kuuliaisesti. 

Mitä luksusta, matto lattialla.

Kotona minuun on alettu luottaa enemmin. Pentutalossamme ei tietenkään ole ollut mattoja, mutta nyt niitä on alkanut ilmestyä sinne sun tänne. Kuvassa oleva keittiönmatto oli ensimmäinen. Hyväksyin sen heti. Sen puuvillaista pintaa vasten oli ihanaa kieppua selällään, kiemurrella ja kentoilla.

Matonpyyhkimistä, minä autan.

Eteisenmatolla ei ollut aivan yhtä hyvä tuuri. Haistelin sitä hetken, ja kyykistyin pikaisesti lirauttamaan siihen. Kuin stereona kuului kahdesta suunnasta tukahdettu "EIIIIIIII Beni". Minä säikähdin tätä tunteenpurkausta kamalasti. Laitoin korvani tiukasti takaviistoon ja pötkin pakoon. Seuraavaksi ohitin eteisenmaton kunnioittavasti kiertäen, jos se kerran on niin valtavan arvokas, että oikein kuorossa huudetaan koiralle. Myöhemmin isäntäväkeni vokotteli ja maanitteli minut tälle matolle, ja välikohtaus voitiin unohtaa.

Lopulta uskaltauduin kovaonniselle eteisenmatolle.

Sitten tapahtui jotain yllättävää, sillä minä sairastuin. Minä oksensin useamman kerran, ja yritin koiramaisesti syödä oksennukseni, mutta minun ei annettu tehdä niin. Olin oksennuskertojen välillä oikein surkeana, luiputin korviani ja katsoin säälittävästi ihmisiä. Isäntäväkeni ei tiennyt, mikä minua oikein oksetti, sillä päivän vahtivuorossa olleet teinit eivät olleet nähneet minun syövän mitään ihmeellistä. Minulle kasteltiin sideharso märäksi ja laitettiin loimekseni, jotta viilentyisin. Minusta se oli vähän outoa, mutta viileäksi alustaksi kelpuutin sen kyllä. 

Märällä harsolla oli tarkoitus laskea lämpötilaani.

Oksentelusta johtuen minä jouduin paastolle, jota en ymmärtänyt enkä liioin arvostanut. En suostunut oikein juomaan, joten isäntäni oli lopulta jo melko huolissaan minusta. Paaston edetessä minua yritettiin saada juomaan laittamalla vesikuppiini muutama ruokanaksuistani. Sen laihempaa soppaa en ole eläessäni nähnyt: kolme naksua vesikupissa! Tällä dieetillä kaikki voivat päästä kesäkiloistaan. Ehkä myynkin dieetti-ideani Lemmikki-lehdelle. Siitä voi olla apua niille koirille, jotka ovat päässeet osaksi grilliherkuista.

Makoilua viileällä harsolla.

Viimeisin saavutettu etuuteni on paikka sohvalla. Aiemmin sain olla sohvalla jonkun ihmisen sylissä, mutten muutoin. Nyt minulle on pedattu oma paikka, jossa isäntäväkeni uskoo minun pysyvän. Minä en kyllä voi mitenkään luvata sitä.

Seuravalla viikolla alkavat koulut ja työt. Saas nähdä, millaisia kiireitä ensimmäinen viikko yksin tuo minulle, kohta 5kk -ikäiselle koiranpennulle! Hyvään koulun alkua kaikille koululaisille!

Lököilypaikallani sohvalla. Taustalla näkyy Maisan luokkakaveri Aliisa, kiva tyttö muuten.