Tervehdys teille!
Pihapiirissä liikkuu villi huhu: naapurin uudet kissat ovat poissa. Ne eivät ehtineet olla juuri viikkoakaan, kun ovat jo saaneet lähtöpassit. Ja minä kun olin niille kateellinen niiden hienohelmojen sisävessasta. Sisävessa ei sittenkään ole avain onneen, olen saanut huomata.
Aluksi minä nauroin koko suuni leveydellä, ja se on koiramaailmassakin paljon. Minun suuni voittaa leveydessä ainoastaan amerikkalainen näyttelijä Julia Roberts. Mietin erilaisia syitä, joista Maisa minulle supisi. Oliko todella kyse perheen allergisoitumisesta vai toisen misuli sairastumisesta (sen henki haisi ja se piereskeli). Perheessä oli aiemminkin ollut kissa, joten onko nyt uudenlainen eläinallergeeni liikkeellä, voiko niin olla? Ja voiko lähtöpassit saada, jos henki haisee ja piereskelee?
Minun hymyni hyytyi äkkiä, ja aloin piileskellä. Käsi sydämelle, te kaikki lukijani. Kuka teistä voi vannoa, ettei toisinaan laske ilmaa tai ole hammaspesun tarpeessa? Sitä paitsi tällä viikolla riepottelin emäntäni villatakkia tehden siihen uusia ilmastointimahdollisuuksia. Voi voi.
Kun olin aivan pikkupentu, jyrsin perintönojatuolia ja sisäporttia. Silloin kuulin puhuttavan, ettei minusta kannata tehdä rukkasia, kun aineksia olisi vain yhteen. Ja aika ajoin hölmöilyni yhteydessä isäntäväkeni uhkasi laittaa minut Tampereen-junaan palauttaakseen minut kasvattajalleni. On nämä vaan epävarmoja aikoja meille lemmikeille.
Sitten tapahtui jotain epätavallista: elämäni valo, Maisa sairastui. Yleensä niin aurinkoinen tyttö oli huonovointinen ja hytisi sairaspeiton alla sohvalla. Päivä täyttyi mehunjuonnista, kuumemittarista ja ibuprofeenista. Kun kuume laski, yritin piristää häntä kaikilla leluilla.
Sitten kuume nousi aina uudelleen. Se oli tietysti hirmu surullista hänelle, mutta tarjosi minulle oivan tilaisuuden esitellä hoivakoiran kykyjäni. Olen aivan synnynnäinen hoivaaja, ymmärtäjä ja seuranpitäjä. Miten ihanaa onkaan makoilla päivät pitkät sohvalla. Ettekä varmasti usko, minkä nautinnon 39.4 -asteinen koulutyttö voi tarjota! On myöskin yleisessä tiedossa, että koiran silittäminen laskee verenpainetta. Ja minä haluan tietysti tuolle tytölle kaikkea parasta.
Kyllä terveys on tärkeää. Nyt sen huomaa, kun arkimenoihin jää menemättä ja läksypino kasvaa. Jos Maisan sairastelu jatkuu vielä alkuviikostakin, on kyseessä varmasti influenssa. Sus siunatkoon!
Sitten onkin jo kiire tervehtyä, että suvun vanhukset uskaltavat tulla viikonlopuksi kylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.