Keskikesän juhlaa

Aloitin viikon rennosti Maisan lakanoihin kääriytyen. Minun rentoutuneisuuteni tuntuu herättävän ajoittain kysymyksen, teenkö mitään muuta kuin nukun. No kyllä minä jaksaisin esimerkiksi leikkiä paljon enemmänkin, mutta ihmiset tuntuvat väsyvän leikkimiseen ennen minua.

 Kesälomalainen Maisakin tuntuu keksivän kaikenlaista muuta puuhaa kuin minun kanssa leikkiminen. Nyt häntä on puraissut taas käsityökärpänen. Hänelle tuli pakkomielle tehdä uusi keppihevonen aiempien kahden lisäksi. Niinpä hän haki kaavat naapurinrouvalta lainaan, hankki kankaat ja täytteet ja vieläpä osti harjanvarrenkin K-Raudasta. Päättäväisesti hän eteni vaihe vaiheelta, ja niin vain tuli valmista. Keppihevosten laumaan on nyt liittynyt Shetlanninponi nimeltä Peppi. Kyllä tuo tyttö on taitava! Eipä hän turhaan saanut todistukseen käsitöistä täyden kumpin!

Viimein alkoi myös isäntäni kesäloma. Hän julisti sitä näkyvästi t-paidallaan, jonka tekstissä hän pyyteli rantakelejä. Lomaparran hän oli kasvattanut jo valmiiksi. Se parta oli niin valkea jo loman aluksi, ettei hän mitenkään voi selittää sen haalistuneen auringossa.

Juhannuksen tarjoiluihin kuuluu tässä talossa poikkeuksetta kuohuviini ja mansikkakakku. Ilman niitä ei juhannusta kenties tulisikaan.

Juhannus kaupungissa ei ole ollenkaan niin huono asia kuin voisi olettaa. Kun kaikki muut ovat lähteneet mökille, oli minulla mahdollisuus käydä pitkillä lenkeillä emäntäni kanssa niin, että saatoin kulkea läpi kirkonkylän kokonaan ilman hihnaa. Se oli vapauttavaa. Ja kylän keskellä olevalla puistoalueella pääsin juoksemaan pitkän matkaa nurmella kävelevien naakkojen perään. Aah, sitä juoksemisen hurmaa.

Teoksesta koira ja varis

Juhannuksena on ollut tapana tehdä juhannustaikoja ja nähdä sitten tuleva puolisonsa unessa tai näyssä. Kaikki varmasti tuntevat sen tavan, jossa kerätään seitsemän kukkaa ja sidotaan ne heinillä. Helsingin Sanomista luimme, että saman asian voisi hoitaa kaivamalla kuoppia, ja katsomalla, millainen ötökkä kuhunkin kuoppaan on yön aikana langennut. Pitäisin kovin tästä kuoppataiasta, mutta minulle on langetettu elinikäinen kuopankaivamiskielto pihassamme.

Jos olisinkin saanut tehdä kuoppia, niin yhdestä olisi varmasti löytynyt lopulta Nuppu, tuo tanskalais-ruotsalainen pihakoira, jota tapaan koirapuistossa. Ja toisesta kaiketi Lili, seropi eli sekarotuinen piski. Ongelmallista tässä on se, että Lilillä on kuulemma valeraskaus. Kenties muistatte, kuinka minä keväällä hyppäsin Lilin selkään koirapuistossa, sillä hänessä oli juoksun tuoksua jäljellä. Voivoi, kunhan en nyt vain olisi sekaantunut mihinkään hankalaan juttuun...

Emäntäni toi kirjastosta koira-aiheista luettavaa. Siitäkö lie alkanut hyppyradan tekeminen minulle sisälle. Alla näette kuvasarjan, kuinka minä olen oikea lentävä bostonilainen.

Hyppyleikkejen jälkeen väki alkoi kerääntyä eteiseen viedäkseen Simoa ensimmäiseen kesätyöhönsä isoseksi. Minä kärkyin tauotta, jotta pääsisin livahtamaan mukaan. Simolla kesti kauan, joten isäntäparini lähti jo autolle päin. Heidän ollessaan miltei autolla saakka, kuului takaa tantereen töminä ja minun läähätykseni, kun pingoin tuhatta ja sataa heidän peräänsä. Pian minun perässäni juoksi Simo sukkasillaan ottaaksen minua kiinni. Tunnettu tosiasia kuitenkin on se, ettei koiraa voi saada kiinni juosten. Niinpä kaikkien oli käännyttävä kotiinpäin, jotta minut saatiin varmasti sisälle. Olen minä ja aika velikulta!