Niin meni joulu. Kuusi ja piparkakkutalo säästetään loppiaiseen saakka, mutta muuten kotia aletaan purkaa joulusta. Minun osuuteni tässä siivoamisessa on purkaa erilaisia paketteja. Erityisen mieluisaa minulle oli viinipönikän purkaminen, sillä se oli kovaa pahvia, ja siten haaste. Parhain tuoksu tuli kuitenkin glögipurkista.
Sitten tuli uusi vuosi. Olin ollut huolissani joulusta, jota en ollut kokenut aiemmin. Mutta minun olisi kannattanut pelätä uutta vuotta. Se oli aivan kamala sotatanner! Minun uuden vuoden juhlani sijottuivat ruokapöydän alle. Entiset naapurimme olivat perinteisesti vastaanottamassa uutta vuotta kotonamme. Aikuiset istuivat miltei koko illan ruokapöydässä, ja minun oli vapistava heidän jaloissaan. Ulos oli tietysti mentävä vessa-asioille. Sinne mennessä minä taannuin pentuasteelle, ja kyykistyin vain pikaisesti tyttöpissille, ja kiirehdin sitten kotiin paniikinomaisesti pinkoen.
Kerroin aiemmin, että sukumme koiravanhukset kuolivat yli kymmenvuotiaina. Heidän isäntäväkensä oli minua katsastamassa äskettäin. Kävi ilmi, että perunkirjoituksissa minulle oli osoitettu Leevin ja Röllin sorsa. Mikä maukas kunnia!
Minun on tunnustettava, että se sorsa teki minuun vaikutuksen. Aloin heti riepotella sitä kunnon terrierin tavoin. Ennenpitkää se piti ottaa jäähylle. Tällaista käyttäytymistä minulla on kyllä ollut aiemminkin lelujeni kanssa. Näin on käynyt sian, apinan ja hippipupun kanssa. En oikein tiedä, onko kyseessä addiktio, objektio vai molemmat.
Seuraavana aamuna sain taas sorsan hetkeksi. Ei kulunut aikaakaan, kun minua ja sorsaa ei näkynyt missään, mutta harras lutsutus kuului kyllä. Pöydän alla emäntääni odotti odotettava näky: raadeltu sorsa kaula auki ja sen sisällä ollut pilli siististi vieressä. Mutta kun katsotte alla olevaa kuvaa, niin ymmärtänette, ettei tuohon sorsaan voi kovin kunnioittavasti suhtautua.
Naapuriimme on muuttanut uusia misuliineja, sananmukaisesti. Minua ei otettu mukaan, kun Maisa ja emäntäni kävivät katsastamassa uudet naapurimme. Ja kylläpä ne olivatkin suloisia. Niiden lelut olivat niin hentoja ja pieniä, että niillä leikittiin vain hipaisemalla.
Ylläoleva poikakissa sai nimekseen Viiru, ymmärrettävästi. Kun saimme nähdä ensimmäiset kuvat niistä, ei allaolevalla mustalla tyttökissalla ollut vielä nimeä. Siitä olisi voinut tulla Black bitch, musta narttu tai emäntäni ehdotus Pesonen, tiedättehän lastenkirjoista Viirun ja Pesosen? No kun kyseessä oli tyttökissa olisi osuvampaa ollut Pesoska. Kissojen perhe oli kuitenkin päättänyt antaa mustalle tytölle nimeksi Piki, aivan aiheesta.
Olen miettinyt, miksi on ilmaisu koiranilma, mutta kissoilla on kissanpäivät. Eilinen kävely viimaisessa räntäsateessa antoi selityksen koiranilmasta. Ja tänään olen ymmärtänyt, miksi sanotaan kissanpäivät. Se johtuu siitä, että näillä lelli(kissan)pennuilla on oikeasti sisävessa!
Minun vuodenvaihteeseeni on kuulunut myös terveysongelmia. Minä kärsin esinahan tulehduksesta. Kävin eläinlääkärillä viime viikolla. Kyseessä oli sama lääkäri, joka oli aiemmin antanut minulle rokotuksia. Kun minä pääsin sisään, sanoi lääkärini:"Kylläpä on mies kasvanut, ja tuleekin miestenvaivoissa". Tutkimus oli poikkeuksellisen intiimi, ja lääkkeeksi sain samaa lääkettä, jota Simolle syötettiin pienenä, kun hänellä oli jatkuvasti korvatulehduksia.
Simo kun on mielestään nyt teininä niin viisas mies, lausui hän nauraen, että ehkä minä sain tippurin Pippurilta (hän on se ihana cairnterrieri). Ja sen kun meni sanomaan, sai hän emännältäni luennon tippurista. Se oli enemmän kuin hän oli toivonut. Lääkäri sanoi, että jos lääkitys ei auta, voi ratkaisuna olla kastraatio, siis balls out -tilanne. Tämä järkytti Simoa niin, että kunnon isoskoulutuksessa olevan tavoin hänellä tuli mieleen viittaus Raamattuun. Lakonisesti hän lausahti: "Golden rule", jolla hän viittasi Jeesuksen antamaan kultaiseen käskyyn tehdä toisille sitä, mitä haluaisi itselle tehtävän.
Minä toivotan teille uskollisille lukijoilleni oikein hyvää uutta vuotta 2015! Enköhän minä jatkossakin ilmoittele itsestäni näin kirjoitellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.