Karvanlähtöä ja selkäänhyppy

Tämä oli minun ja emäntäni viimeinen yhteinen viikko, jonka kuljimme kylkimyyryä kotona. Myös toipumislomat loppuvat ajallaan, ja edessä on työhönpaluu. Tällä viikolla olenkin päässyt pitkille lenkeille päivälläkin. Välillä piiloudun edelleen olohuoneen pöydän alle, kun pitäisi lähteä ulos, mutta sitten taas toisella kertaa kapsutelen jo ulko-ovea tassuillani. Tavallista on myös, että emäntäni tiputellessa vaateitaan henkarilta pian puettavaksi, minä asetun niiden päälle, kuin varmistaen, että itsekin pääsen varmasti ulos.

Vaikka kevät on pitkällä ja narttujen juoksut enimmäkseen takana, on joitakin lumoavia tuoksuja edelleen ilmassa. Välillä haraan eteenpäin kulkemista vastaan niin kovasti, että jalat ovat levällään ja rinta osuu maahan. Silloin näytän enemmänkin hämähäkiltä kuin koiralta. 

Yhtenä iltana olimme koirapuistossa, jossa paikalla oli tuttuja tyttöjä, tanskalais-ruotsalainen pihakoira Nuppu ja sekarotuinen Lili. Lilin juoksun piti olla jo loppu, mutta häntä ympäröi mielestäni aivan huumaava tuoksu. Silloin minä tunsin luonnon kutsuvan. Omistajat juttelivat rauhassa keskenään, kun minä pääsin hyppäämään Lilin selkään. Kuului kauhea kiljaisu emäntien suusta, minut nykäistiin tylysti sivuun ja talutushihna naksahti pantaani kiinni. Emäntäni mutisi, että olen "shaggy dog", ja niin me lähdimme kotiin. 

Tällä viikolla on kotonamme keskitytty kasvatuskysymyksiin. Maisa on kevään aikana ottanut oikeuksia omiin käsiinsä, venyttää kotiintuloaikaa ja väistelee tottelemista. Aikamoista teinitouhua. Niinpä oli taas tarpeen istuutua alas, ja kirjata paperille arkipäivän säännöt. Niiden noudattaminen alkoi menestykkäästi maanantaina, lipsuminen alkoi sitten heti tiistaista...

Elän nyt tavallaan ensimmäistä kevättäni, sillä viime keväänä olin vielä aikamoinen pallero. Kevään merkkejä lienee karvanlähtöaika ja ihon hilseily. Allergisten kannattaa nyt vältellä kotiamme. Karvanlähtö on ollut imuroijan mielestä liiallista. Minun karvani ovat näet siitä kivoja, että valkoiset karvani näkyvät mustissa vaatteissa ja valkoiset tummissa. Jopa pesukoneesta tulleessa pöytäliinassa oli jo karvat valmiina. Minun ei auta nyt muu kuin suostua turkin harjaamiseen.

Eräänä vuonna saimme tuliaiskukissa helmililjoja. Laitoimme kukan lopulta maahan; nämä kukat ovat siitä itsekylväytyneitä.

Köyhässä perheessä on köyhät huvit. Täällä on tympiinnytty siihen, että minulle ostetut lelut kestävät niin vähän aikaa. Nyt olen saanut lelukseni kurkkupikkelsin kannen. Siitä lähtee aika nasakka ääni, joka ärsyttää minua hiivatisti. Sitä voi myös pelata kuin kiekkoa. Aika ankeaksi ovat lelut menneet, sanon vaan.

Sunnuntaina koitti vaalipäivä. Mekin kävimme naapurikylän koululla, minun oli tietysti odotettava ulkona. En paljoa tästä äänestyksen kohteesta ymmärrä, mutta jotain toimintaa tässä varmasti järjestellään. 

Jos koirakinkereille äänestettäisiin, voisin kyllä olla ehdolla. Vaalilauseeni voisi olla "Lämpöä ja rapsutusta kaikille, lajista riippumatta". Itse uskon tähän voimakkaasti, ja otan näitä vastaan ihan kaikilta, sinultakin mielellään. Tule vaan lähemmäksi.