Kevään merkkejä

Tämän perheen piinaviikko päättyi sillä hetkellä, kun Atte tuli kotiin Lapin-reissultaan. Niin he vaan poikaporukalla ajoivat Suomi-neidon helmasta suoraan neidon lapaluulle, jos nyt ihan karttaa ajatellaan. Vain yksi pojista teloi itsensä rinteessä, eikä se ollut Atte. Aten autoporukka lähti Rukalta jo aamutuimaan. Kun he kääntyivät kehä-kolmoselle, oli viimeinen autollinen vasta Kuopiossa.

Nyt, kun kotona on koko ajan porukkaa, täällä myös hölmöillään paljon. Tarkoitus olisi minun mielestäni leikkiä koiran kanssa, mutta usein käy niin, että porukka leikkii koiralla. Tässä alla näette todisteita siitä. Ensin minulle laitettiin Maisan tekemä tuubihuivi kaulaan, sitten vielä puuhelmet. Kuvasta näette, mitä mieltä olin näistä.

Onkohan tää nyt ihan ok, en tiedä...

Sairastalossamme on uusi potilas. Simolla alkoi oksennustauti, joka sittemmin laajeni kaikenlaiseksi muuksikin vaivaksi. Vaivat jatkuivat viikonlopun yli vielä maanantaihinkin. Minä olin touhukkasti lähihoitajana, vaikkei Simo arvostanutkaan sitä, että yllätin hänet vatsan päälle hyppäämällä. Suurimmaksi ongelmaksi nousi kuitenkin maitohappobakteerien ottaminen jauheena. Muuten Simo on ammattimainen lääkkeenottaja, mutta tämä tuntui olevan hänelle liikaa. 

Sairastalossamme harrastetaan edelleen paljon käsitöitä. Virkkauslanka oli kieputettu tosi kovan pahvin ympärille. Minusta paras osa oli se, että sain pahvin omiin tarkoituksiini, siis repimiseen.

Meidän kylän Seppälä sulkee ovensa; tästä syystä siellä on nyt loppuunmyynti. Emäntäni löysi sieltä itselleen mekon Aten (toivottavasti) tuleviin juhliin. Tästä innostuneena hän vei Maisan ja hänen ystävänsä Inkan shoppailemaan säästöjen toivossa. Tyttöjen kanssa liikkuessa on kuitenkin  koko ajan kova sähinä päällä. Tästä johtuen häneltä jäi parkkikiekko laittamatta. Sen huomasi parkki-Pirkko, ja lasiin ilmestyi sakkolappu 40€. Että sellaiset säästöt.

Emäntäni oli varsin käärmeissään sakosta, vaikka vika olikin hänessä itsessään. Shoppailemasta palatessaan hän kiirehti maksamaan sakkoa, jotta saisi sen silmistään pois. Maksamisen jälkeen hän yritti olla teatraalinen, ja esittää Simolle sakkolapun repimistä. Mutta ilmeisesti tämä oli huomioitu, sillä lappua ei saanut revittyä millään. Ei saanut muuten Simokaan, vaikka laittoi peliin teinin kaikkivoipaisuuden. Maksamattoman sakon perusteeksi ei siis riitä sanoa, että repi sen suutuspäissään!

Loppuviikosta aurinko näyttäytyi ihanasti. Minä asetuin alapihalle minulle varattuun kesäpetiin. Tämä on nyt taas niitä ihmisten suunnitelmia, jotka eivät tunnu koirasta yhtä hyviltä. Minä aloin oitis pureskella leppäkerttutyynystä nenää, riepottelin sitä ympäri terassia ja rentouduin vasta itsevalitsemassani paikassa.

Kevätaurinko lämmitti ihanasti myös läheisiä kallioita. Kameralle ei tallentunut jännittävä hetki, kun tapasin kevään ensimmäisen mehiläisen. Se oli sellainen paksu ja pörröinen, mutta vielä aika tokkurassa. Minä otin asian tietysti leikin kannalta, ja hyppelin sen ympärillä kuono maassa, takamus korkealla. Kun mehiläinen sitten lähti lentoon hoiperrellen, minä yritin seurata sitä, mutta se pääsi minulta karkuun. Minä jäin tosi hämmentyneenä ihmettelemään, minne se hävisi kesken leikin.

Minulla olisi taas vähän tunnustettavaa. Ollessani metsälenkillä vapaana, minä sekaannuin taas hieman jätöksiin. Siinä kävi itse asiassa samalla lailla kuin aiemmin niiden peuranp****pullien kanssa. Nyt sitten odotetaan, olenko minä seuraava oksentelija ja ripuloija. Voivoi, toivottavasti maitohappobakteerit auttavat minuakin.