Yöllinen vahinko ja läheltä piti

Kevään etenemisen huomaa luonnossa ja ruokakupissa. Emäntäni ilahtui nähtyään ensimmäisen pääskysen. Hän oli riemussaan miltei lapsellinen, eikä tunnu muistavan vanhaa sanontaa: ei pääsky kesää tee. Myös metsämansikat ovat avanneet kukkansa, kuten keltaiset serkkunsa, ansikat kukkapenkissämme. 

Kaikkea tätä varmempi kesän merkki on kuitenkin matokuuri. Viimevuonna ensimmäinen matokuurini päätyi ripuliin, jota norui seinää pitkin listan väliin. Tästä viisastuneena isäntäväkeni valitsee nykyään matolääkkeeni huolella. Tämänkertainen pasta oli oikein onnistunutta, eikä vatsaongelmia ilmennyt.

Muuten ei sitten mennytkään niin vahvasti. Muistatte kai, kun edellisellä viikolla sain uuden rinkelin. Tämä rinkeli on paitsi erityisen herkullinen myös tavattoman janottava. Eräänä iltana sain kuitenkin jyrsiä rinkeliäni hartaasti, tämän jatkoksi myös join hartaasti.

Aamuyöstä 04.45 minä sipsuttelin isäntäni pedin viereen yrittäen herättää huomiota sekä tuon nukkuvan miehen. Hän havahtui kyllä, mutta jutteli vain jotain emännälleni ja pysyi vaakatasossa. Hetken neuvoteltuaan emäntäni lähti tarkistamaan, ettei lattioilta vaan löytyisi oksennusta. Niinhän asia oli pari viikkoa sitten. 

Oksennusta ei löytynyt, minä seisoin ulko-oven vieressä ja emäntä meni sänkyynsä. Se oli virhe. Isäntäni lähti kuitenkin tarkistamaan, mistä oli kyse, ja löysi pari lammikkoa eteisestä. Niin vaan saatiin emännälle aamutakki päälle, ja me menimme tienvarteen, kun isäntä jäi lattianpesuun. Ulkoa tullessamme emäntä totesi, että hänen herätyskellonsa soisi pian, joten hän jäi suosiolla hereille. Isäntä meni nukkumaan, ja niin menin minäkin. Emäntäni kiristeli takahampaitaan varhaisen aamun rauhassa.

Kun sitten seuraavana iltana menimme koirapuistoon, kertoi emäntäni edellisestä yöstämme. Jotain outoa oli ollut liikkeellä, sillä saimme kuulla, että ystäväni Lili oli oksentanut yöllä ja Nuppu kakannut sisälle. Voi sitä päivittelyä, mitä tästä seurasi.

Koirapuistossa minua ei hyväksytty tyttökoirien puolelle, sillä Nupulla oli alkanut juoksuaika, hänen ensimmäisensä. Niin vain nupustani on kasvanut oikea narttu. Lilin narttuuden olinkin jo havainnut, sillä hän oli se, jonka selkään tässä taannoin hyppäsin. Koirapuiston ohi oli kävelemässä Elsa, mutta saimme kuulla sen olevan sairauslomalla kohdunpoiston jälkeen. Emäntiemme jutut liikkuivat samoilla aihealueilla. Tunsin itseni harvinaisen ulkopuoliseksi.

Myöhemmin viikolla kotonamme tapahtui todellinen läheltä piti -tilanne. Maisa keitteli iltapäivällä nuudelia välipalaksi, vaikka hänellä on siihen kielto. Niin vaan häneltä jäi levy päälle; asia, jota aikuiset aina pelkäävät. Atte tuli kotiin muutamaa tuntia myöhemmin töistä, ja löysi hirveän kuuman kodin ja levyn.

Kamalaa tässä tilanteessa oli se, että tulipalon sattuessa viisihenkinen perhe olisi jäänyt ilman kotia ja koiraa. Miten kamalaa Maisalle olisikaan ollut elää tietoisena siitä, että kaikki tämä oli hänen käsissään. Emäntäni jututti tyttöä, joka ymmärsi kyllä, mitä oli ollut käymässä. 

Minä en tiedä, olisinko tuupertunut palamiskaasuihin vai kärventynyt makkaraksi. Kumpikin vaihtoehto tuntui niin kamalalta vaihtoehdolta, että minun oli oikaistava lattialle lepäämään. Onneksi Simo tuli seuraksi.

Lauantaina huipentui euroviisukevät upeaan juhlaan Wienistä. Perinteiseen tapaan ihmisille oli herkkuja tarjolla, kun tekivät viisulottoa. Isäntäni ja Simo tiesivät voittajan oikein. 

Oli helppo samaistua Iraelin lauluun "Golden boy" (kultapoika) ja Ruotsin "Heroes" (sankarit), olenhan niitä molempia. Mutta eniten tuttua oli kuitenkin Pentti Kurikan nimipäivien "Aina mun pitää" -laulussa. Ainahan minukin pitää odottaa, istua, tulla, mennä ulos ja lopettaa. Kyllä on rankkaa minulla ja Kurikan pojilla. Ei ihme, että tyylilajina on punk eikä esimerkiksi iskelmä! Ohjelma kesti pitkälle yöhön. Minä olin samaa mieltä kuin Kurikat, sillä heistä finaali oli ollut pitkästyttävä. Tämä nauratti isäntäväkeäni, sillä he ovat todellista viisukansaa.

Pihamme on keväällä parhaimmillaan. Näyttää kuin sekin valmistautuisi juhlaan. Niin, meillä on sittenkin ylioppilasjuhlat viikon kuluttua.

Kaikenlaiset valmistelut on jo pikkuhiljaa aloitettu, hopeat kiillotettu ja varastoa raivattu. Lisäksi isäntäväkeni pesi ikkunat emännän työkaverilta lainatun ikkunanpesuvesi-imurin avulla. Niin kätevä kuin tuo vempain olikin, oli siinä yhtä ikävä ääni kuin karmaisevassa rikkaimurissa. Minä kuljin huoneesta toiseen sitä mukaa, kun ikkunapartio eteni. Minä olen kuin Mister Mallorca, aina kohteessa.

Raskasta puuhaa tuo siivoustason vahtiminen. Onneksi joka huoneesta löytyi minulle sopiva lepopaikka. Kerään voimia tulevaan juhlaviikkoon. Sopii olettaa, että sillä on vaikutuksensa minuunkin.

Lemmikkejä pihassamme