Rotta ja hieno häntä

Nyt olen mukamas aikuinen koira, ja kuljen jo pitkähköjä lenkkejä. Hyvällä säällä erityisesti emäntäni kulkee kanssani metsät ja pidemmät kävelyreitit itsekin reitin vaihtumisesta nauttien. Ja minä tietysti nautin, kun saan haistella uusia koirahajuja. Välillä sitten istahdamme puistonpenkille seurailemaan muiden ulkoilijoiden touhuja. 

Äskettäisellä metsäreissulla tapasimme bokseripennun. Tämä Paavo oli vasta 4kk ikäinen, mutta jo kaksinverroin minun kokoiseni. Liekö lyttynokilla muutoinkin yhteneväinen leikkityyli, mutta me Paavon kanssa läpsimme toisiamme vimmatusti etutassuilla leikkiin kutsuen. Paavolla ei vielä ollut minkäänlaista itsehillintää, joten meitä ei voinut laskea vapaaksi. Minähän olisin rusentunut sen suuren ja hontelon varren alle! Enkä voi kyllä kehua tuota itsehillintäänikään, vaikka olen iältäni aikuinen. 

Kauppareissulla minulle ostettiin uusi ruokasäkki. Tarjous oli hyvä, joten oli ostettava 15kg säkki, joka on kaksi kertaa minun painoiseni ja valtavan kokoinen. Myyjä osasi ehdottaa tätä isokokoisten koirien ruokaa, jossa ruokanappulat ovat minun nappuloitani suurempia. Isäntäväkeni ajatteli, että keskittyisin ehkä syömään näitä enemmin pureskelua vaativia nappuloita tavanomaisen hotkimiseni sijaan. Ja niin olikin, että sain jäystää kutakin nappulaa huolella, ennenkuin se oli rakeena suussani. En nyt tietenkään jäänyt maistelemaan makua sen enempää, olenhan kuitenkin koira.

Nyt ei kyllä ruoka lopu pian!

 Samalla kauppareissulla minä sain uuden luun, vai pitäisikö sanoa paremminkin rinkelin. Aluksi en oikein tiennyt, miten päin voisin lähestyä sitä. Ja sitten piti kuulemma opetella odottamista, joten minä esitin kärsivällistä. Se oli kuitenkin valheellista, oikeasti olen kamala hätähousu.

Viimein sain sen, eikä siitä menosta saanut ainoatakaan selkeää ja tarkkaa kuvaa. Oli se vaan mehukasta menoa! Antti Tuisku on tehnyt tästä laulunkin: "Kun päässä flippaa, niin peto on irti".

Ei mennyt kuin pieni hetki, kun olin jo raadellut rinkelini solmun irti. Rinkeliin oli myös ilmestynyt verisiä jälkiä. Ne olivat peräisin arvatenkin ikenistäni. Lokasin himottavan retkun irti, ja yritin nielaista. Se oli kuitenkin nielulleni liikaa, ja oksensin karvalankamatolle. Minun menoani se ei haitannut, mutta siivoushenkilöstö alkoi miettiä rinkelin laittamista jäähylle.

Viime viikolla mainitsin oravanpoikasesta, joka liikuskelee kotimme nurkissa, sananmukaisesti. Täällä ei nyt uskalleta paljoa tuuletella, ettei tuo yksinkertainen pallero kutsu itseään kylään.

On tunnustettava, että tämä kurre on sievä. Vaikka toisaalta olemme kuulleet ilmauksen, että orava on vain rotta, jolla on hieno häntä. A rat with a fancy tail, indeed.

Isäntäväkeni piti tätä kurrea söpönä, kunnes he huomasivat, että se syö köynnöshortensian lehtiä kaikessa tyyneydessään. No, mitenpä tuota voi estääkään, kun ei voi olla koko ajan hätistelemässä sitä!

Pihallemme kyhäillään koko ajan joitakin pieniä valmisteluita, jos ne jännitetyt ylioppilasjuhlat sitten kuitenkin tulevat meille. Tämä asia selviää huomenna, eivätkä perheen aikuiset olisi jaksaneet odottaa hetkeäkään kauempaa!