Pääsiäisviikko

Perheemme vietti pääsiäisviikkoa kukin omilla tahoillaan päivisin. Minä ja emäntäni pidimme yllä kodin järjestystä sohvalta käsin. Muut perheestä kävelyttivät minua, mutta emäntäni alkoi pikkuhiljaa tulla mukaan vierelläkävelijäksi. Hän ei ryhtynyt vielä minua taluttamaan, sillä pelkäsi minun nykäisevän terävästi taluttimesta, ja se taas sopii huonosti hänen toipumiseensa.

Kelitkään eivät suosineet meitä kotonaolijoita. Maa peittyi taas lumesta. Oikein tuli sääli lumikelloja ja tulppaaninalkuja. Ihmiset narisivat säästä, mutta itseasiassa minusta se oli ihan mukavaa. Ihmisnenä ei voi ymmärtää sitä, kuinka lumi tuo maan ja toisten koirien hajut esiin upealla ja kiihdyttävällä tavalla. Minun kävelyni lumen aikaan on tosi katkonaista, sillä kukin korsi on nuuskutettava erikseen.

Kenties muistatte viimeviikolta, kuinka Maisa oli ostanut kirpputorilta hevoslakanat. Kun hän sitten nosti minut sänkyynsä, minä käperryin tyytyväisenä ja Maisa ikuisti tilanteen kameraan. Myöhemmin vasta hän huomasi, että minä näytän olevan kuin hevosen selässä. Sitä minä en kyllä uskaltaisi, eikä ilmeisesti Maisakaan, vaikka siitä haaveileekin.

Emäntäni toipumisloman aikana me olemme olleet päivät sohvannurkassa. Elokuvia on katsottu tauotta ja käsityöpuolella on ollut tuottoisaa. Ensin valmistuivat Maisalle pihalapaset jätelangoista ensi talveksi, sitten emännän uusiin varsikenkiin sopivat sukat. Nyt on sitten alkanut virkkaus.

Kyllä tämä seuranpito on ollut ajoittain uuvuttavaa, ja olenkin vetäytynyt silloin omaan pesääni. Minulla ei oikein ole käsitystä uniergonomiasta, ja asentoni voivat olla näinkin epämukavan näköisiä. Tässäkin kuvassa näytän käsinukelta, joka on vipattu reunalle roikkumaan.

Ennenkuin päästiin pääsiäisen viettoon, oli emännälläni varsinainen kiirastorstai. Sen aiheutti jännitys siitä, kuinka sujuu Aten ja muun mulliporukan yhteinen ajomatka halki Suomen Rukalle saakka. Miltei 12 tuntia starttaamisen jälkeen tuli kuitenkin viesti, että porukka on perillä. Seuraavana päivänä saatiin jo omakuva maiseman kera. Aten sanoman mukaan "metsää jatkui silmänkantamattomiin ja maisema oli lappinen".

Meidän perheessämme on keskitytty pyhinä syömiseen. Leivontapuolelta on valmistunut rahkapullia ja suklaakakkua. Kakkua tarjottiin entisille naapureille heidän palattuaan Kreetalta. Kreikassa on paljon kulkukoiria, mutta olipa erään portin takaa maailmaa katselut rotutoverini bostoninterrierikin.

Perheeni elää sangen maallista elämää. Kuitenkin myös alkuperäinen pääsiäinen on ollut puheissa, kun emäntäni kyseli päivittäin nuorisolta, mitä kunakin päivänä tapahtui kertomuksen mukaan. Ohessa on kuvien keinoin pieni pääsiäiskertomus. Hautakynttilä vaihtuu pieneen suklaamunaan, pimeys vaihtuu valoon ja uuden toivoon. Emäntäni sai suklaamunan pääsiäiskirkossa papilta, joka sittemmin osoittautui olevan hänen entinen asiakkaansa. Menee hän sitten sairaalaan tai kirkkoon, vastassa on aina joko entinen tai nykyinen asiakas.

Maisan taidetta: narsissit heijastuvat vedestä.

 Ihmiset siis juhlivat mm. ruoalla. Niinpä niin, minulle jäikin sitten tiskaushommat. Tai paremminkin minä esipesin, konehan hoiti homman lopulta. Ihan maukas homma, varsinkin lampaan jälkeen.

Välillä leikittiin, välillä nautittiin esiintulleesta auringosta.

Lumen väistyttyä, ja auringon rohkaisemana, alkoi puutarhassa taas tapahtua. Tuntuikin, kuin luonto olisi aiemmin painanut paussi-nappulaa.

Niin ihanaa kuin yhdessäolo kaikkien rapsuttajieni kanssa onkin, on se myös aika väsyttävää. Koko ajan saa vahdata, haluavatko ihmiset leikkiä vai antaa makupalan minulle. Välillä ei auta kuin heittää vapaalle. Silloin pesässäni on näin lokoisat oltavat. Kokeilkaa ihmiset tekin!