Emäni Nätti, muistelen sinua

Maisan taidetta äitienpäivänä 2015.

Tänään juhlitaan äitejä, siis emoja. Lippu on salossa teidän kunniaksenne. Onnea teille kaikkien pentujen, sekä ihmis- että eläinpentujen emoille.

Meidän pihallamme seikkaili loppuviikosta eksynyt oravanpoikanen. Sama tapahtui viimevuonna. Poikanen lähestyi naapureitamme pelottomasti ja yritti nousta lahjetta ylös. Emäntäni juoksi perjantaina pihalta kotiovelle saakka yrittäessään karistaa oravanpoikasta kannoiltaan. Se oli nimittäin päättänyt tulla sisälle. 

Myöhemmin emäntä näki ikkunasta, kuinka harakka huomasi tämän oravanpoikasen pihallamme. Siitä sukeutui pieni hippa pihamme pensaissa. Harakka hyppäili poikasen kimppuun, ja se piiloutui yhä syvemmälle puskaan. Emäntäni ei tohtinut katsella luontonäytelmää itse, vaan seurasi sitä Simon reaktioista, joka katsoi kisaa ikkunasta, ja välitti tilanteen ilmeillään. Samalla käytiin keskustelua, kumpi joutuu hävittämään oravanraadon kisailun lopuksi. Oravanpoikanen oli kuitenkin nokkela, ja puskaan jäi vain pentukarvaa jäljelle. 

Myöhemmin saimme kuulla, että naapurin Marko vei tuon oravanpoikasen Järvenpään eläinhoitolaan. Aika sympaattista häneltä, isolta mieheltä.

Tämä kuva on perheen lomapaikasta vuodelta 2009.

Katse takaisin äiteihin. Itse olin äitini seurassa viimeeksi vuosi sitten 7.5.14. Silloin minut haettiin nykyiseen kotiini. Minun muistikuvani emästäni , Merihelmen Ho chi Minhistä (tuttavallisesti Nätti), ovat kaukaisia. Muistan, että hän oli kovasti minun näköiseni, ehkä vieläkin raidallisempi. Mieleeni on jäänyt hänen turvallisen tunkkainen tuoksunsa ja venyttyneet nisänsä (olinhan hänen toisesta poikueestaan).

Emäni Nätti kakkospoikueensa kanssa.

Nykyisenä internetin aikana voin seurata sukuni edesottamuksia Kennelliiton jalostusjestelmän kautta. Emäni on syksyllä ollut luonnetestissä, jossa hän on saanut seuraavat luonnehdinnat:

taisteluhalu                 kohtuullinen
hermorakenne            hieman rauhaton
temperamentti            hieman vilkas
kovuus                        hieman pehmeä
luoksepäästävyys       hyvätahtoinen, luoksepäästävä, avoin 

Voi tuota luonnehdintaa, ihan kuin olisi puhuttu minusta! Olen siis todellakin äitini poika! Samoilta sivuilta sain nähdä, ettei minusta ole vielä tullut enoa tai setää, mutta minun enoni on nimeltään Merihelmen Helsingin herra, pennuton enomies minulla. Nimestä päätellen hieno mies.

Kuvassa oman emäni ja emäntäni kanssa.

Omassa kodissani tarjoiltiin äitienpäivänä suklaakeksejä aamukahvilla. Kahvin emäntäni joi tietysti Vilijonkka-mukista. Muumien hahmoista, hän on muistuttaakin eniten Vilijonkkaa. Mukin kuvassakin Vilijonkka tylyttää lapsiaan helmet kaulassa. 

Muumitarinassa Vilijonkka tuli lapsineen kyläilemään muumiperheen kotiin, jossa oli liukumäki rakennettuna talon sisään. Hauskanpidon sijaan äkkipikainen Vilijonkka oli hermostunut siitä, että pian sattuisi jokin onnettomuus. Ihan kuin oma emäntäni, aina joku huoli ja onnettomuus mielessä, vaikka suurempi todennäköisyys on pitää hauskaa. 

Tulppaanit ja balkaninvuokot takapihallamme.

Äitienpäivän valkovuokot omalla pihalla.

Vuodet kuluvat ja pennut kasvavat. Emiemme muistoissa me olemme kaikki vain pienoisia palleroita. Vielä silloinkin kun meistä on kasvanut karvamunaisia goljatteja. Ja tällä viittaan vain ihan itseeni. Hyvää äitienpäivää, kaikki te emät!

Palleroisena viime vuoden toukokuussa.