Kauhua kevään merkkien keskellä

Kevät keikkuen tulevi. Olette varmasti huomanneet, mitä kaikkea keväistä ulkoa jo löytyy. Pihassamme piipahti aiemmin punarinta, eilen kadulla näkyi västäräkki. Se on todellinen kevääntuoja, tuo pyrstöään keikuttava pikkulintu. Enää puuttuvat pääskyset, mutta ne paleltuisivat vielä täällä.

Vaahtera puhkeaa kukkaan.

Aijai, Zyrtecit esiin!

Yök, kevät tuo myös kotilot.

Kevät tarkoittaa monissa perheissä juhlavalmisteluja, ihan vaan ylioppilasjuhlat mainitakseni. No niinhän meilläkin haluttaisiin valmistautua, mutta jännitystä riittää viimemetreille saakka. Kirjoitukset menivät kaiketi Atelta läpi, mutta saavuttaako tuo nuorukainen kaikki lukion täytettävät kurssit, sitä täällä nyt jännitetään. Nuori mies selvästi pitää siitä, kun voi lietsoa pientä epävarmuutta.

Isäntäni alkoi jo virittäytyä juhlavalmistelutunnelmaan vapaapäivänään. Hän haali itselleen sokerimassaa, ja antoi luovuutensa ryöpsähtää valloilleen. Aika hieno baakelsi tulikin! Hänen omasta mielestään tulos näyttää enemmänkin hääkakulta. Kyllä hänessä vaan asuu oikea esteetikko.

Sunnuntai oli meilläpäin märkä ja sumuinen päivä. Ilma tuntui erityisen hapekkaalle, ja lämpöäkin oli riittävästi. Teimme emäntäni kanssa parituntisen kävelyreissun. Erään suuren kallion juurelta emäntäni löysi sammaleisen aarremaan. Hän todella pitää näistä sammaleista. Minusta niissä parasta on se, että kostea sammal säilöö hajut hurmaavasti.

Vesipisaroita villeissä lupiineissa.

Kuinka suureksi voikaan vesipisara kasvaa!

Olen aina ajatellut eläväni turvattua elämää. Niin ehkä ajatteli brasilianterrieri Topikin vielä viimeviikolla. Topi on liikuntarajoitteisen mummon terapiakoira, joka jäi Prisman sisäkäytävään kiinnitettynä odottamaan emäntänsä ostosreissun ajaksi. Siitä sen nappasi mukaansa erääseen ikivanhaan vähemmistöryhmään kuuluva mies, ja vei pokkana omaan kotiinsa. 

Siitä alkoi kova etsintäkuulutus sosiaalisessa mediassa, ja niin vaan Topi löytyi Nummelasta. Ehkä törmään Topiin joskus, kun kerran samoilla kulmilla kuljemme. Kyllä häntä varmasti nyt hellitään vimmatusti, kun omistaja ja koira ovat molemmat selvinneet säikähdyksestä.

 Hyi sentään, miten kamala tarina se oli. Se saa minut hakeutumaan omien ihmisteni lämpöön vieläkin tiiviimmin. Aah tätä läheisyyttä!

Vielä pari ihanaa kevään merkkiä omasta pihapiiristä. Enää viikko jäljellä huhtikuuta. Emäntäni hyräili jo kuin kokeeksi vanhaa koululauluaan "Oi saavu toukokuumme, ja lämmin tuuli tuo".

Tete a tete

Päivänlilja hohtaa sateen jälkeen

Scillat levittäytyvät itsekseen pitkin pihaa, ihanaa